tiistai 29. lokakuuta 2013

Pensasta lakoon ja tuijaa kehiin

Tänään muristaan miehisissä asioissa, jotka on verhottu yleensä stereotyyppisesti naisten hommiksi. Kaikki voittaa, paitsi puskat.

Meidän mökkihän oli siis alun perin yli 1300 m2 kirvesvarsitontti. Viekkaat välittäjät pistivät tontin kuitenkin myyntiin halkaistuna, kuten nykypäivänä on tapana.
Se tarkoitti käytännössä sitä, että iso takapiha kapeni pieneksi ja pieni etupiha kadulle päin ”suureni” isommaksi pihaksi. Siis etupihahan on aina ollut samankokoinen, mutta nyt etupiha on suurempi piha kuin takapiha, joka on pienempi. Joka oli siis ennen isompi. Mahtoi tulla selväksi?
Tontti on kuitenkin pieni, mutta nykypäivän standardeilla normaali Helsingin tontti. 631m2. Kansankielellä persreikätontti. (alle 1000m2)
Etupiha tulee ottaa siis paremmin käyttöön. Mutta koska etupiha on ollut aiemmin ei-niin-tärkeällä sijalla, reunustaa kadun ja etupihan väliä ainoastaan pensasaita. Pensasaidan etuja on helppohoitoisuus, mutta siinä ne edut sitten olikin. Pensas ei enää tuosta korkeutta kasva ja näin ollen ei koskaan tule tarjoamaan täydellistä näkösuojaa etupihalle uteliailta kadun tallaajilta.

Nykypäivänä on tullut muotiin istuttaa Tuija-pensaita. Havupuu joka ei tiputa vihreyttään talvellakaan. kasvaa nopeasti ja antaa täydellisen näkösuojan kaikkina vuodenaikoina.

Syy miksi en ole aiemmin kadun ja etupihan väliin istuttanut tuijia on se, että pensasaita pitää repiä pois juurineen.

Ja sitten alkoikin kiroilu ja hikoilu. Molemmat sopivat Työnallen pirtaan kuin lapio päähän. Ei muuta kuin lapio, rautakanki ja naapurilta lainattu talja (vinssi) käteen ja hommiin.
Varakkaampi olisi soittanut kaivurin paikalle, mutta ei Työnalle. Työnalle on itsepäinen ja ei niin varakas.
Kaikkia en jaksanut vaihtaa tänä syksynä, koska pitäähän tätä herkkua säästää ensi kesäksikin.
Mutta se siitä, kuvat puhukoon puolestaan.


Heipä hei!










maanantai 7. lokakuuta 2013

Kodin kakkospölynimuri


Päivää taloon! Tänään juttua pölynimurista, siis kakkosimurista. Siis kakkosvaihtoehdosta pölynimurille. Siis toiseksi imuriksi.
Kuten huomaatte, kaksimielisellä ei aina ole helppoa.

Kun Työnalle pikkutyttönä muutti tsadiin, eli Stadiin eli Helsinkiin, elettiin maailmantalouden murrosvaihetta. Suuri lama koetteli maailmaa ja Titanic oli juuri uponnut, silloin kun kaikki oli mustavalkoista ja puhuminen hoidettiin kirjoituksilla tauluun. Kaikki liikkuivat nopeasti.
Ujo maalaispoika laukku kainalossa suunnisti kohti maamme suurinta kaupunkia ja asettui taloksi Mannerheimintielle, siis sen varressa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Voi pojat ne oli aikoja. Ensimmäisten päivien aikana lähdin myös kääntymään keskustassa. Menin raitiotievaunupysäkille ja odottelin. Tuli ratikka eli spåra. En hypännyt sen kyytiin vaan odotin seuraavaa. Tuli seuraavakin, mutta tuohonkaan en hypännyt. Kyytiin en hypännyt sen takia, että numero kertoi jotain, vaan sen takia että kaikki menivät väärään suuntaan. Hetken aikaa älykkömme vielä odotteli kunnes kylmän viileästi, ilmekään värähtämättä vaihtoi toiselle puolelle kiskoja odottamaan pysäkille spåraa ja heti tärppäsi. Suunta oli oikea.

Niin, mihin jäin? Muutin siis stadiin. Poikamiesnalleboksiin piti löytää myös pölynimuri ja kävin suurelta, lähes giganttiselta ketjulta ostamassa halvimman pölynimurin jonka löysin. Se maksoi 50mk. Eli ei kauhean paljon. Kyllähän sillä imuroi kun ei paremmasta tiennyt.
Myöhemmin, nykyisen mielitiettyni kanssa ostamani Philips onkin sitten jotain ihan muuta. Elo edelleen sen pölynimurin kanssa on kuin juhlaa vain. Jo pelkästään imurin ottaminen kaapista esille saa pelokkaimmat pölyhippuset hyppäämään suoraan putkesta sisään, niin hurja imuteho Philipsissä on.

Mutta nyt tullaankin itse tämänkertaiseen aiheeseen. Pölynimurin ottaminen siivouskaapista on loppujen lopuksi aika pieni taski. Ei sen kummempaa kuin ottaa laite pois kaapista ja töpseli seinään. Mutta siinä onkin melkein kaksi asiaa liikaa pieneen siivoukseen. Aina ei jaksa tai ehdi tai sitten unohtaa asian kun lähtee vaeltamaan kohti siivouskaappia. Ja tähän on keskuspölyimuri-ihmisten turha huudella mitään lisää, koska se on ihan yhtä vaivalloista.

Olen jo useamman vuoden ajan törmännyt niin mainoksissa, marketeissa kuin kotitalouksissakin Elektroluxin varrellisiin rikkaimureihin. Jokin juttu niissä täytyy olla, koska niitä myydään ja markkinoidaan vieläkin. Tarkoitan siis sitä, että yleensä tällaiset pienlaitteet ovat ohimeneviä buumeja. Kuten nyt vaikka tällä hetkellä myytävät Cupsolo-kapselikahvinkeittimet. Jos haluaa maksaa kahvikupillisestaan kotona noin 0,36e/kuppi sen sijaan että keittelisi kaffensa tavallisella keittimellä 0,04e/kuppi hintaan, niin anti mennä vaan, sano kahvihammas kun oluthampaan vierestä heräsi.

Kun itse hommasin kyseisen siivouslaitteen Veikon koneen poistomyynnistä, tein jotain hyvin epätyypillistä itselleni, eli ostin sian säkissä. Imuri myytiin puoleen hintaan, eli 179e imuri myytiin vajaalla 90eurolla. Myöhemmin silmiini osui samanmerkkisiä laitteita Prismoissa sun muissa 89e hintaan. Mieleeni juolahti heti että nyt on kusetuksen makua Työnallen karheassa kielessä. Oli aika ottaa selvää paremmin, mitä nämä kotitalouksien toteemipaalut pitävät sisällään.

Pääsin seuraavaan johtopäätökseen: halvemmat mallit, eli satasen molemmin puolin olevat imurit ovat varustettuja NiMH-akuilla ja käyttöaika on 12 minuuttia.
Kalliimmat 170-190e laitteet, eli niin sanotut ”plus” –mallit  ovat taas varustettuja Li-ion, eli litiumioni akuilla. Latausajaksi ilmoitetaan näille 12-35min. Sekään ei sinänsä ole mielestäni tärkeää, koska ei kukaan 10 minuuttia pidempään näillä imuroi. Näillä imurointi perustuu nopeaan keittiön puhdistamiseen, ei koko talon siivoukseen. Vaan tärkeintä tässä on se, että NiMH-akut, eli nikkeli-metallihybridi-akut kestävät lyhyemmän ajan. Eli kun uutena imuroit sen 12minuuttia, niin melko varmasti 3 vuoden jälkeen akku kestää enää 3 minuuttia, jos sitäkään. Ni-Mh akulla akuilla on myös suuri itse purkaus, eli purkautuvat ollessaan jouten.



Litium-ioniakut, eli Li-ion akut ovat taas parempia akkuja. En jaksa niistä sen pitempään selittää, katsokaa linkistä. Mutta varmaa on se, että Li-ion akku kestää huomattavasti useampi latauskertoja ja sitä saa latailla miten huvittaa, kapasiteetti ei alene.
Oli miten oli, niin sellaiset pölynimurit joissa on Li-ion akut, maksavat enemmän, mutta kestävät käytössä pidempään.

Nopealla googlettelulla huomasin, että halvemman, NiMH akulla varustetun imurin ostaneet eivät säästelleet kirosanoissa netin keskustelupalstoilla.



Sitten itse imurista ja sen käytettävyydestä. Kuten sanoin, imuri on tarkoitettu juurikin nopeaan siivoukseen ja sopii kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta pidettäväksi näkyvillä, yleensä keittiössä.



Lapset osaavat ja jopa haluavat sillä imuroida ja laitteesta saa vielä irrotettua erillisen pienen rikkaimurin ahtaisiin paikkoihin ja sohvan rakoihin sekä auton penkkejä varten.




Tyhjennys on helppo ja mikä kaikkein parasta, on jokainen puhdistukseen liittyvä asia mietitty loppuun asti.
Alla pyörivä harja irtoaa napin painalluksella. Harjaksessa on jopa ura, mitä pitkin voi saksilla tai veitsellä leikata ympärille kiertyneet hiukset poikki yhdellä viillolla.
Jopa suulakepään reunoilla olevat pienet apupyörät saa, tadaa, vääntämällä pienellä esineellä akseleineen irti puhdistusta varten. Tiedättehän sen ärsyttävyyden, kun lelun tms. pyörän akselin ympärille menee hiuksia, joita saat sitten pienellä veitsellä tai ruuvimeisselillä vääntää väkisin irti ja lopputuloksena on se, että akseli tai rengas tai muovi sen ympärillä lohkeaa rikki. Esimerkkinä hyperärsyttävät Zhu Zhu Petsit. Niin menee hermot kun mietinkin asiaa.






Pölysäiliön suodatinkin voidaan ”napsautella” vetämällä puhdistusvaiheessa puhtaaksi.










Lyhyesti sanottuna loistava laite, kunhan akun valitsee oikein.
Tässä on mietitty kerrankin kaikki käytettävyys loppuun asti, eikä sitä ole sysätty kuluttajille.
Ainoana miinuksena on tuo akun selvittäminen. Monessa liikkeessä asiasta ei edes tiedetty.
Muistutettakoon että ne ovat merkitty siis ”plus” –merkinnällä ja jos niissä on Li-ion akku, niin se kyllä mainitaan pakkauksessa.

Jos vielä lopuksi pitää perustella itse laitteen hankintaa, niin se on juuri näppäryys ja ketteryys. Tämä korvaa lattiaharjan, mutta ei varsinaista pölynimuria.
Paremmin tämän tarpeellisuutta ei voi kuvailla, mutta voisin melkein väittää että kun olet kuukauden sitä käyttänyt, niin ymmärrät sen mainiouden.

Eipä sitten muuta kuin varresta kiinni… kaksimieliset, ja muutkin. Ensi kertaan!