torstai 24. tammikuuta 2013

Silmitöntä suunnittelua ja vesille venosen mieli halajavi

Päivää pallerot!

Kevät antaa vielä odottaa itseään ja mitään suuria projekteja ei pääse vielä aloittamaan, mutta suunnitella voi aina. Arkkitehtipöydällä lepäävät mm. terassin päälle rakennettava pergola sekä kellarin uudelleenorganisointi (ja kovapanosammunnat sanoisi Vänrikki Naapero Uuno Armeijassa –rainassa)
Tiestittekö muuten että Työnalle on erittäin suuri Uuno-fani ja osaa useita kohtauksia ulkoa monista Uuno elokuvista. (Kilks, pyedi joudi jemnas, rats kats, shiervu dee. Liivax drexi, dela ajdzez glyöo…ja tätä selkeää linjaa hän jatkaa usean sivun verran.)
Kuten aiemminkin sanottu, tässä vaiheessa talvea ja kevättä, kun ei ole vielä mahdollisuutta aloittaa piha- tai ulkoprojekteja, niin kannattaa panostaa se aika suunnitteluun sekä hintavertailuihin. Myös alennuksia kannattaa kytätä, sillä varsinkin tammikuussa alennuksia pukkaa rautakaupoissa. Messuillakin kannattaa juosta.
Mutta silti vaikka kuinka suunnittelee ja visioi, on päästävä välillä veistelemään ja sahaamaan. Tyttären kanssa nikkaroitiin pieni yksinkertainen vene autotallissa. Kyllä on kuulkaa laatuaikaa sellainen.
Ja mikä hienointa, mimmi vei laivan päiväkotiin tässä eräänä päivänä. Ei se parempaa kiitosta voi lapseltaan saada.
Seuraavaksi pitäisi kuulemma veistää pyssy. PAM!


perjantai 18. tammikuuta 2013

Hiiri otti ja lähti.


Kylymää perjantaita pohjolan asukit.

Työnallen lämpömittarikin jo ihmettelee näin alhaisia lukuja. Ja lompakkoa kirpaisee sähkönkulutus. Onneksi on perjantai.

Heti alkuun on kerrottava karvakerän kanssa käydystä konfliktista kellarissa.
Veli Hiiri  0
Työnalle  1

Heti ensimmäisen yön jälkeen kävin katsastamassa paikat ja siellä veli hiiren ahteri näkyi, harmaassa giljotiiniloukussa. Pienet karvaiset jalat potkivat ilmaa.
Pikaisen diagnoosin jälkeen huomasin, ettei talttahampaalle ole käynyt kuinkaan. Vein kaverin ulos ja tipautin lumihankeen, josta veli hiiri lähti hetimiten vipeltämään karkuun.

Vertailun ensimmäinen tulos on siis se, että 2,95e maksava muovinen giljotiiniloukku ei tapa muttei vahvistakaan. Se vain ”kahlitsee” viiksiniekan.
Hellämielinen kun olen, niin kävin illalla katsomassa jälkiä hangessa ja näytti siltä, että kaveri oli hetimiten käynyt katsastamassa kaikki rossipohjan tuuletusaukot ja mennyt sen jälkeen pensaikon juurikoon miettimään tekosiaan. Mukava kaveri kuitenkin, koska kävi Työnallen puolesta tarkastamassa tuuletusaukkojen kunnon.

Hiirenloukuissa on käsittääkseni 4 eri ryhmää, ainakin oman luokitukseni mukaan.

Myrkyt, eli boksi jonne hiiri menee nauttimaan ohentimiaan ja menee sen jälkeen jonnekin piiloon kuolemaan. (Ei hyvä mielestäni)
Giljotiini, joka kuvailtu yllä. Ei tapa, korkeintaan aiheuttaa hartia-alueen jäykkyyttä.  (Suositeltava)
Pyydykset, jonne hiiri menee ja jää boksin sisään. Ei tapa. Käydään vapauttamassa jonnekin muualle ja mennään kaljalle. (Presidentin vaimon suosima tapa, paitsi kalja, luulisin)
Jousiviritteinen hiirenloukku, eli se jousitettu tanko joka hieroo vähän paremmin. Toisin sanoen tappaa murskaamalla pään tai selkärangan. (Suositeltava, jos on raakalainen tai painii hankalien hiirien kanssa)

Lisäksi sitten tietysti elektronisen karkottimet, joista kerroinkin aiemmassa tekstissäni.
Pääasia tässä hommassa lienee kuitenkin se, ettei hiiriä pidä päästä alkuunkaan sisätiloihin eikä antaa jalansijaa ja antaa näin pikkusormea hommalle.
Työkollegan kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hiiret tarvitsevat vain halkaisijaltaan 1cm -kokoisen aukon päästäkseen sisään rakennukseen. Pääkallo on sen kokoinen. Muu kroppa tulee perässä. Ei hartiat ota kiinni kuten Työnallella. Tämä tarkoittaa monia mahdollisuuksia hiirille, eli pääsevät monesta paikasta ihan uuteenkin taloon. Esimerkkinä vaikka tiilitaloon, jossa alimman tai toiseksi alimman tiilirivin joka kolmannessa välissä on tuuletusrako.
Toisaalta mainittakoon myös se, että hiiri ei huvikseen mene joka aukosta sisään ellei siellä ole jotain sitä kiinnostavaa.

Eli paras tapa ehkäistä jyrsijäonglemaa on pitää piha ja talon ympärys puhtaana hiirille sopivasta ravinnosta. Kuten nyt esimerkisi lintujen talviruokintapaikat.

Nyt on siis reiät tukittu, veli hiiri heitetty niska-pers-otteella pihalle ja ultraäänilaite pitää(?) huolen, ettei uusia asukkaita tule kellariin.

Ensi kerralla asiaa kylvöhommista. Tai ei se kai asiaa ole, vaan enemmän pohdintoja ja mietteitä.

Siihen asti kaikille jaxuhalit!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Mikki hiiret ja punaiset silmät

 

Rapeaa tammikuuta immeiset. Työnallen vatsatauti on voitettu, mutta jotta ei päästäisi liian helpolla, niin otin kaupan päälle vielä silmätulehduksen, molempiin silmiin.
Kyllä nyt kelpaa viedä lapsia päiväkotiin tai käydä kaupassa, kun näyttää siltä että juotu on ainakin viikko. Ja selitykset tunnetusti vaan pahentavat asiaa.

Kävin kaivelemassa kellarista jotain tuiki tarpeellista ja yllätyksekseni huomasin, että jollain on ollut bileet pahvilaatikossa. Hiiret, nuo maailmanlopun selviytyjät ja karvaiset pikku kaverimme ovat omakotitaloasujan vieraita hyvin usein. Työnalle kuvitteli, että asia on ratkennut sillä, että tukin rossipohjan tuuletusaukot metalliverkolla. Tästä kirjoitinkin aiemmin aiheessa tuuletusta komisaria Palmu.

Jyrsijätoverit ovat ilmeisesti tästä suivaantuneet niin, että ovat ottaneet kellaritilat omakseen ja luulevat, että voivat rellestää siellä miten tahtovat. No kuulkaa väärin meni! Työnallen taloon ei noin vain tulla.
Ryhdyin heti toimeen ylimääräiset kulkuaukkojen tukkimiseksi ja tässä hommassa ei jaeta tyylipisteitä. Kellariin vievän oven karmin alta oli Mikki hiiren mentävät aukot jotka tukin tasoitemassalla. Sen jälkeen vipelsin rautakauppaan silmät punasta kiiluen. Myyjälle en enää jaksanut selittää. Antaa hänen ajatella, että hiiret ovat pitäneet Työnalle parkaa hereillä viikon tai että Työnalle on hiirien takia tarttunut pulloon.
Myyjällä oli itseluottamus kunnossa. Vanha kunnon ”mulla on itellä samanlainen” –fraasi tuli jo ensimmäisessä lauseessa. Ja kun keskustelu päättyy sanoihin ”ota toi elektroninen ja unohda muut” niin Työnalle on myyty. Ostin tosin varmuuden vuoksi myös yhden murhavehkeen.

Mukaan tarttui siis Silverlinen Mus & Råttfritt 50 –elektroninen karkoitin. Olen lukenut ja kuullut näistä ristiriitaisia mielipiteitä, joten on aika selvittää, mikä on näiden laitteiden todellinen teho.
Vehje pelittää verkkovirralla ja lähettää vaihtelevaa ja mukautettua ultraääntä, joka hätkäyttää ja karkottaa eläimiä. Tämä malli kattaa 50m2 tilan ja lähettää myös impulsseja sähköjohtoja pitkin, jos jyrsijät temmeltävät seinissä. Asennus tapahtuu suoraan pistorasiaan. Kulutus on pientä, pakkauksen kyljessä teksti 1W. Mene ja tiedä sitten, että mille ajalle, mutta ilmeisesti ei paljonkaan kuluta. Hinta tälle mallille oli 25e kieppeillä. Isommalle 80m2 tilalle hinta oli viitisen kymppiä. Seiniä tämä ei sitten läpäise äänellään.

Ostin myötätunnosta siimahännille myös mahdollisuuden heittää henkensä heti. Kas kun olen tukkinut viimeisetkin reitit, ei juuston purijat pääse pois tilasta jota säestää nyt uusi elektroninen karkotin. Eli kun veli hiiri juoksentelee hulluna ympyrää korviaan tassuilla pidellen ja ei kestä enää, niin on aika kurkata giljotiinissa sijaitsevaan juustopalaan viimeisen kerran ja lähteä avarammille vipellysmaille. Se on joko minä tai te!

Kassellaan nyt, että mikä osoittautuu parhaaksi järjestelmäksi ja onko hiiriä vielä ensi kesään mennessä. Kellari pitäisi muutenkin ensi kesänä myllätä täysin uusiksi. Ohjelmassa on turhien tavaroinen pois heitto. Hyllytilan rakentaminen ja mahdollisesti vanhan varaajan purkaminen. Samalla kartoitetaan jyrsijäkanta ja ehkä suunnitellaan viini ja ruokakellari. Viimeistään edellä mainitun toteutuksen jälkeen pitää paikan olla jyrsijävapaa. Ajatelkaapa nyt, veli hiiri pääsee kellariin jossa on viiniä ja ruokatarvikkeita. Porsas pitää siellä elämänsä bileet ja silmät on kohta kuten työnallella. Ei käy ei.

Mutta ensi kertaan ja katsellaan ja kuunnellaan kevättä!














keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet remontit.

Hyvää alkanutta vuotta 2013 rakkaat lukijat ja muut tyhjännaurajat.

Vuodenvaihde ei suosinut suosikki-bloggaajaanne sen enempää kuin junioriakaan. Noroviruksen helliessä herkkiä vatsojamme, kuopus kruunasi homman vielä kuumeella sekä silmä- ja korvatulehduksella. Vatsatauti todella piti huolen siitä Lotus soft embo kasvatti liikevaihtoaan viimeisellä kvartaalilla.
Työnalle on ollut uudenvuodenpäivänä innokas porsliinialttarin halaaja taikka ”rekan ratin ohjaaja” harrastaessaan oksentelua, mutta tällä kertaa syyt olivatten siis aivan toiset. Painoakin lähti. Kyllä vuosi on hyvä aloittaa kunnon kuurilla.

Mennyt vuosi oli Työnallelle kirjoittamisen juhlaa ja suurta terapiaa, ja samalla muistelemista tehdyistä remonteista ja arviointia, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä. Loppujen lopuksi kun asiaa näin taaksepäin katsoo, niin aika paljon sitä on tullut tehtyä. Pitäisiköhän vähän jarrutella menoa?
On ollut myös ilo huomata tuttava- ja kaveripiiristä sekä aivan tuntemattomilta, että yllättävän moni lukee näitä mietteitä ja vielä parempaa on se, että niistä on joku saanut jopa oikeita neuvojakin. Jotkut ovat taasen saaneet inspiraatiota ja jotkut lukevat vain siksi, ettei ole parempaa tekemistä. Ilahduttavinta on ollut kuulla kommentteja energiansäästöstä ja niiden vinkeistä ja miten monet ovat alkaneet seuraamaan energiakulutustaan, tai jos eivät seuraamaan, niin se on ainakin saanut heidät miettimään sitä (siis sitä energiankulutusta). Hyvä näin, koska ei sähkö nyt vaan tunnu halpenevan.

Olen myös ollut yhteydessä sellaisiin yrityksiin, joiden tuotteita tiedän hankkivani. Vireillä on mm. pienen kotivahdin hankinta. Kuten kaikki tiedätte, Työnalle on riippumaton kaveri ja ei anna alennusten tai muiden irrelevanttien asioiden vaikuttaa kirjoituksiin. Tulen kirjoittamaan tuotteista ja asioista juuri niin, kuin koen ne olevan ja miten asiat toimii. Turhaa en hanki, jo pelkästään ympäristön kuormituksen takia, mutta myöskään tilanpuutteen takia. Eli kun tarve tulee ulko-ovelle, niin sitten otetaan yhteyttä toimittajaan ja kassellaan.  
Mutta ettei mene ihan jaskan jauhamiseksi, niin kerrotaan jotain asiaakin. Talvihan meillä on päällä juu. Lämpötilat ovat seilanneet ylös/alas kuin housut juhannuksena, joten se on johtanut, ainakin täällä etelässä, siihen että kadut ovat ajoittain erittäin liukkaat.
Työnallelle tuli täytenä yllätyksenä edellisenä talvena sellainen fakta, että jos jalankulkija vetää ns. lipat, eli kaatuu Työnallen tontin kohdalla olevalla katuosuudella, siis jalkakäytävällä, jota en omista, niin Työnalle on korvausvelvollinen tällä kaatuneelle piruparalle. Suora lainaus vakuutus- ja rahoitusneuvonnan oppaasta:
Katujen ja yleisten alueiden kunnossapidosta vastaa kunta ja jalkakäytävien kunnossapidosta sen tontin omistaja, jonka kohdalla jalkakäytävä on. Tontinomistajan velvollisuutena on pitää jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit. Tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta. Kunnossapitovastuussa oleva taho vastaa myös sellaisen jalankulkuun tarkoitetun kadunosan kunnossapidosta, jossa ei ole varsinaista rakennettua jalkakäytävää.”
Ja tässä tulee nyt se tärkeä asia: Kun teillä on vakuutus siinä kiinteistössänne, niin katsokaa, että vakuutuksessa on sellainen pykälä joka korvaa mahdolliset korvaukset loukkaantumistapauksissa.
Mahdollisuus siihen, että joku oikeasti kaatuu juuri teidän talon kohdalla ja vaatii vielä korvauksiakin siitä, on aika pieni, mutta mahdollinen.

Ja lopuksi vähän knoppitietoa lumesta ja sen painosta. Sitten kun sukulaiskutsuilla tai työpaikan kahvipöydässä päivitellään lumikuormasta katoilla ja sitten siitä kun tulee suojasää, niin sitten se lumi painaa vielä enemmän. Ei muuten paina. Kun tulee suojakeli, katolla olevan lumenpaino kasvaa vain 1-2 prosenttia, ei sen enempää.

Ei muuta kuin hyvää alkanutta vuotta ja kaivetaan ne työkalut esiin ja ruvetaan hommiin. Ja sitten vasta luetaan käyttöohjeet.