maanantai 19. elokuuta 2013

Maalausta ja kierrätystä


Kolottavaa päivää ja viikonalkua!

Työnalle alkaa olemaan ikämiehiä, sillä perjantaina alkoi silmitön isovarpaan kipu joka paheni pikkuvarpaaseen ja lopuksi koko jalkaterään.
Tänään kävin sitten lääkärillä ja siellä mitattiin tulehdusarvot. Nyt sitten jännätään keskiviikkoon asti että onko kyseessä rasitusvamma vai kihti. Hehhehhehheeee, Työnallea on naurattanut koko päivän ajatus siitä että Työnallella on kihti. Vanhojen ukkojen tauti ja yleensä johtuu reippaasta tinttaamisesta. Noh, Työnalle on vanha mies, eikä ne Työnallenkaan simahuulet ole tuohesta tehty. Kassellaan kassellaan. Jos ei kohta mitään blogissa kuulu, niin tiedätte sitten Työnallen siirtyneen avarammille remonttimaille. Sinne missä kaikki onnistuu ja ei tarvitse kiroilla. Niin, tai sitten sinne missä mikään ei onnistu ja koko ajan joutuu kiroilemaan. Kassellaan sitäkin syssymmällä siis.

No, Come hell or high water, niin remontti jatkuu.

Tänään aiheitamme ovat ihan vain pikkuiset asiat. Annetaan suurten linjojen odottaa. Muutettuamme residenssiimme oli lähes jokainen seinä maalattava uudestaan. Myös olohuone ja sen vieressä oleva huone, josta olemme tehneet kirjastohuoneen, olivat kauttaaltaan punaisen maalin peitossa. Tässäpä kuva näistä huoneista.



Emme liikaa ihastuneet lohenpunaiseen väriin, joten olkkari ja kirjastohuone sudittiin sukkelasti valkoiseksi, odottamaan parempia aikoja. Ja senhän tietää että kun asiat jäävät odottamaan parempia aikoja, niin silloin sitten kestää. Pikkuhiljaa kun aikaa on ollut, on ns. paikkamaalauksia tehty ja kirjastohuoneeseen on yhteen seinään isketty tehosteväri. Väri sattui jäämään yli edellisen asunnon maaleista. Maali oli aika tummaa, itse asiassa lähes mustan harmaata. Liian heviä tavaraa kirjastohuoneeseen. Vaan mitä teki tässä vaiheessa Työnalle? Sekoitti fiiliksellä, eli perstuntumalla, eli tunteella valkoista väriä sekaan. Näissä hommissa pitää välillä olla kokeileva. Ja toisaalta, vanha maali, mitä väliä? Lopputulos oli erittäin hieno ja halpa. Kierrätettiin vanhat maalit ja seinä sai, ainakin toistaiseksi vahvemman värin.



Huomatkaa muuten kuvassa oleva musta sohva. Jäljittelee hiukan Le Corbusierin tyyliä mutta ei ole kuitenkaan Corbusier. Ostin tämänkin Tori.fi palstalta joltakin Töölöläiseltä Hahmolta, joka oli muuttamassa
Viiskulmaan. Voimia ja jaxuhaleja vaan vieläkin kerran sinne. Slummista slummiin.
Oli miten oli, hän kertoi tämän olevan tanskalaista laatua ja luopui siitä 90 eurolla. Ostin sohvan täysin perstuntumalla, sillä ilmoituksessa ei ollut edes kuvaa. Menimme paikan päälle ja se oli heti siinä. Tämä loistosohva on palvelut niin oloa kuin silmää jo parin vuoden ajan. Kierrätys siis kannatti jälleen kerran.

Viikonlopun aikana sain myös aikaiseksi, kipeällä jalallani, maalattua patterin takana olevan seinän ja itse patterin uudestaan. En siis maalannut kipeällä jalalla, vaan se roikkui mukana kun maalasin istualtaan nämä kohdat kirjastohuoneesta. Tähän maalauskohteeseen kannattaa hankkia tällainen pitkävartinen pensseli jossa on käännetty harjapää. Erinomainen tähän puuhaan.









Eikä tässä vielä kaikki. Mielitietylläni on ollut visio kirjastohuoneen ikkunan alle, ja patterin eteen, tulevasta pienestä sirosta pöydästä. Sellainen, joka peittää hiukan patteria ja siinä voi pitää kannettavaa tietokonetta, mutta kuitenkin niin, ettei se näytä heti viihdekeskukselta tai työpöydältä. Yksinkertainen pieni pöytä jossa ei ole mitään muuta kuin läppäri ja pieni lamppu.
Etsin pitkään, katselin lähes viikottain tori.fi palvelun tarjonnan ja kävin kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Katselin myös liikket jotka myivät pieniä pöytiä. Näitä kutsutaan kalusteslangissa sivupöydiksi.
Kaupan tarjoamat olivat lähes poikkeuksetta kahdensadan euron lähtöhinnoissa ja tori.fi tarjonta lähti 100 eurosta ylöspäin. Yhtä olin jo ostmassa ja toista tinkaamassa, mutta aina kaupat tyssähtivät siihen, että pöytä oli myyty jo.
Noin reilu viikko sitten bongasin kierrätystavaratalosta tiikkisen pienen sivupöydän 15 euron hintaan (tinkasin 5e pois pinnan takia). Pinta hiukan naarmuinen, mutta täyspuuta ja tukeva. Tiikki… voi huuhuh, siis tiikki väriltään on sellainen, että se on levinnyt moneen suomalaiseen kotiin ja sen leviämistä on vaikea estää. Sen kasvualustoja ja pahimipia levittäjiä ovat Jyskit ja Sotkat etunenässä. Hyvin kitkettynä ja varhaisessa vaiheessa asiaan puututtuna tiikin ja eritoten sen värin leviäminen kansakunnan olohuoneisiin ja keittiöihin voidaan estää. Nähtäväksi jää, ehditäänkö tällä hallituskaudella.




Tämä pöytä kaipasi siis hellää hiomista ja valkokuultolakkaa.
Työnalle otti Makitan epäkeskohiomakoneensa ja antoi koneen laulaa vaan. Kun olin saanut vanhan lakan hiottua pois, niin ei muuta kuin uutta lakkaa pintaan. Rautakaupoista saa siis lakkaa johon  voidaan kaupassa sävyttää haluamansa väri lakan sekaan ja näin saadaan aikaiseksi sävytettyä lakkaa.
Ostin pienen purkin ja se maksoi 14e. 

Hiottuani pöydän aloin sivelemään lakkaa pöytään ns. sinnepäin-otteella. Eli ei niin tarkkaa. Pöytälevylle lakkaa levittäessäni yritin olla hiukan tarkempi. Lakka levittäytyi tasaisesti kunnes tein sen kardinaalimokan. Jo hiukan kuivunut lakka ja sen päälle uutta lakkaa, niin vanha kerros tulee rullana siveltimen alla mukaan. Tatti otsaan ja lempeä joskin napakka kiroilu täyttivät asuinalueen joka kolkan.
Seuraavana päivänä otin taas uskollisen Makitan ja aloin hiomaan lakka-epätasaisuuksia pois. Epätasaisuudet lähtivät ja olin jo aloittamassa toista lakkauskertaa pötälevylle kun huomasin hiotun pinnan. Se oli siinä. Mitään ei tarvinnut tehdä. Vahingossa siis tulin tehneeksi kuluneen näköisen kauniin sileän pinnan pöydälle. Työnalle taputti itseään olalle, puhdisti pöydän ja kantoi paikalleen. Ja kyllä nyt silmä lepää.







Ja kyllä, juuri tällä pöydällä kirjoitan tätä tekstiä jonka lopetan sanoihin. Muistakaa persoonallisuus ja kierrätys. Jos esineellä tai huonekalulla on tarina, niin sitä on jotenkin vaan hauskempi katsoa ja fiilistellä.


Ai niin, se lamppu, joka oli visioissa myös. No 
sellainen löydettiin jo vuosia sitten makasiinien kirpputorilta, mutta sopivaa paikkaa sille ei ole vielä löydetty. Nyt on!






4 kommenttia:

  1. Sulla (tai mielitietylläsi) on värisilmää. Ainakin sellaista mikä miellyttää minua. Seinä on kaunis ja pöytä on sievä. Hyvää työtä, taputan minäkin sinua olkapäälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työnalle kiittää kommenteista kauniista!

      Poista
  2. Hyvää työtä. Toimintaasi on ilo seurata, "kahvit näppiksellä" on hyvin yleinen tapahtuma kun lukee tarinaasi.

    VastaaPoista
  3. Suuret kiitokset kommentista. Todella hienoa kuulla jos nämä sepustukset tuovat edes jotain iloa päivään ja että vielä kaffenlennon lailla. Kiitos!

    VastaaPoista