Työhuoneen päivitystä

”Se oli helvetin komea mies”, laulaa Työnallen mielitietty aina unissaan aamuyön pikkutunteina. Vaikka Työnalle tietää että oli, ja on tämän laulun kohde, meinaa nukkuminen sen takia olla hiukan vaikeaa. Mutta minkäs teet, i was born this way, sanoisin Lady Gagakin.

Mutta työhuonepa ei ollut syntynyt ihan täydelliseksi vaikka niin luulinkin. Taannoin, ennen sotia, kirjoittelin postaukseen blogiini työhuoneesta. Vanhasta varastohuoneesta tuli kuin hujauksessa työhuone. Koska kiirus oli kova ja remontoitavaa riitti, oli jotkin ratkaisut ns. väliaikaisia ja helpohkoja.

 

 

Nyt kun vettä on virrannut vantaassa useampi litra ja muutama partahaivenkin harmaantunut, huomaa sitä että työhuoneen feng shui ei ole vielä saavuttanut sitä kaikkein huikeinta olotilaansa.

Työhuone on ollut Työnallen sanctuary, paikka jossa voi hetken hengähtää, missä on lukuisat rock-historian merkkipaalut sävelletty ja minne mielitietty on tullut kirjoittamaan, kun on halunnut olla rauhassa. Jokin kuitenkin rikkoi mielen peilityyntä pintaa tässä huoneessa, ja kesti siis kolmatta vuotta huomata tämä asia. Huone on ollut sekainen, rosoinen ja tahditon. Selkeät linjat ovat puuttuneet ja avohyllyt alkoivat ensihuuman jälkeen ahdistaa. Ilmassa alkoi tuoksua juutit. Ilmassa väreili lähes välitön tarve tanskalaiselle, yksinkertaiselle ja selkeälle designille.

 

 

Mitä teki Työnalle? Tein sen minkä aikamies vain voi, eli kävelin luottokeittiötoimittajalleni Kvik:iin. Tarkemmin sanoen itäkeskuksen Kvik-myymälään. Tämä yritys on tarjonnut, maksua vastaan, Työnallelle jo kaksi keittiötä ja kodinhoitohuoneen kaapinovet. Nyt oli aika hommata työhuoneeseen matalammat yläkaapit avohyllyjen tilalle, sekä työtaso vanhan lipaston tilalle. Koska tiedän jo Kvikin hinta-laatusuhteen, en jaksanut enää edes kilpailuttaa hankintaa, ja toisaalta kyseessä ei ollut kovin kallis hankinta. Myöskin sama linja kaikissa talon kaapeissa oli luontevaa.

 

Vanhat rojut seiniltä pois, tasoitetta reikiin ja maalia päälle. Siitä oli Työnallen eräskin perjantai tehty. Seuraavalla viikolla kävin hakemassa uudet kaapit sekä työtason ja matka asentamisen ihmeelliseen maailmaan saattoi alkaa.

 

Koska olen muutamankin Kvik:in kaapin kasannut lyhyen mutta ah niin vaiherikkaan elämäni aikana, olisin nämä kaapit voinut kasata jo vaikka silmät kiinni.

Mutta koska olen kuitenkin kohtuullisen huono-onninen ja hermonsa menettämiseen taipuva asentaja-remontoija, päätin tehdä tämän silmät auki ja valot päällä. Toisin kuin vaikka makuuhuoneessa. Siis asentamisen…

 

 

Mutta kaappien kokoaminen on helppoa, ja mukana tulevat ohjeet ovat selkeät. Kun kaapit olivat paikallaan, oli pakko jo etukäteen kokeilla mappeja paikalleen. Ja voi että miten täydellisesti ne sopivatkaan kaappiin. Ja koska Työnalle on myös melkoinen prismasilmä, nautti hän myös suuresti siitä, että itse kolmen kaapin 180cm leveä kokonaisuus mahtui juuri ja juuri seinän 183cm aukkoon. Pienessä saattaa olla onnen hetket.

 

 

Laminaattityötasoa jouduin hiukan kaventamaan käsisirkkelillä jotta edellä mainittu sopivuus jatkui myös tässä asiassa. Kulmaan poraa surautin rasiaporalla reiän, josta johdot voi kätevästi vetää pistorasiaan.

Lopputulos on häkellyttävän rauhallinen mutta silti linjakas ja siisti.

Ensimmäisen illan vain istuskelin työhuoneessa ja kuuntelin huonoa musiikkia. Rauha laskeutui luokseni.

 

Mutta työ ei ole vielä valmis. Seuraavassa postauksessa juttua vanhan käytetyn laatikoston tuunaamisesta samaiseen työpisteeseen ja myöhemmin, ensi vuoden puolella juttua myös avonaisen vaaterekin eteen tulevasta lasiliukuovesta.

Sen jälkeen työhuone on jo niin seestynyt ja rauhallinen, että siinä jää munkkiluostarit ja pikkaiset kappelitkin toiseksi.

Ensi kertaan!