Seinätikkaat

Polttaa kesäkatu Työnallea, kosteaa höyryä nousee palleasta.

Ja näin runollisesti ja todella tönkösti aloitti Työnalle heinäkuun blogikirjoituksen ja tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin joten ei kun menoksi sanoi oluttölkki kun pullopalautus-automaattin sujahti.

Sadevesijärjestelmä vaati päivitystä, se suorastaan huusi sitä joka kerta kun Työnalle hivutti ihanat sulonsa pihalle kaiken kansan nähtäväksi.

Kuten ojat salassa -kirjoituksessani mainitsin sokkelin kastumisesta. Siinähän Työnalle veti henkeä oikein kunnolla havaittuaan sokkelin kastuneen aamuna eräänä. Ystävällinen maansiirto- ja salaojitusyrittäjä kävi paikalla toteamassa että ”uusihan Työnalle noi rännit, niin ei sokkelit kastu.”

Ja Työnalle totteli. Mutta tässä kirjoituksessa en vielä paneudu sadevesijärjestelmään, vaikka se melkein kokonaan onkin jo asennettu paikalleen. Sen sijaan kerron teille tikkaiden uusimisesta. Seinätikkaat nähkääs olivat sitä kultaista kuuskytlukua jotka olivat jo kerran irronneetkin toisesta kiinnityksestään, pultin ruostumisen takia.

Tikkaiden uusimiseen siivitti kuitenkin sellainen tosiasia, että rännien uusimisen yhteydessä tikkaat piti irrottaa ja oli lähes luonnollista että vaihdan samalla seinätikkaat uuteen.

Tiesittehän muuten, että jos nuohooja tulee katolta alas kolmoisvoltilla niskat taittaen, koska tikkaat ovat pettäneet, olette kiinteistön omistajan siitä vastuussa?

Sen lisäksi että Työnallen appiukkokokelas on mahdottoman hauska ja mukava mies, on hän myös lahjoittanut jos jonkinlaista rakennustarviketta ja puutarhanhoitovälinettä Työnallelle vuosien saatossa. Ja siitähän Työnalle on erittäin kiitollinen.

Noin vuosi sitten mielitiettyni isäukolta oli jäänyt yli seinätikkaat ja hän ilmoitti että saan ne jos vain kelpaavat. Ja kelpasivathan ne.

Kun ränniremontissa tuli tikkaiden vaihto ajankohtaiseksi, muistin että eivät ne tikkaat siellä pyhällä hengellä pysy. Kiesi alle ja rautakauppaan. 92 eurolla mukaan tarttui asennuspaketti joka piti sisällään seinäkiinnikkeet, turvakaaret ja muut tarvittavat kiinnitysvälineet tikkaita varten.

Mustana niitä ei löytynyt, joten otin sinkittynä. Maalailen sitten joskus kun kerkeän.

Asennus oli muuten helppoa, mutta pohdintaa tuotti metrin etäisyydelle seinästä tulevat tikkaat ja eritoten niiden seinäjalat. Siporexisssa ne tassut eivät kovin hyvin istu vaikka ne miten pulttaisi seinään. Naapurisetä-gallupin yhteinen konkluusio kuitenkin oli, että jollain ilveellä ne pitää myös kattotuoleihin kiinnittää. Niihin ne suurimmat vedot ja painot kuitenkin tulisivat.

Ja kun asennuspaketti oli saatu auki ja loppujen lopuksi ohjeitakin sivusilmällä vilkaistu, huomattiin, että paketissa on tätä varten oikein räystästuet.

Päädyin vielä lopuksi asentamaan 50x100 puun kahden kattotuolin väliin, johon edellä mainitut räystästuet kiinnitettiin.

Ja kyllä, kyyyyyllä ne siellä pysyy ja kantoivat Työnallen hentoisen olemuksenkin kepeästi kesäillassa.

Katolle vievät yläkaaret on tarkoitettu kiinnitettäväksi lapetikkaisiin. No, Työnallellahan ei ole lapetikkaita eikä se aio niitä hankkia. Katon astekulma on sen verran loiva ja katemateriaalin ollessa huopa, ei lapetikkaisiin ole vastaisuudessakaan tarvetta.

Kiinnitys piti siis ohjeen mukaan laittaa L-raudoilla katteeseen kiinni ja kumitutit välissä sen pitäisi pysyä reiän kohdalta vielä tiiviinäkin.

Mutta se tarkoittanee peltikatemateriaalia. Koska Työnallella on katemateriaalin huopa, ei tiiviydestä ole täyttä varmuutta.

Pulttasin kuitenkin kaaret kiinni katteeseen ja väliin laitoin mukana tulleet kumitutit. Reiän ympärille laitoin vielä saniteettisilikonia.

Kiinnityspultin läpimenoreiän kohdalla ei tosin ole muuta kuin huopakate ja alla räystäslauta. Mutta silti hiukan huolettaa, jos vesi pääsee reiästä huovan ja laudan väliin.

Jos jollakin innokkaista lukijoista löytyy tähän mielipide tai raaka fakta, niin kuulen sen mielelläni.

Mutta tässäpä nämä sandelssin huuruiset horinat tällä kertaa.

Palailen asiaan piakkoin kattavan sadevesijärjestelmäraportin kanssa. Siihen asti soonmoro!