maanantai 27. toukokuuta 2013

Terassin kattaminen osa 2


 




 Päivää, hyvää sellaista!

Kesä kolkuttelee ovia ja iso fikkari eli arska eli aurinko on näyttänyt säteitään jo meidänkin perällä. Sehän tarkoittaa sitä, että äkkiä se terassi kuntoon, että pääsee suosikkikohtaan, eli itsensä palkitsemiseen.
Terassiahan me ollaan tässä katettu tai ainakin yritetty ja jos ei muuta, niin ainakin siitä on jauhettu tarpeeksi. Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, on toimeen myös tartuttu. Toimi on rauhallinen nainen joten hän ei myöskään suuttunut siitä.
Viime jaksossahan Työnalle valoi kahteen kulmaan palkkikengät betoniin ja palkitsi itsensä välittömästi.
Tällä kertaa vuorossa ovat loput tolppien paikat. Tässä vaiheessa työläimmäksi työvaiheeksi osoittautui terassilautojen irroittaminen. Terassin joka kulmaan sekä keskelle piti nähkääs saada myös antura tehtyä.

Kuten innoikkaimmat lukijat muistavat, suositteli Työnalle terassilautojen ruuvaamista ja se taitaa olla nykypäivänä hyvin käytetty kiinnitystapa, harvempi enää naulaa. Kun ruuvataan, niin silloin saadaan tarvittaessa myös laudat irti uudestaan ja juuri tällainen tapaus sattui tässä kohteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ruuvausvaiheessa ruuvin kannat olivat usein menneet syvälle lautaa ja ruuvin irroittaminen osoittautui vaikeaksi (en käytä sanaa haastava!) Apuvälineiksi sopi tässä vaiheessa pienen pieni ruuvimeisseli, jolla ruuvin torx-kannan sai rapsutettua ns. auki liasta ja hiekasta, ja tämän jälkeen irti ruuvaaminen onnistui helposti. Muutama ruuvi tosin meni kärjestä rikki ja ne jouduin ruuvaamaan pihdeillä irti. Kaikkia lautojahan me ei irroiteta, tai Työnalle olisi vieläkin kohteessa parta maata viistäen ja eläkepäivät selän takana kolkuttaen. Vain tarvittavat laudat niin, että pystyin kaivamaan anturoille kuopan.

Rautakauppa kasvatti toisella kvartaalilla liikevaihtoaan Työnallen toimesta seuraavasti: Pilariharkkoja 4kpl, palkkikenkiä 6kpl, 5x90 rst ruuveilla sekä kohtuullisen runsaalla määrällä painekyllästettyä puutavaraa mitoiltaan 50x100, 50x125 ja 90x90. Yhteensä noin 450 eurolla.

Jos ja kun menette rautakauppaan ostamaan isompia määriä puutavaraa tai mitä tahansa, kannattaa niistä käydä neuvottelemassa myyjän kanssa. Usein, lähes aina, ainakin tiliasiakkaat mutta muutkin saavat ns. projektialennuksen. Näillä alennuksilla saadaan pitkässä juoksussa rahaa säästettyä. Jos tuntuu siltä, että minun ostokseni ovat kuitenkin niin pieniä, että en viitsi vaivata myyjää näillä, niin unohtaa se ajattelutapa. Rautakaupat myyvät tavaraa pääasiallisesti yksityisille kuluttajille ja niistä se heidän leipänsä koostuu. Kyllä ne palvelee ja jos eivät, niin ei muuta kun toiseen rautakauppaan. Jos rautakaupan aukioloajat ovat myös viikonloppuisin, niin silloin ei kannata mennä. Myyjiä on vähemmän ja kaikki ovat silloin liikenteessä. Jos mahdollista, niin menkää arkipäivisin ja päivällä. Silloin niitä myyjiä saa olla hätistelemässä pois ympräriltä.

Kannattaa myös tiedustella jos joku tuttune tai naapurinne on rakentemassa esim. taloa. Heillä usein on valmis tiliasiakkuus- tms. suhde johonkin rautakauppaan ja voitte hyvässä lykyssä päästä nauttimaan heidän alennuksistaan.
Sanotaanko nyt vaikka näin: Ota selvää mitä tarvitset. Ota yhteyttä rakentavaan tuttuusi tahi naapuriisi ja pyydä häntä tekemään tarjouskysely listasi pohjalta hänen hankintapaikkaansa ja mene hyvän tarjouksen kanssa samaan liikkeeseen ja sano, että tulin hakemaan nämä nyt. Sitä myyjää ei kuitenkaan kiinnosta onko juuri se ja se henkilö noutamassa tavaratoita. Ja jos on kiinnostunut, niin sano että nämä ovat menossa hänelle. Olet vain hakemassa ja maksamassa näitä.
Toisaalta kukaan ei kiellä avaamasta myöskään kanta-asiakastiliä rautakauppaan.
Kaikkein helpointa kuitenkin ehkä on ostaa kaikki puutavara tai mikä lie, samasta paikasta. Pienet paikat muistavat naamasta, isommat kanta-asiakasjärjestelmästään. Monet isommat rautakaupat pitävät kirjaa tavalla tai toisella siitä miten paljon asiakas on ostanut kuluneiden kuukausien ja vuosien ajalla ja arvatenkin sen mukaan määräytyvät alennukset. Paitsi tietenkin Bauhaus joka ei muista mitään!

Mutta takaisin asiaan josta lipesin taas yllättävän kauas.

Kun terassin laudoitukset oli revitty auki oli aika kaivaa kuopat anturoita varten. Olin jo etukäteen valanut ns. pikkukakut pilariharkkojen keskelle ja torpannut palkkikengän keskelle. Märkään sementtiin se uppoaa kuin vanhaan ihmiseen.
Koska rakennelmastani oli tulossa kohtuullisen suuri, päätin vielä valaa pilariharkkojen ympärille kakun kyhäelmää stabilisoimaan.

Kun kulmat ja keskikohdat oli valettu, alettiin iskemään puutavaraa pystyyn. Tässä puuhassa on lisäkäsiparit hyväksi avuksi. Koska pelkkiä käsiä on vaikea saada, pyysin apua isäukoltani. Jo kohta rakennusliike isä-poika-hermot olivat täydessä tohinassa.

Kun lähdetään kehikkoa rakentamaan on tietenkin hyvä aloittaa 90x90 kulmapuista. Kulmapuut tuettiin terassin rakenteisiin välikaisesti ja irroitetaan vasta kun kehikko on valmis.
Itse katteen kehikko ei ole kiinni talossa ja terassissa kuin parista kohdasta. Ulommainen keskitolppa on tuettu terassin rakenteisiin vakauttamaan kehikkoa ja talon seinustalla kehikko on tuettu parilla puulla kattotuoleihin ulkopuolelta. En siis kiinnittänyt kehikkoa sen takia, että jos jommassa kummassa rakennelmassa tapahtuu routimisliikettä, niin rakennelmat eivät ns. hajota toisiaan.

Puuliitoksissa käytin ruostumattomasta teräksestä valmistettuja 5x90 ruuveja. Kun liitetään painekyllästettyä puuta on rst-ruuvit oikea valinta. Painekyllästetyn puun suoja-aine kun pukkaa olemaan niin vahvaa, että se syövyttää ja ruostuttaa tavalliset ruuvit muutamassa vuodessa.
Muutamia L-kulmarautoja sekä palkkikenkiä hankin myös ja ne hankittiin myös ruostumattomasta teräksestä valmistettuina. Jaa että miksikö? Miksi ei kuumasinkitystä materiaalista jotka olisivat hiukan halvempia?
Siksi että kun ruuvataan painekyllästettyyn puuhun jokin palkkikenkä tms. rst-ruuvilla kiinni, niin kaikkien metallien pitäisi olla ruostumatonta terästä. Jos esim. palkkikenkä on mustasta teräksestä valmistettua sinkittyä materiaalia ja se ruuvataan rst-ruuvilla, syntyy ns. epäpuhdas liitos. Kun epäjalompi metalli (hiiliteräs) yhdistetään jaloseosteiseen materiaaliin (rst) syntyy galvaaninen pari elektrolyytin vaikutuksesta ja vähemmän jalo materiaali ruostuu.
Eli näin lyhykäisyydessään: rosteria rosteriruuveilla kiinni. Hiiliterästä mustilla sinkityillä kiinni.

Tässä vielä tarkempi kuvaus Euro Inoxin eli ”Eurooppalainen ruostumattoman teräksen markkinointia ja tiedottamista edistävän yhdistyksen” sivuilta otettu teksti kohdasta 5.2

Ruuvi- ja pulttiliitokset ovat suosittuja liitostapoja. Jatkuvasti tehdään virheitä käyttämällä sinkittyjä ruuveja ja pultteja ruostumattoman teräksen kiinnittämisessä. Liittämällä ”jaloseosteiseen” ruostumattomaan teräkseen vähemmän jalosta materiaalista kuten hiiliteräksestä valmistettuja ruuveja, pultteja tai alumiinilistoja muodostuu galvaaninen pari elektrolyytin vaikutuksesta. Kuten missä tahansa galvaanisessa parissa virta kulkee vähemmän jalosta materiaalista (hiiliteräs tai alumiini) jalompaan materiaaliin (ruostumaton teräs), ja vähemmän jalo materiaali ruostuu. Tästä syystä sinkityt ruuvit ja pultit, jotka muuten kestäisivät vuosikymmeniä, ruostuvat hyvin nopeasti, jos niitä on käytetty ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tuotteiden liitoksissa. Tällaisesta korroosioprosessista syntyvät ruostejäljet voivat joutua ruostumattomalle teräspinnalle aiheuttaen siihen korroosiota. Sen vuoksi ruostumattoman teräksen liitoksissa täytyy käyttää vain ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä.

Totuuden nimissä täytyy myöntää, että antureihin hankkimani palkkikengät ovat kuumasinkittyä terästä. Laitoin väliaikaisesti ne kiinni sinkityillä ruuveilla. Ongelmaa sinänsä ei vielä ole, mutta ajan kuluessa ne ruuvit pitää vaihtaa sellaisiin ruuveihin, joissa sinkityskerros on paksumpi jotta ne kestävät painekyllästetyssä puussa paremmin.

Kehikko on nyt kasassa ja seuraavaksi kaivetaan purjekangas esiin ja katsotaan millainen se on. Edelleenkin hiukan jännittää mitä sen kiinnityksestä mahtaa tulla. Pingoitanko sen kehikon yläpuolelle ja jos, niin miten?
Palkitsenko itseni viinillä vai oluella?
Grillaanko?
Vain rakennanko kiskoilla toimivat verhon kehikon alapuolelle, jonka saa vedettyä päälle ja pois tarvittaessa?
Kaikkiin näihin tuskin saadaan vastauksia, mutta näillä edelleen mennään. 
Ehdotuksia ja kommentteja ja kaikkea muutakin otetaan mielellään vastaan.


Nähdään jos ei näkö lähde!


 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti