Viikon ränni

Hyvää torstaita immeiset!

Talvi näyttää pukkaavan päälle. Työnallenkin on aika vaihtaa reisitasku-työhousushortsit pitkälahkeisiin versioihin ja laittaa denapipon päähän.

Aiemmassa tekstissäni mainitsin rännit jotka on siis syytä uusia. Se on sitten ensi kesän hommia. Nyt on syssy ja ne pitää kuitenkin puhdistaa. Kävin hommaamassa ränninpuhdistajan rautakaupasta koska muut keinot oli jo testattu. Ensimmäinen viritys oli puurimoista väsätty keppi. Näytti oikeastaan enemmän juovuksissa, silmät sidottuna rakennetulta sählymailalta kuin miltään työkalulta. Mutta kyllä se asiansa jotenkuten ajoi.

Edellisenä syksynä vedin vesiletkun katolle ja polviltani suihkuttelin rännit yläpuolelta puhtaaksi. Ja ilman turvavaljaita ja mitään suojavälineitä totta kai. Sieltä oli kaikki mahdollisuudet tulla alas kaksoisvoltilla niskat taittaen.

Lopulta kuitenkin taivuin, kuin norjalainen pyöräilijä ikään ja hankin tämän ränninpuhdistukseen tarkoitetun kapistuksen. Vesiletku päähän kiinni ja menoks sano Bon Jovi.

Mitä ilmeisimmin kiinanviritys tämä on, mutta kyllä sillä sai rännit puhtaaksi. Laitteen päässä on litteä pää joka levitti vesisuihkun kohtalaisen hyvin ja vesijohtoverkon paine riitti putsaamaan lehdet ja muut sonnat pois rännistä. Jos uudelleen saisin valita, valitsisin melko varmasti Fiskarsin räystäskourun puhdistajan. Ja suomalaista työtäkin vielä. 

Eipä muuta tällä kertaa.

Ojat on salassa

Rimpuilevaa tiistaita kansalaiset!

Työnalle saapasteli viikonloppuna pitkin tiluksia ja mittaili hehtaareja piippu suussaan, juuri ennen fasaanimetsälle lähtöä. Ylläni oli vain villapaita, jossa nahkapaikat kyynärpäissä. Meillä päin kreivit lähtevät aina lokakuun kolmantena viikonloppuna joko kettujahtiin tai fasaanimetsälle ja mukaan ei pääse kuin siniveriset. Eli Työnalle ei lähtenyt.

Miksi sitten kerroin tämän? Ei aavistustakaan, mutta sainpas teidät lukemaan.

Työnalle harvoin kavahtaa ja peljästyy, mutta toisiaan iskee epäilys, kun rakennuksen kuntoa tarkastellaan. Syksyllä on hyvä katsella rakennuksen kuntoa, kuten vesirännien kuntoa, rossipohjan tuuletusaukkoja ja yleensä sitä, että onko kosteutta havaittavissa missään. Varsinkin nyt kun on satanut reilunlaisesti vettä.

Huomasin talon etukulmassa sokkelin pientä kastumista. Ajatus lähti vaeltamaan, että nyt se vesi valuu sokkelia vasten ja pitää seinän kosteana ja kohta on kaikki pilalla.

Mietin ja mietin ja päätin soittaa salaojaurakointiyritykseen ja kerroin tilanteen. Samalla sanoin suoraan, että suhtaudun varauksella neuvojen kysymiseen yrityksiltä, koska heillä mitä useimmin on tarkoitus ajaa omaa etuaan ja liikeyritystään. Tietenkin, ei sitä ilmaisella konsultoinnilla elä.

Yrittäjä ymmärsi tilanteen ja sanoi, että kyllä he yrittävät katsoa aina halvimman ja parhaimman ratkaisun ongelmaan. Ei hän itsekään pitäisi siitä, että kirvesmies tulisi paikalle ja uusisi tai rakentaisi sellaisia asioita mihin ei ole tarvetta.

Yrittäjä pamahti paikalle seuraavana päivänä, lauantaiaamupäivällä ja katsoimme kohteen läpi. Lopputuloksena oli, että ei tässä mitään salaojia kannata alkaa kaivamaan, talo lepää sen muotoisella maalla, että sadevedet valuvat poispäin talosta, kuten pitääkin. Yhdestä kulmasta, jossa sokkeli oli hieman kastunut, hän suositteli maan uudelleen muotoilemista siten, että vedet valuvat pois talosta paremmin. Sokkeli oli ilmeisesti kastunut katolta tippuneesta vedestä, jota rännit eivät olleet saaneet talteen. Rännit hän kehotti uusimaan, sillä ne ovat aivan liian pienet sadevesien talteen keräämistä varten. Pyöreämuotoista ränniä suositteli, ne toimivat parhaiten ja lika lehdet eivät jää ränniin niin helposti. Myös syöksytorvet ja veden johtaminen putkella vielä talosta pois oli suosittelun listalla.

Yrittäjä oikeastaan vahvisti omat ajatukseni, mutta hyvä se on saada ammattilaiselta varmistus näissä asioissa.

Hän oli samaa mieltä myös siitä, että jos talo on seissyt 50 vuotta paikallaan ja ongelmia ei ole ilmennyt, niin ei niitä nytkään tarvitse alkaa muuttamaan. Hänen mielestään ihmisiä pelotellaan liikaa näillä uutisoinneilla. Talomme on myös rossipohjainen, joten samanlaista kosteusriskiä ei ole kuten esimerkiksi maanvaraisella laatalla lepäävällä puutalolla olisi.

Kysyin vielä hinta-arviota, jos tähän pitäisi salaojat teettää. Arvio oli kylmää kyytiä. Noin 20 000 euroa ja tuskin riittäisikään.  

Arvostan suuresti yrittäjiä ja ihmisiä jotka eivät ajattele vain omaa tilipussiaan ja etujaan. Vastaavanlaisissa tapauksissa voisi helposti sanoa ammattilaisena, että äkkiä salaojat tai koko talo on homeessa. Hyvät naiset ja herrat, en nykyään juurikaan mainosta, mutta tätä yritystä voin suositella jos salaojitusta tai maanmuokkaamista on hakuksessa. Salaojaurakointi Ilari Hyytiäinen Ky 

Parempi kilowatti pivossa kuin kymmenen oksalla

Joka ilta kun Työnalle sammuu ja saapuu oikea yö.

Raikasta syysmaanantaita arvon lukijat. Sehän on vajaa viikko ja sitten mennään piirtämään se numero tai kirkkovene äänestyslipukkeeseen. Muistakaa ihmiset äänestää. Jos ette äänestä niin sitten ei narista. Työnallekin on nähnyt elonsa aikana jos jonkinlaista vaaliroinaa, mutta mieleenpainuvimpana on jäänyt muutaman vuoden takainen Sosiaalidemokraattien jakama kondomi jonka pakkauksen päällä luki ”Tunne demari sisälläsi” Voi pojat, siitä ei vaalirihkama parane. Kerrottakoon ettei Työnalle tuntenut demaria sisällään.

Työnalle on bloginsa kanssa täysin riippumaton ja ei ota Nallena kantaa politiikkaan, ellei sitten rakennus ja lämmityskustannukset tosissaan ala saamaan siipeensä, tai vastaavasti parane, jonkun tietyn puolueen takia. Työnalle yksityishenkilönä tietysti äänestää ja siitä ei sen enempää.

Kerroin taannoin lämmitysjärjestelmän uusimisesta ja sen vaikutuksista Työnallen rahakukkaroon ja sitä kautta mielialaan.

Elokuun 14 päivä tuli vuosi täyteen ilmavesilämpöpumpun kanssa hiljaista yhteiseloa. Kyllä on ollut huoletonta arki ja juhla sen kanssa. Synttärikaffet jäi nyt juomatta, mutta Työnalle kävi silittelemässä pumppua ja supisi helliä sanoja sen korvaan.

Kuten aiemmin kerroin, olin talon oston jälkeen yhteydessä Helsingin energia energianeuvojaan. Hänen kanssaan puhelimitse kävimme vuositasolla talon sähkönkulutusta aina kymmenen taakse. Keskimääräinen vuosikulutus oli ollut tässä talossa noin 30 000kWh ja se on tytöt ja pojat paljon se.

Keskiarvo sähkölämmitteisessä talossa on 20 000kWh/vuosi.

Yllämainitun päivämäärän tullessa täyteen, näytti kulutuslukemat, käyttö- sekä lämmityssähkön osalta 14 307kWh. Eli yli puolet säästöä. Hyvin karkeasti sanottuna säästöä rahassa tuli 1500 euroa vuodessa.

Tässä vielä kulutuslukemat kuukausittain:

kk	kWh
14.10.2011
31.10.2011	611
30.11.2011	1227
31.12.2011	1392
31.1.2012	2277
29.2.2012	2577
31.3.2012	1511
30.4.2012	1183
14.5.2012	371
31.5.2012	360
30.6.2012	684
31.7.2012	572,99
31.8.2012	470,41
30.9.2012	665,45
14.10.2012	406,02

Kuten aiemmin kirjoitin, on talossa vielä paljon tiivistämistä ja eristämistä, mutta lähtökohta on parempi kuin uskalsin odottaa. Tästä on hyvä jatkaa. Tavoitteena on päästä alle 10 000kWh/vuosi.

Ensi kertaan

Piano ja housut

Piano

Sateista keskiviikkoa äänioikeutetut ja muutkin.

Kävi tässä yhtenä päivänä niin, että Työnalle oli kuopuksen kanssa LVI-liikkeessä hengailemassa. Imettiin itseemme sitä rakentamisen ja remontoinnin atmosfääriä. Ruokapiireissähän useasti sanotaan, että kun oikein keskittyy nuuhkimaan, niin vatsa täyttyy jo sillä.

No, vatsa ei täyttynyt tällä nuuhkimisella. Pihalla näin sitten nimeltä mainitsemattoman maalämpöpumpputoimittajan pystyttämän grillin. Siinä oli vasta lämmitys menossa. Kokki sanoi, että puoli tuntia menee vielä. Koska Työnalle on kunnon freeloaderi, ei hän jätä käyttämättä tällaista ilmaista lounasta. Ja oli ne mainostamansa maalämpöpumput miten hyviä tahansa, en niitä aio ostaa, koska järjestelmä on uusittu jo ja rahakaan ei ole.

Työnalle otti kiesin allensa ja pyyhkäisi kohti lähellä sijaitsevaa kierrätyskeskusta. Siellä katsekontaktiin tarttui heti vanha, kaunis musta piano.

Avasin koskettimien kannen ja nappasin sieltä A:n ja kyllähän tuo vireessä oli. Joillakin ihmisillähän on absoluuttinen sävelkorva. Työnallella on lähes absoluuttinen perstuntuma.

Soitin siis mielitietylleni ja sydämeni valitulleni (eivät ole kaksi eri henkilöä) ja hän etsi netistä nuotin A. Ja näin puhelimen avustuksella varmistuimme ettei soitin ole aivan päin persettä.

Jos joskus olette piano-ostoksilla ja hakemassa nimenomaan kustannustehokkaampaa ratkaisua, niin kiinnittäkää erityistä huomiota siihen, että piano on suunnilleen vireessä. Työnallelle nimittäin kävi niin, että hankimme ensin liian pielessä olevan pianon ja sitä ei enää saatu viritettyä. Tästä kirjoitinkin aiemassa tekstissäni.

Piano oli siis vireessä suunnilleen ja ei muuta kuin tinkimään. Halavalla lähti. Kierrätyskeskuksessa ei liiemmälti ollut tietoa soittimen arvosta, mutta eipä tuo nyt mikään arvopiano ole. Kaunis se on kuin mikä.

Tuohon potentiaalisen takan paikalle se naapurin sedän kassa roudattiin.

Nyt sitten sunnuntaiaamuisin mielitiettyni soittaa aarioita ja Työnalle laulaa smokissa, ilman housuja vieressä, pianoon kevyesti nojaten ja viiksien päätä samalla sormella pyörittäen.

Näin kuviin ja tunnelmiin. Kivat mulle ja moi moi!

Naapurit katselee Työnallen suloja?

Ave Caesar höpönassut!

Naapureitahan Työnalella oli juu. Yksi heistä on kohtuullisen tuore tapaus ja rakentaa tuohon viereen, etten sanoisi, kohtuullisen hienoa kivitaloa. Talo tupsahti ns. takapihalle. Ja meidän pesuehan ehti asua tässä residenssissä jo vuoden ennen heidän rakentamistaan. Sehän tarkoittaa sitä, että Työnalle on tottunut vipeltämään talossa niin kuin kotonaan. Hetkinen, tämähän on koti. No mutta kuitenkin.

Kotonaan oleminen tarkoittaa yleensä aika vapaata olemista. Jossain lehtijutussakin sanottiin, että koti ei ole koti, ennen kuin siellä on oltu alasti.

Työnalle hoiti tuonkin taskin alta kuleksimasta jo muutamassa viikossa. Taisi muuten olla sen puolikkaan saunaoluen jälkeen.

Noh, nyt kun talo on jo harjakokeudessaan, niin sieltä usein näkyy naapurin miehet töissä. Sehän jo itsessään on ihan ok Työnallelle. Eli siis se, että voi vain katsella kun toiset tekee töitä.

Mutta eipä nuo tunnu kovin paljon kiroilevan ja menettävän hermojaan ja tähän piti saada joku roti.

En siis alkanut suututtamaan naapureita siinä määrin, että he alkaisivat kiroilla, vaan otin lapset ja suuntasin kokan kohti erittäin pientä ruotsalaisyritystä. Ihan on kivijalkakauppa. Nelikirjaiminen, sinistä ja keltaista.

Ostin ikään kuin väliaikaisratkaisuksi puisen sälekaihtimen terassin oveen. Hinta on kohtuullisen halpa, varmaan aarniometsästä hakatusta puusta?

Asentaminen oli sen sijaan silkkaa juhlaa. Olin nähkääs tänään jo koetellut hyviä hermojani mainitun liikkeen lisäksi toisessa isossa tavaratalossa siten, että Tuure, tuo säysein kaikista, makasi pitkin pituuttaan käytävillä.

Vanha kunnon "hei hei sitten" -kikka osoittautuikin juuri päinvastaiseksi kuin missä päinvastaisessa psykologisessa kikassa on kysymys. Poika otti ja lähti. Myyjän kanssa etsittiin ja siellä se oli, puutarhatuolin alla makaamassa.

Kun nassikka oli saatu ruotuun ja ruuat ostettua, niin oli hetki aikaa kotona. Mitä tekee valveutunut ja hyvin väsynyt Työnalle? Alkaa asentamaan niitä sälekaihtimia. Sattui "jotain vain" ruuveja käsiin ja aloin asentamaan.Väärään paikkaan meni. Ruuvasin irti ja kokeilin uudestaan. Muuten hyvä, mutta kannatinosat olivat väärin päin. Ilmeisesti Työnalle on vähän päässyt repsahtamaan tarkkaavaisuudessaan, koska kysyin itseltäni jotakuinkin näillä sanoilla "miten mä saankin nää näin päin helevettiä?" Ja tämä koko komaus kuorruteltiin kaikillä nykypäivän kirosanoilla. Piti mennä autotalliin, koska lapset olivat kotona. Siellä on hyvä kiroilla.

Usean reijän jälkeen sain kuitenkin kaihtimet paikalleen ja nyt saa syksy saapua ja naapurit kuikuilla. Työnalle on kuin kotonaan, kotonaan.

Kun mä ledin kohtasin, oli ilta ihanin

.

Kuihtuu kesäinen maa, syystuuli Työnallea taivuttaa.

Näin olisi Badding laulanut jos olisi elämänsä aikana Suurta pintaremonttia –blogia lukenut.

Työnalle bongasi Helsingin sanomien välissä Clas Ohlsonin (Varmaan Anette Ohlsonin veli) mainoksen, jossa lupailtiin valoa syksyyn. Ilmoituksessa oli kattava valikoima led-valoja. Lupauksena vielä, että tuotteen saa palauttaa viikon sisällä jos ei ole tyytyväinen tuotteeseen.

Työnalle otti pyöränsä ja polkaista sutaisi lähimpään liikkeeseen ja osti testiksi kolme G4 –kannalla olevaa 1,5w led-polttimoa. Ostin väärät. Juuri sen muotoiset, jotka ei sovi liesituulettimen valaisinkantaan, eivätkä myöskään tiskipöydän alasvaloihin.

Palautin lamput, mutta vain 2 avaamatonta otettiin vastaan. Tovin väiteltyäni kiivaasti myyjän kanssa, päätin keskustelun lauseeseen: laitan sähköpostia konttuurille, kiitos!

Korvat savuten Työnalle kirjoitti palautetta ja jo seuraavana aamuna oli myymäläpäällikkö vastannut ja pahoitellut asiaa. Ilmoitin palautteessani, että kaikki heidän myymänsä polttimot ja lamput ovat pakattu siten, että pakkaus on rikottava päästäkseen testaamaan niitä. Joten mainos olisi siten harhaanjohtava.

Kusti polkaisikin jo seuraavana päivänä 20 euron arvoisen lahjakortin samaiseen liikkeeseen. Tänään sitten kävin hommaamassa viisi kappaletta oikeita polttimoita ja köyhdyin yhteensä 12 euroa. Ovat siis tarjouksessa, 6e/kpl

Tämäkin tietysti tuntuu pieneltä asialta, mutta keittiössä juuri nämä valot ovat erittäin paljon päällä päivisin ja iltaisin. Vanhat halogeenipolttimot olivat 20w ja näin ollen se tekee lyhyehköllä matematiikalla 100w. Kun nämä korvattiin 1,5w led-polttimoilla, niin kulutus on tästä lähin 7,5 wattia. Ja jos tämän kansan kielellä haluaa sanoa, niin se ei ole paljon paskaakaan.

Pikku laskutoimitus tähän väliin. 100w ja valot palavat keskimäärin 6h vuorokaudessa. Se tekee 600 wattia per päivä eli 219000 wattia, eli 219 kilowattituntia vuodessa. Se on suunnilleen saman verran kuin uudenaikainen pakastin käyttää vuoden aikana sähköä. Ledien kanssa kulutus on 16,42 kWh

219kWh maksaa sähkönsiirtoineen noin 20e / vuosi. Ledien kulutus maksaa 1,6e / vuosi.

Lisäksi kerrottakoon, että olin uusinut vuoden sisällä jo ainakin 5 halogeenipolttimoa, jotka maksaa tosin vain 1,5-2euroa kappale.

Mutta eipä mulla muuta tällä kertaa. Kuten Oulussa sanotaan: palellaan!

Lasi lieden yläpuolelle

Alkanutta Lokakuuta kuolevaiset. 

Työnalle on viettänyt juhlallista viikonloppua musisoinnin merkeissä. Työnallen ystävät astuivat nähkääs avioliiton kisamonttuun perjantaina, ja lauantaina oli asianmukaiset juhlat. Työnalle sai luvan soittaa kyseisissä kemuissa ja voi veljet että olivat mahtavat juhlat, musiikista huolimatta. Perjantaikin meni rock-musiikin ihmeellisessä maailmassa. Useasti näissä juhlinnoissa nautitaan muutakin kuin kansalaisluottamusta. Työnallekin otti hampaat irvessä sen kuuluisan puoli pulloa olutta, molempina iltoina, joten viime yön unet olivat muutakin kuin remontoimista. Sanotaanko nyt vaikka niin, että liskotkin osaavat remontoida.

Keittiöstähän meillä tuli kattava kuvareportaasi suoraan paikan päältä ja jutussa mainitsinkin lieden yläpuolelle tulevasta lasista. Työnalle sai viiltävää kritiikkiä lasin puhtaanapidosta tulevaisuudessa, joten otin tämänkin asian jotenkin huomioon asennusta tehdessä.

Tuossa muutama viikko sitten otin yhteyttä lasitusliikkeeseen ja tilasin turvalasin oikeilla mitoilla lieden yläpuolelle. Perjantainahan tuo oli sitten noudettavissa, joten enää oli homma asennusta vaille valmis.

Kysyin muuten samalla, tulevaisuutta silmällä pitäen, saunan ja kylpyhuoneen välille tulevasta lasituksesta, että kummasta on halvempi ja järkevämpi hoitaa lasitus kylpyhuoneeseen. Rautakaupat mainostavat standardimittaisia lasituskokonaisuuksia lähtöhinnaltaan 500e. Eli siis niitä saunan ja kylpyhuoneen väliseinäksi tulevia lasiseinää ja lasiovea.

Lasitusliikkeen setä pamautti heti keskustelun alkuun, että noin puolet kalliimpi meidän kautta.

Rehellinen vastaus ja näin olin asian ymmärtänytkin, mutta vaati vielä varmistusta. Rautakaupat tilaavat ison määrän kerralla ja saavat näin ollen paketin halvalla ja voivat myydä huomattavasti halvemmalla kuin lasitusliikkeet. Syykin on yksinkertainen, he joutuvat joka tapauksessa tekemään jokaisen yksilöllisesti ja mittojen mukaan.

Työnallukan saunaprojektissa on mahdollista vaikuttaa seinän ja aukon kokoon, joten päätynen standardikokoiseen lasiseinä/ovi-systeemiin. Saranoissa ja kiinnityksissä tietysti voi olla mallikohtaisia eroja laadussa, mutta selvitellään sitä sitten syssymmällä.

Mutta sitten tämä lieden lasi. Lasi on turvalasia ja reiät porattu lasitusliikkeessä leikkaamisen ohessa. Hinta oli 60 euroa. Ei paha.

Lasi piti saada irti seinästä tarpeeksi, että puhdistus takapuoleltakin on mahdollista. Takapuolen puhdistus kuitenkin koskettaa monia meistäkin.

Tein ylijääneestä pinnoitetusta kupariputkesta neljä holkkia ja proput seinään.

Sitten vaan ruuvattiin lasi seinälle ja se asia oli niin sanotusti taputeltu.

Ei mulla muuta tänään, nyt keskityn puuskuttamiseen. Palaillaan!