perjantai 23. elokuuta 2013

Työnalle Suomelassa!

Rempseää perjantaita!

Tänään Työnallella ei oikeastaan ole mitään akuuttia remonttiasiaa vaan haluan muistaa ja kiittää yhteistyökumppaniaan Suomela-julkaisua joka Työnallen alkutaipaleella osoitti tukensa julkaisemalla Työnallen eepoksia Suomelan nettijulkaisussa. Ja julkaisee tuo näköjään vieläkin niitä.
Kansikuvapoikaa printtiversioon Työnallesta ei vielä ole tehty, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita että Työnalle makaa betonimyllyn päällä ruusu suussa pelkät raksaliivit päällä. Kyllä siinä kelpaa, kun lehti tipahtaa muutamasta sadastatuhannesta postiluukusta kotiin ihmeteltäväksi. Rouvat haukkoo henkeään ja miehet menevät vessaan tirauttamaan itkut, kunnes lopulta ryhdistäytyvät ja hakevat soihdut ja talikot ja kokoontuvat isoksi väkijoukoksi.

Siinäpä teille mielikuvaa viikonlopuksi.


Suomelan ajankohtaiset arvonnat-sivuilla voi klikata itsensä erilaisiin arvontoihin joista yksi suosituimmista on Suomelan arvontakalenteri
Kyseessä on joka perjantai aukeava luukku jonka takana on yleensä jollain tavalla sponsoroitu kysymys ja mahdollisuus voittaa sponsorin tuotteita tai palveluja.
Rustaahan sinäkin sähköpostisi boksiin ja sinulle lähetetään joka perjantai linkki millä pääset mukaan arvontoihin. Kannattaa myös liittyvä Suomelan Facebook sivuujen tykkääjäksi.

Tänä perjantaina arvontaluukun kysymys oli varmasti monelle Suurtapintaremonttia-blogin lukijoille tuttu.



maanantai 19. elokuuta 2013

Maalausta ja kierrätystä


Kolottavaa päivää ja viikonalkua!

Työnalle alkaa olemaan ikämiehiä, sillä perjantaina alkoi silmitön isovarpaan kipu joka paheni pikkuvarpaaseen ja lopuksi koko jalkaterään.
Tänään kävin sitten lääkärillä ja siellä mitattiin tulehdusarvot. Nyt sitten jännätään keskiviikkoon asti että onko kyseessä rasitusvamma vai kihti. Hehhehhehheeee, Työnallea on naurattanut koko päivän ajatus siitä että Työnallella on kihti. Vanhojen ukkojen tauti ja yleensä johtuu reippaasta tinttaamisesta. Noh, Työnalle on vanha mies, eikä ne Työnallenkaan simahuulet ole tuohesta tehty. Kassellaan kassellaan. Jos ei kohta mitään blogissa kuulu, niin tiedätte sitten Työnallen siirtyneen avarammille remonttimaille. Sinne missä kaikki onnistuu ja ei tarvitse kiroilla. Niin, tai sitten sinne missä mikään ei onnistu ja koko ajan joutuu kiroilemaan. Kassellaan sitäkin syssymmällä siis.

No, Come hell or high water, niin remontti jatkuu.

Tänään aiheitamme ovat ihan vain pikkuiset asiat. Annetaan suurten linjojen odottaa. Muutettuamme residenssiimme oli lähes jokainen seinä maalattava uudestaan. Myös olohuone ja sen vieressä oleva huone, josta olemme tehneet kirjastohuoneen, olivat kauttaaltaan punaisen maalin peitossa. Tässäpä kuva näistä huoneista.



Emme liikaa ihastuneet lohenpunaiseen väriin, joten olkkari ja kirjastohuone sudittiin sukkelasti valkoiseksi, odottamaan parempia aikoja. Ja senhän tietää että kun asiat jäävät odottamaan parempia aikoja, niin silloin sitten kestää. Pikkuhiljaa kun aikaa on ollut, on ns. paikkamaalauksia tehty ja kirjastohuoneeseen on yhteen seinään isketty tehosteväri. Väri sattui jäämään yli edellisen asunnon maaleista. Maali oli aika tummaa, itse asiassa lähes mustan harmaata. Liian heviä tavaraa kirjastohuoneeseen. Vaan mitä teki tässä vaiheessa Työnalle? Sekoitti fiiliksellä, eli perstuntumalla, eli tunteella valkoista väriä sekaan. Näissä hommissa pitää välillä olla kokeileva. Ja toisaalta, vanha maali, mitä väliä? Lopputulos oli erittäin hieno ja halpa. Kierrätettiin vanhat maalit ja seinä sai, ainakin toistaiseksi vahvemman värin.



Huomatkaa muuten kuvassa oleva musta sohva. Jäljittelee hiukan Le Corbusierin tyyliä mutta ei ole kuitenkaan Corbusier. Ostin tämänkin Tori.fi palstalta joltakin Töölöläiseltä Hahmolta, joka oli muuttamassa
Viiskulmaan. Voimia ja jaxuhaleja vaan vieläkin kerran sinne. Slummista slummiin.
Oli miten oli, hän kertoi tämän olevan tanskalaista laatua ja luopui siitä 90 eurolla. Ostin sohvan täysin perstuntumalla, sillä ilmoituksessa ei ollut edes kuvaa. Menimme paikan päälle ja se oli heti siinä. Tämä loistosohva on palvelut niin oloa kuin silmää jo parin vuoden ajan. Kierrätys siis kannatti jälleen kerran.

Viikonlopun aikana sain myös aikaiseksi, kipeällä jalallani, maalattua patterin takana olevan seinän ja itse patterin uudestaan. En siis maalannut kipeällä jalalla, vaan se roikkui mukana kun maalasin istualtaan nämä kohdat kirjastohuoneesta. Tähän maalauskohteeseen kannattaa hankkia tällainen pitkävartinen pensseli jossa on käännetty harjapää. Erinomainen tähän puuhaan.









Eikä tässä vielä kaikki. Mielitietylläni on ollut visio kirjastohuoneen ikkunan alle, ja patterin eteen, tulevasta pienestä sirosta pöydästä. Sellainen, joka peittää hiukan patteria ja siinä voi pitää kannettavaa tietokonetta, mutta kuitenkin niin, ettei se näytä heti viihdekeskukselta tai työpöydältä. Yksinkertainen pieni pöytä jossa ei ole mitään muuta kuin läppäri ja pieni lamppu.
Etsin pitkään, katselin lähes viikottain tori.fi palvelun tarjonnan ja kävin kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Katselin myös liikket jotka myivät pieniä pöytiä. Näitä kutsutaan kalusteslangissa sivupöydiksi.
Kaupan tarjoamat olivat lähes poikkeuksetta kahdensadan euron lähtöhinnoissa ja tori.fi tarjonta lähti 100 eurosta ylöspäin. Yhtä olin jo ostmassa ja toista tinkaamassa, mutta aina kaupat tyssähtivät siihen, että pöytä oli myyty jo.
Noin reilu viikko sitten bongasin kierrätystavaratalosta tiikkisen pienen sivupöydän 15 euron hintaan (tinkasin 5e pois pinnan takia). Pinta hiukan naarmuinen, mutta täyspuuta ja tukeva. Tiikki… voi huuhuh, siis tiikki väriltään on sellainen, että se on levinnyt moneen suomalaiseen kotiin ja sen leviämistä on vaikea estää. Sen kasvualustoja ja pahimipia levittäjiä ovat Jyskit ja Sotkat etunenässä. Hyvin kitkettynä ja varhaisessa vaiheessa asiaan puututtuna tiikin ja eritoten sen värin leviäminen kansakunnan olohuoneisiin ja keittiöihin voidaan estää. Nähtäväksi jää, ehditäänkö tällä hallituskaudella.




Tämä pöytä kaipasi siis hellää hiomista ja valkokuultolakkaa.
Työnalle otti Makitan epäkeskohiomakoneensa ja antoi koneen laulaa vaan. Kun olin saanut vanhan lakan hiottua pois, niin ei muuta kuin uutta lakkaa pintaan. Rautakaupoista saa siis lakkaa johon  voidaan kaupassa sävyttää haluamansa väri lakan sekaan ja näin saadaan aikaiseksi sävytettyä lakkaa.
Ostin pienen purkin ja se maksoi 14e. 

Hiottuani pöydän aloin sivelemään lakkaa pöytään ns. sinnepäin-otteella. Eli ei niin tarkkaa. Pöytälevylle lakkaa levittäessäni yritin olla hiukan tarkempi. Lakka levittäytyi tasaisesti kunnes tein sen kardinaalimokan. Jo hiukan kuivunut lakka ja sen päälle uutta lakkaa, niin vanha kerros tulee rullana siveltimen alla mukaan. Tatti otsaan ja lempeä joskin napakka kiroilu täyttivät asuinalueen joka kolkan.
Seuraavana päivänä otin taas uskollisen Makitan ja aloin hiomaan lakka-epätasaisuuksia pois. Epätasaisuudet lähtivät ja olin jo aloittamassa toista lakkauskertaa pötälevylle kun huomasin hiotun pinnan. Se oli siinä. Mitään ei tarvinnut tehdä. Vahingossa siis tulin tehneeksi kuluneen näköisen kauniin sileän pinnan pöydälle. Työnalle taputti itseään olalle, puhdisti pöydän ja kantoi paikalleen. Ja kyllä nyt silmä lepää.







Ja kyllä, juuri tällä pöydällä kirjoitan tätä tekstiä jonka lopetan sanoihin. Muistakaa persoonallisuus ja kierrätys. Jos esineellä tai huonekalulla on tarina, niin sitä on jotenkin vaan hauskempi katsoa ja fiilistellä.


Ai niin, se lamppu, joka oli visioissa myös. No 
sellainen löydettiin jo vuosia sitten makasiinien kirpputorilta, mutta sopivaa paikkaa sille ei ole vielä löydetty. Nyt on!






perjantai 16. elokuuta 2013

Työnallea ärsyttää!

Syksyn tuoksua itse kunkin pikikuonoon sanoi karhu kun oravalla pyllyään pyyhki.

Työnalle istui saunassa ja oli vielä lämmittänytkin sen, ja alkoi pohtimaan syntyjä syviä.
Nimittäin itse tekemistä. Siis sitä että olet itse tehnyt jotain ja oli se jälki oikeastaan mitä tahansa, niin olet siitä ylpeä, salaa tai julkisesti. Tätä faktaa ei kukaan voi sivuuttaa taikka muuten tieteellisesti toisin väittää. Olet itsestäsi tavalla tai toisella ylpeä jos olet jotain omilla käsilläsi tehnyt.

No miksi minä näistä asioista sitten nyt kirjoitan? Totta puhuen en tiedä. Vanha kunnon "tuli vaan mieleen" saa tänään toimia ärsykkeenä.

Olen nyt rehellinen, mutta toisaalta ainahan minä olen, ja kerron että Työnallella on joissakin asioissa aika huono itsetunto. Ei oikeastaan tarvitse muuta kuin vierailla jonkun tutun tahi sukulaisen luona, jolla on pykälän uudempi, kauniimpi tai paremmin sisustettu talo, tai auto tai ihan mitä vaan, niin tunnen itseni huonoksi nalleksi. Mutta jos mietitään asiaa rationaaliselta kantilta, niin minulla ei varsinaisesti olisi siihen mitään syytä. Työnallella on kuitenkin asiat aika hyvin. Miksi sitten koen tällaisia hetkiä? Tätä karvakaverinne mietti eilen siis saunassa. Siis siinä jonka jopa lämmitin. Toisaalta saahan sitä aina riehumallakin hien pintaan.

Aina kun huomaa itsessään itsesäälin piirteitä, on hyvä miettiä mistä se johtuu. Se voi olla vaikeaa ja se voi olla jopa tahallisestikin vaikeaa, eli sitä, ettei halua tietää. On toisinaan ihan kiva rypeä itsesäälissä. Työnalle kuitenkin pohti asiaa niin että itsesääli ja surkeilu on toisinaan kivaa silloin kun tehdään musiikkia, taidetta. Mutta remonttia tai rakentamista tehdessä sääli vain hidastaa prosessia. Miksi siis minä, eli alter egoni Työnalle kokee tällaisia suvannon hetkiä?

Ymmärsin asian kun olin lukenut tiettyä blogia muutaman kerran päivittäin. Asiat silotellaan liian ruusuiseksi. Sellaiseksi elämäksi kuin se toivotaan olevan. Kuvainnollisesti sanoen sellaiseksi, että otetaan kuva blogattavasta asiasta ja otetaan kohta uusi, jotta se näyttäisi paremmalta kuin edellinen. Tämähän on ihan normaali proseduuri, siis ylipäätänsä kun otetaan kuvia. Työnalle ottaa kuvia porakoneesta tai kasvihuoneesta niin paljon, että kuvat näyttävät lopulta hyviltä. Mutta mitä jos blogi ja jopa elämä tehdään sellaiseksi että koko meno ja meininki ”asetellaan”, jopa lavastetaan sellaiseksi kuin kaikki haluavat sen olevan? Tulee mieleeni vanha työpaikkani jossa siivottiin koko tehdas lattiasta kattoon ja sanottiin työntekijöillekin vielä että ole edes tekevinäsi jotain kun pääjohtaja saapuu. Siis silmänlumetta. Sen pääjohtajan pitäisi tulla maanantai-aamuna paikalla, kertomatta kenellekään.

Minua ärsyttää teennäisyys. Ja kun luen jotain blogia jossa kaikki on liian puhdasta ja siistiä, niin se on teennäistä. Ainakin suurella todennäköisyydellä. Ja kun näitä blogeja väsynyt tavallinen, perheellinen ihminen lukee ja nostaa katseensa päätteeltä omaan kotiinsa, hän masentuu tai saa inspiraation. Inspiraatio on yleensä aika lyhyt. Se loppuu viimeistään tavaroiden järjestämiseen ja siivoamiseen. Sitten kun pitäisi tehosteseinä vielä maalata ja ostaa muutamat kalliit lamput ja ne hulluttelevan leikittelevät värityynyt ostaa, niin arki iskee vasten kasvoja. Ei jaksa, ei ehdi tai sitten se ei sovi muuten kodin henkeen.
Tarkoitan tällä kaikella sitä, että lukekaa niitä suosituimpia sisustusblogeja kriittisten lasien läpi. Kun se bloggaaja on räpsinyt sillä tuhannen euron Nikonillaan niitä kuvia muumimukeista terassilla, niin muistakaa että sen jälkeen lapset päästetään leluineen takaisin terassille leikkimään ja ukko juomaan olutta ja lukemaan Tuulilasia sinne terassille pelkät kalsarit jalassa, välillä kankkua viistosti nostaen.

Minua ärsyttää myös kaikki valmiiksi saaminen. Jos et siis mitään tee koskaan itse, niin et osaa arvostaa asioita. Uskokaa tai älkää, mutta Työnalle vieläkin toisinaan iltaisin menee ulos ja katselee itse asentamiaan vesirännejä ilta-auringon laskiessa horisonttiin. Toisinaan katselen rakentavaa naapuriani kadehtivasti, koska hehän rakentavat koko talon itse. Täytyy tuntua muikealta istua muutaman vuoden kuluttua terassilla elokuisessa illassa ja miettiä, että tuon ja tuon ruuvaaminen oli vähän ahdas paikka, mutta nyt se on siellä.
Verrattuna nyt sitten vaikka ”avaimet käteen” talopaketin vastaanottava, joka istuu elokuisen ilta-auringon hivelemänä terassilla ja miettii, että tuo ja tuo on vähän huonosti ruuvattu. Täytyypä reklamoida rakennuttajaa.

Tämä kaikki, ehkä turhakin hopinä, aukesi Työnallelle iltasatua lukiessa. Miettikääpä sitä!
Mutta hei, nyt on perjantai!



perjantai 2. elokuuta 2013

Pyykkiteline ja leopardikuvioiset tangat




Elokuun alkua hyvät lukijat, oikolukijat ja katkokävelijät.

Sää on hellinyt lähes koko kesän ja kun sää hellii, niin on silloin hyvä myös pyykkiä kuivata ulkona.
Pyykin ulkona kuivaamisesta tulee mieleen ainakin heti muutama etu. Pyykki kuivaa nopeammin, pyykki tuoksuu raikkaammalta ja talo ei ns. kosteusrasitu.
Tietenkin pyykin ulkonakuivaaminen on myös energiatehokkain tapa kuivata rihman kiertämänsä.

Asiantuntija energian ja materiaalien tehokkaassa käytössä itseään mainostava Motiva kertoo että kuivausrumpu, siis ainakin lämpöpumpputekniikalla toimiva kuivausrumpu, on energiatehokkaampi tapa kuivata pyykkiä kuin sisätiloissa narulla kuivattaminen.  Ainakin siis taloissa joissa on lattialämmitys ja koneellinen ilmanvaihto. Märkä pyykki tuuttaa talon ilmanvaihdon ja lämmityksen äärimmilleen ja kuluttaa näin enemmän kuin kuivausrumpu.
Työnallella on vanha talo ja painovoimainen ilmanvaihto, joten jäljelle jää kosteusrasitus, jos sisällä kuivatetaan.

Toisinaan kuulee sanottavan, että ennen oli asiat paremmin ja talot eivät homehtuneet kuten nykyään. Muistutetaan että  ennen kylvettiinkin erillisessä ulkosaunassa ja pyykkiä ei kuivatettu sisällä. Vanhat talot saavat nykyään kestää enemmän kosteusrasituksia kuin silloin kun ne on rakennettu. Tarkoitan erityisesti rintamamiestaloja.

No mutta se kauhukuvista ja homeista. Nyt kuivatetaan Työnallen leopardikuvioiset tangat ulkona ja siihen pitää olla kunnon välineet!

Muutettuamme huvilaamme kolmisen vuotta sitten oli ensimmäisien hankintojen joukossa pyörivä pyykkiteline ulkokäyttöön. Sellainen irtosi naapurilta ja halavalla. Ja jos halvalla saa, niin kannattaahan se ostaa. Sen tiesi Sulo Vilénkin aikoinaan.  Ja palvelihan tuo pari vuotta ihan kohtuullisen hyvin. Tosin narut roikkuivat aina ja jokainen joka on joskus pyörivään telineeseen jotain pyykkiä joskus ripustanut tietää, miten äärimmäisen ärsyttävää se on. Menee melkein sen ohi, että pelaat pasianssia ja toinen tulee taakse neuvomaan, mutta ei ihan. Ärsyttävää se joka tapauksessa on.
Eräänä kuulaana kesäaamuna pyykkitelineen yksi sakara päätti sitten sanoa sopimuksen irti ja otti ja katkesi. En itse asiassa yllättänyt kovasti. Eli hermot eivät menneet rautahermonallelta tällä kertaa.







On asioita joissa laatua kannattaa arvostaa ja siitä hiukan maksaakin. Kuten nyt esim. lapioissa, joista viime vuonna kirjoitin. Nyt oli laadun vuoro astua mukaan kuvioihin pyykinkuivaustelineessä. Kartoitin vaihtoehtoja eri valmistajilta sekä jälleenmyyjiltä. Hintahaitari on melkoinen. Biltemasta saa halvimmillaan mukaansa pyörivät 4-sakaraisen pyykkitelineen hintaan 26,90. Kallein löytyi nettirautakauppa Taloon.com 5-sakaraisena hintaan 169e. Joku juttuhan näissä hinnoissa pitää olla. Tuskin niitä on tikkaa pubissa heittämällä päätetty. Oli aika selvittää, sillä jokavuotiseksi traditioksi tätä en halunnut ottaa.
Tärkein juttu telineen kestävyydessä on ruostumattomuuden ohella sakaroiden määrä. Pyörivässä telineessä on aina oltava viisi sakaraa sillä muuten se ei kestä.
Markkinoilla on myös galvanoidusta tai sinkitystä teräksestä valmistettuja pyykkitelineitä, mutta Työnalle päätyi alumiiniprofiilista valmistettuun telineeseen. Alumiini on huomattavasti vahvempaa materiaalia ja ei myöskään ruostu.

No mutta olihan se vanhakin pyykkiteline alumiinia. Miksi se sitten on huonompi kuin tämä uusi. Rakkaat lukijat, saatte itse tehdä päätelmänne näistä kahdesta seuraavasta kuvasta.




Valinnaksi päätyi Kosken Metalli Oy:ltä suomessa valmistama Kikka-tuote. Sävelet olivat jälleen kerran heti pakkauksen avaamisen jälkeen selvät. Nyt on laatutavaraa. Asennus on helppoa. Maakiila maahan ja vaikka maakiila olikin melko paksuseinämäistä putkea, käytin varmuuden vuoksi puukalikkaa välissä kun nakuttelin moskalla terveiset alakerran väelle, siis niille jotka odottelee mullan alla, mutta ei mennä ihan vielä, eipä mennä ihan vielä.






Teline maakiilaputken sisään ja sehän oli siinä. Narujen laittamisesta oli ohjeissa hiukan pihtailtu ja Työnalle joutui käyttämään hiukan aivokapasiteettiaan. En ole vieläkään varma, pitääkö narun olla jokaisella kehällä oma irrallinen osansa, vai pujotetaanko naru kaikkien reikien läpi ja uloin kehä sidotaan joka sakaran nokkaan solmulla. Päädyin jälkimmäiseen ja kiristellään sitten kun aika on.
Voi pojat, miten jämäkkä ja tukeva teline on. Voin ja suosittelenkin erittäin lämpimästi hankkimaan kerralla kunnollisen pyykinkuivaustelineen ja suosittelen todellakin hankkimaan sen Kosken Metalli Oy:ltä. Toimitus matkahuollon kautta oli nopea, tavara laadukasta ja samalla tuetaan suomalaista työtä ja osaamista.