tiistai 12. elokuuta 2014

Jätevesiviemäri, saostuskaivot ja epätoivonen ote pulloon



Elokuun alkua kanssaihmiset ja muut remontoijat.

Vanhan talon ostamisessa piilee aina sellainen juju että talo, kyllä vain, vanha!
Ostajan on siis ymmärrettävä että siellä voi olla jotain joka hajoaa just tai että se on vaihdettava tai korjattava kuitenkin jossain vaiheessa.
Omakotitalon myyjällä on yllättävän paljon vastuuta ja vieläpä viideksi vuodeksi eteenpäin myynnin ajankohdasta lähtien. Asunto-osakekaupassa sama vastuuaika on vain 2 vuotta. Talokauppoja määrittää sellainen laki kuin ”Maakaari”.
Työnallehan sen ensi kertaa kuultuaan oli kuin puulla päähän lyöty. Mikä he%¤#¤tin maakaari ja pelkästään sen typerän nimen omaksuminen vei viikon.
Maakaari on kiinteistön kauppaa koskeva laki jota ilman kiinteistön kauppa, esimerkiksi kiinteistönmuotoisen omakotitalon, maatilan, metsän, pellon, rantapalstan tai muun sellaisen kauppa ei ole pätevä.
Korostan että Työnallella ei ole maatilaa, metsää, peltoa eikä liiemmin rantapalstaa, mutta omakotitalo löytyy.

Muistan jo talon ostovaiheessa katsastaneeni kellaritilat josta näkyi uusitut muoviputket jokaisesta lähtevästä lattiakaivosta ja viemäristä. Putket yhdistyivät ja sujahtivat seinän läpi etupihalle. Tästä oletin että putki on vedetty suoraan kadulle ja yhdistetty pääjätevesiviemäriin.

Noh, tapahtuipa niinä päivinä, että Keisari Augustukselta ei tullut käskyä vaan naapuri kertoi että aikoo rakentaa rajallemme muurin. Ei sen takia että meillä olisi erimielisyyksiä vaan että heidän tontille johtavan ajotie on alempana kuin meidän tonttimme. Muurin päälle tulee sitten vielä puinen aita.
Jotta muurin voi rakentaa pitää muurille tehdä antura. Kaivinkoneella kaivelivat ja vastaanhan tuli saostuskaivo. Itse asiassa 3 kappaletta saostuskaivoja. Saostuskaivo on wikipedian määritelmän mukaan sakokaivo joka on vesitiivis yksi- tai useampiosainen jäteveden mekaaninen esikäsittelylaite. Laite erottelee jäteveden ainesosia: jäteveden virratessa laitteen läpi kiintoaines laskeutuu kaivon pohjalle ja vettä kevyemmät ainesosat nousevat pintaan. Eli suomeksi erottelee paskat.

Haja-asutusalueilla saostuskaivot ovat käytetyimpiä jäteveden käsittelyjärjestelmiä. Aikanaan saostuskaivoa pidettiin riittävänä käsittelymenetelmänä haja-asutusalueiden jätevesille. Nykyisin saostussäiliö kelpaa vain esikäsittelyjärjestelmäksi ennen varsinaista jätevesienkäsittelymenetelmää. Saostussäiliöiden puhdistusteho ei ole riittävä edes pelkkien harmaiden jätevesien puhdistukseen.

Se oli kaunis perjantai-ilta. Aurinko laskeutui näyttävästi taivaanrantaan ja lämmin kesäilta  oli brutaali fakta. Työnalle oli autotallissa ”minding mi own business” kun naapurin setä tuli kysymään, että laskinko jotain juuri viemäristä. Kylmä hiki sujahti hiustupsusta varpaisiin asti kertaheitolla ja arvasin heti että osa jätevesistä laskee vielä saostuskaivoihin tai sinne päin. Naapurin herra oli nimittäin viimeistelemässä betonianturan muottia kun jalkojen välissä lorahti. Ensin oli naapuriparka miettinyt että nytkö se rakko tai sulkijalihas alkoi temppuilemaan, mutta helpottui havaittuaan että pesuvedeltä vaikuttaa ja että se tuli vanhasta rautaputkesta joka tuli meidän tontin suunnalta.
Pienen tarkastelun ja lotrottelun jälkeen kävi ilmi talomme kodinhoitohuoneen sekä autotallin lattiakaivot laskivat mainittuihin saostuskaivoihin. Sen jälkeen alkoi Työnalle lotrottelemaan oluella murheeseen.

Parin päivän jälkeen alkoi kuitenkin Työnalle ja asioita selviämään enemmän. Kävi nimittäin ilmi että kellarin seinästä läpiviety putki ei yhdistykään suoraan pääjätevesiviemäriin kadulle vaan kääntyy myös näihin samoihin saostuskaivoihin. Kaksi saostuskaivoa on ohitettu metalliputkella herran vuonna 1971 kadun lähimmäiselle saostuskaivolle tuli siis kaksi putkea. Toisesta putkesta tuli KHH sekä autotallin vedet ja toisesta putkesta tuli loput, sisältäen paskat.
Ja sitä kakkaahan oli sitten siinä viimeisessä kaivossa ja paljon. Siellä oli myös hiekkaa. Oli suoranainen ihme että viemärit ovat enää edes vetäneet. Tässä saostuskaivossa ei myöskään ollut kantta lainkaan. Päällä oli maakerrosta toista metriä. Työnalle epäilee että tähän joskus 70-luvulla kaivon päälle on asennettu puinen kansi joka on ajan saatossa lahonnut pois.
Ensin näytti siltä että kakkaa täynnä olevasta saostuskaivosta ei lähde mitään putkea kunnalliseen viemäriin vaan että vesi on saostunut ja imeytynyt maahan. Tämähän ei tietenkään ole kovin hyvä juttu kaupunkialueella. Siinä alkoi kuulkaa Työnallen alahuuli väpättämään. Oltiinpa siinä jo talon myyneeseen myyjäänkin yhteydessä että nyt näyttää piilovirheeltä.
Kakka-auto soitettiin paikalle ja loka-auton aulis setä imaisi sonnat kiesiinsä (sinne säiliöön, ei hyttiin) ja Työnalle raapusti nimen alle laskuun.
Sitten alkoi näyttämään jo paljon paremmalle. Saostuskaivon pohja oli valettu umpinaiseksi ja pohjalle jätetty betonikouru ja kouru johti 150mm betoniputkeen. Betoniputki johti taas kunnalliseen, kadulla kulkevaan pääjätevesiviemäriin.
Pienen pähkäilyn jälkeen soitettiin (heinäkuussa) putkiliikkeeseen. Sitten soitettiin toiseen putkiliikkeeseen ja sitten vielä soitettiin putkiliikkeeseen. Se on kuulkaa harvinaisen vaikeaa löytää putkari kesällä. Samalla muistin että kerran yhden putkimiehen tunsin ja pitikin nuorena miehenä mennä vittuilemaan sille niin monta kertaa, että nyt hänelle soitto olisi vain aihe paskaiseen nauruun.
Muistakaa: älkää vittuilko putkimiehille!!!

Onneksi huutoon vastasi VS Putki Oy Vantaalta. Tavoitin projektipäällikön lomilta Tenojoelta, jossa arvatenkin oli narraamassa kaloja. Mies ymmärsi heti yskän ja sovittiin että ensi viikolla palataan asiaan. Ja kyllähän se putkari sieltä löytyi heti samalle viikolle. Torstaina kurvasi putkimies paikalle ja 10 minuutin asian selvityksen jälkeen Työnalle nosti kytkintä ja putkari jäi tekemään hommia. Jo muutamassa tunnissa oli asennukset tehty ja kyllä oli hyvää jälkeä tehty. Putkien risteyskohtaan asennettiin tarkastuskaivo ja nyt kakka liukuu kuin paksu iskä Serenan vesipuistossa.
Työnalle suosittelee erittäin lämpimästi VS Putki Oy:tä!

Rasitussopimus pitää naapurin kanssa tehdä koska putket menevät naapurin puolella. Tästähän voisi tietysti ärähtää talon myyjille, sillä tällaisesta ei sopimuksessa ollut mainintaa. Tosin kaiken tämän jälkeen Työnalle ei jaksa, ikää on ja askel painaa. Yölläkin joutuu nousemaan vessaan (onneksi viemärit toimivat nyt). Kustannukset eivät tässä nouse kauhean suureksi ja samalla tuli runkoviemäriremontti tehtyä osittain. Vanhaan betoniputkeen saatiin ujutettua vielä 100 muoviputkea joten sekin tuli hoidettua hyvin kivuttomasti. 150mm betoniputki on kuitenkin ollut maan alla jo 50 vuotta.

Ja sitten yleistä löpinää. Useissa vanhoissa taloissa on tehty tällaisia saostuskaivojen ohituksia. Eli älkää heti pelästykö jos tontiltanne löydätte saostuskaivoja. Mutta jos niitä löydätte niin tarkistakaa niiden kunto ja katsokaa että ne ovat yhditetty jätevesiviemäriin.
Meidän saostuskaivot olivat olleet käytössä, siinä tarkoituksessa kuin ne alun perin olivat tarkoitettu, viimeksi vuosina 1960-1970. Silloin saostuskaivosta on lähtenyt ruukkuputki joka on johdettu avo-ojaan.

Loppusanoiksi sanoisin vielä, että onneksi tämä löydettiin nyt ja onneksi tämä korjattiin nyt kunnolla. Se on nimittäin sillä lailla että jos Työnallen parempi puolisko ei olisi pessyt pyykkiä juuri tuona kuulaana perjantaisena kesäiltana ja jos naapurin setä ei olisi ollut viimeistelemässä betonimuottia samaan aikaan, niin siihen olisi heitetty betonit anturaan melko nopeasti. Sen jälkeen siihen olisi muurattu harkoista seinämä ja se olisi eristetty ja tiivistetty tontin rajaan asti. Sen jälkeen se olisi koristeltu luonnonkivillä tai millä lie, jonka jälkeen sen päälle olisi rakennettu puuaita ja sähköt vedetty, ja naapurin tie olisi asvaltoitu ja talvi olisi tullut niskaan kuin yleinen syyttäjä. Jos tämä kaikki olisi tehty, niin oletettavasti jossain vaiheessa, kesken pyykin pesun, olisi ns. harmaat vedet nousseet likakaivosta takaisin ylös lattialle. Tämän jälkeen arvatenkin olisi myös vessalle ja suihkulle ja muille käynyt samoin ja sen jälkeen olisi soitettu putkimiehelle joka olisi tullut viemärikameran kanssa paikalle ja todennut että siellä putken päässä näkyy olevan suht tuore betonivalu.
Sitten oltaisiin piikattu tie auki, muuri auki ja asennettu uudet putket. Ja arvatkaapa paljonko se olisi maksanut? Ihan helevetisti!!! Jos näin olisi käynyt, niin Työnalle olisi pillahtanut itkuun ja hukuttanut itsensä kaljan litkuun.
Nyt lähes selväpäisenä huokaisen helpotuksesta ja toivon että tästä kirjoituksesta on hyötyä jollekin vanhan talon omistajalle.

Hyvää alkavaa syksyä ja olkaa kilttejä putkimiehille!















2 kommenttia:

  1. Mieletön tsägä teillä! Meille kävi vähän samalla tavalla edellisen (puutalo-osake)asunnon putkien kanssa. Kun uusimme viemäröinnin, niin muutimme keittiön viemärin paikkaa niin, ettei se enää kulje naapurin lattian ali.

    Aamulla kun astelimme työmaalle, vastaan tuli suloinen laventelin tuoksu ja kellarin viemärikaivanto oli piripintaan täynnä lämmintä vettä. Naapuri oli pessyt muutaman koneellisen pyykkiä!

    Sain lahjoa putkimiehen mustikkapiirakalla, ennen kun hän suvaitsi saapua paikalle korjaamaan katkaistun viemärin ennalleen.

    Ja huom! olimme pyytäneet isännöitisjältä kopion naapurin rakennusluvasta viemäröinnin osalta. Eikä luvassa todellakaan oltu liitetty naapurin saunaa/kodinhoitohuonetta/vessaa meidän keittiönviemäriin. Ilmeisesti se sattui vaan olemaan sopivassa paikassa, sopivaan aikaan jne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaikuttaa siltä että tilaisuus on tehnyt varkaan tässä naapurin viemärin liittämistapauksessa. "no ku se tossa sopivasti menee, niin eiköhän laiteta kiinni" Ja toisinaan näistä "unohtuu" tehdä piirrustukset.

      Tämä sinunkin vastauksesi kyllä osoittaa taas, että putkimiehiä täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä.

      Poista