maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sadevesiputket



Hyvää Juhannusviikkoa arvon lukijat. Suomen suvi näyttää taas ihanuutensa. Aurinko paistaa ja heti seuraavassa hetkessä vettä tulee kuin sieltä Esterin pakaroiden välistä. Siellä se Työnallekin on lapion varressa heilunut ilman paitaa ja uhoten huudellut taivaalle takaisin, että ”is that the best you can do” kun vettä on tullut solkenaan.

Ilman paitaa tässä kehtaakin heilua, kas kun jos muistatte että Työnalle meni viinipäissään lupailemaan uudenvuodenaattona että 10% painosta lähtee tuosta vaan. No eipä se ihan tuosta vaan ole lähtenyt, mutta hyvältä näyttää. Viime viikonloppuna tavoitepaino oli enää kilon päässä, mutta nyt, oltiin parin kilon päässä sunnuntai-iltana.
Aikaa on siis 5 päivää. Tämä viikko meneekin sitten salaattia syödessä, vettä juodessa ja paskalla istuessa, mutta tavoitteeseen päästään. Viimeinen ilta menee sitten vaikka saunassa. Ei se helpolla lähtenyt, mutta ei se myöskään hirveän tuskan takana ollut. Pääasia on, ettei bikinikuvia tarvitsekaan nyt sitten laittaa nettiin. Se nimittäin oli vedon panos.

Mutta siis sitä vettä on sadellut, ei ole jaksanut paistaa. Kuten muistatte, viime vuonna Työnalle uusi talon sadevesikourut ja muutoksen mukana tuli myös syöksyputket katolta alas. Siis ne asennettiin siten, että vesi tulee alas katolta syöksyputkia pitkin. Itse syöksyputket eivät ole tulleet alas.

Eräs lukija kyseli myös syöksyputkien ”ulosheittäjästä” eli siitä läpästä joka avataan tarvittaessa, ja jonka tarkoituksena on ohjata alas tulevaa vettä sadevesitynnyriin. Ideahan on hyvä, mutta toteutus ei ole ollut aivan sellainen kuin kuvitelmissa on. Ulosheittäjähän heittää vettä vieressä olevaan tynnyriin silloin kun vettä tulee kuin saavista kaataen. Mutta kun sade hiukan siitä rauhoittuu, niin vesi valuu ulosheittäjästä suoraan alas pienenä norona ja päätyy samaan paikkaan kuin syöksyn alimmaisen käyrän vesi.
Toisin sanoen jotta ulosheittäjästä saisi maksimaalisen hyödyn irti veden keruuta varten, on ulosheittäjään kiinnitettävä erillinen putken pätkä joka ulottuu sadevesitynnyrin yläpuolelle. Lisään tästä kuvan kunhan ehdin.

Mutta siis: vettä on tullut ja vesi pitäisi ohjata hallitusti pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä.
Käsittelen tässä kirjoituksessa nyt siis vanhan talon hulevesien poisjohtamista.
Periaatteessa näitä ei tarvitsisi edes tehdä vanhaan taloon, koska ennenvanhaan talon maaperä muotoiltiin sellaiseksi että katolta tippuva vesi tuli rännejä pitkin talonreunalle ja sieltä valui pois päin talosta. 
Työnalle kuitenkin haluaa varmistua että se vesi todellakin valuu tarpeeksi kauas talosta ja ei näin kosteusrasita talon perustuksia. Salaojathan tämän ikäisissä taloissa on mitä sattuu.

Työnalle sai vihdoin kaivettua sadevesiputkea maahan. Mutta ihan noin vain ei saa putkea kaivaa maahan. Tai saa, mutta tärkeää on se, että minne se siellä kelluva vesi johdetaan. Sadevesien eli hulevesien (Hulevesillä tarkoitetaan sade- tai sulamisvesiä) poisjohtamisen tarkoituksena on pitää rakennuksen perustukset kuivina.
Hulevesiä ei saa johtaa toisen tontille, ajoradalle, pyörätielle, jalkakäytävälle eikä katuojaan ilman maanomistajan lupaa.
Helsingissä, minne Työnallekin maksaa veronsa, hulevedet imeytetään rakennusjärjestyksen mukaan ensisijaisesti maahan omalla tontilla, mikäli maaperäolosuhteet sen sallivat. Ja nehän sallivat. Työnallen residenssi nimittäin makaa hiekkapohjaisella tontilla.

Käsittääkseni on myös mahdollista tehdä jonkinlaista yhteistyötä naapurin kanssa yhteisistä sadevesikaivoista yms. mutta siihen en ota kantaa.
Tärkeää, siis hyvinkin tärkeää on se että hulevedet eivät päädy lainehtimaan naapurin tontille. Näistä kannattaa käydä avointa keskustelua naapurin kanssa.
Olen muutamastakin riidasta lukenut erinäisistä keskusteluista jossa juuri tästä asiasta tapellaan oikein juristien kanssa.

Työnalle on käyttänyt sulavaa ja saumatonta diplomatiaa kaikissa tämän artikkelin putkituksissa ja niistä ei sen enempää.
Otan nyt yhden talonkulman esimerkiksi: kaivoin putken maahan ja ohjasin sen loppumaan omalle tontille.
Putken pää loppuu siis omalle tontille, hyvissä ajoin ennen naapurin rajaa ja putken päässä on kuoppa. Kuopassa on isohkoja kiviä sekä sepeliä jotta hienompi maa-aines ei täytä putken toista päätä ajan saatossa. Jos kuoppa hetkellisesti täyttyy rankkasateen aikana, valuu ylimääräinen vesi nurmikenttiä pitkin omalle tontille ja tämän mahdollistaa pihan maan muotoilu.

Sitten itse materiaaleista. Hommasin jo viime vuonna sipoolaiselta uudisrakentajalta sadevesiputkea joita hän myi netin myyntipalstoilla ylimääräisenä.
Putket ovat halkaisijaltaa 110mm ja niissä on yleensä mukana toisessa päässä muhvi. Muhvi on siis liitoskappale jolla se liitetään seuraavaan putkeet kiinni.
Hyvään hintaan irtosi. Olen nähnyt myös joissakin taloissa sellaisia ratkaisuja joissa syöksyputkeen on kiinnitetty suoraan putki joka menee sellaisenaan maan päällä kauemmaksi talosta. Helppo ratkaisu mutta ei kovin kaunis. Myös lapset yleensä edesauttavat siinä, että se putki revitään irti. Nyt kun putket ovat maahan kaivettu, on lapsilla pykälän verran kovempi homma jos haluavat putkien paikkaa muuttaa.

Syöksyputkien alle tuleviin suppiloihin kannattaa satsata muutama euro enemmän ja ostaa sakkapesällinen sadevesikaivo. Ei siis pelkkä tratin muotoinen tötsä vaan ämpärin muotoinen tötsä joka kertaa ylimääräiset sonnat pohjalle ja puhdistaminen on näin helpompaa. Maksavat ehkä noin 15e kappale.
Eli siis ei tällainen vaan tällainen:



Sitten vaan kansi kiinni kun omaiset ovat nähneet ja mullat päälle.
Ei se sen kummempaa ole.
Asennussyvyys lienee normaalisti hiukan syvempi kuin Työnallen kohteessa, joten nähtäväksi jää, jäätyvätkö putket talvella. Mutta jos jäätyy, niin sitten kaivetaan syvemmälle tai keksitään jotain.








Että eipä tällä kertaa kummempaa rakkaat lukijat. Juhlikaa maltilla juhannusta ja eikä sitten pissitä veneestä!



3 kommenttia:

  1. Onnittelut 10%! Tää oikeen peukuttaa :)
    - teillä on piha sit komias kunnos... kauvuun jäljiltä, mutta hyvän asian takia. Meillä on hulevesien kanssa vähä "inhimmillisempää", ei omaan pihaan, vaan kunnan ohjaamasti jokeen.
    Hyvät Jussit !

    VastaaPoista
  2. Niin,

    Mielenkiintoista tuollaista suppiloa en ole nähnytkään. Minähän sitä sadevesitynnyrin heittoränniä aikoinaan arvuuttelin. Niitä pinnalla näkyviä putkia näkee nykyään paljon kun on tullut kuntoarviossa kehoitus putkittaa mutta ei ole huleviemäriä lähellä ja koko pihan myllääminen oudoksuttaa.

    Sadevesiviemäröinnin ongelmaksi muodostuu noissa maaimeytyksissä juuri lehdet ja männynroskat, tuollainen suppilo auttanee jos muistaa puhdistaa ja jos ei muista se taitanee ilmoittaa siitä ylivuodolla.

    Tiedän pari tapausta jolloin on tullut asukkaalle idea poistaa nurkan salaojakaivon kansi ja vaihtaa siihen ritilällinen versio. Muutama vuosi ja lehdet sekä muu moska ovat tukkineet koko systeemin kun nimenomaan salaoja ja hulevesiputkisto pitää olla erilliset. Viimeiseen kokoojakaivoon voi johtaa kaikkikin jos vaan sitten muistaa useammin puhdistaa sen kaivon.

    Nykyään ajattelen paljon näitä asioita kun näen vanhan kellarillisen rintamamiestalon haja-asutusalueella kun tiedän että hulevesi/salaojajuttuja ei aikoinaan kauheasti ajateltu. Voi olla ettei ole purkuojaa mailla halmeilla ja savinen maa niin on siinä tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri tuo lehdet ja muut roskat jotka tulee katolta ja putkia pitkin alas on sellainen asia joka tuppaa tukkimaan nuo putket pitkässä juoksussa. Sadevesikaivoissa on oma ritilä joka ottaa isommat roskat mutta pitemmällä ajalla saattaa sitä sontaa kertyä pienemmistäkin roskista putkeen.
      Ajattelin askarrella paskarrella sadevesikaivon pohjan ulosvientiin vielä erillsen ritilän joka ottaa pienemmätkin roskat talteen. Roskien putsaaminen tuosta pikku ämpäristä on kuitenkin vielä helppoa.

      Totta turiset myös tuosta salaojasta ja hulevesiputkistosta että ne pitää pitää erillään.

      Toivon totisesti että vanhan talon omistajat saavat edes hiukan ajattelemisen aihetta tästäkin kirjoituksesta. Pieni vaiva ja sijoitus mutta hyöty voi olla suuri.

      Poista