Riippuvalaisimia ja syömmentykytyksiä

Aallon harjalla

No nyt sitä päivitystä pukkaa koko ajan. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, silloin on taottava  kun on pappia seljässä ja tippuu eno veneestä.

Tänään kävi nimittäin niin, että Työnalle kunnioitti läsnäolollaan , viime vuoden marraskuussa avattua kierrätyskeskuksen myymälää. Työnalle olikin kärsinyt pienistä vieroitusoireista sillä Myllypuron kierrätystavaratalo laittoi muutama viikko sitten yllättäen lapun luukulle. Työnallen oli tapana käydä lähes viikottain katselemassa aarteita sieltä.

Mutta siis asiaan: kaikenlaista roinaa kierrätyskeskusmyymälästä löytyi mutta kellot ja ajantaju seisahtui hetkeksi Työnallen maailmassa klo 14:21

Alahyllyllä, lähes hylätyn näköisenä pötkötteli pari kappaletta riippuvalaisimia jotka muistuttivat erehdyttävästi Alvar Aallon vuonna 1952 suunnittelemia A110 "Käsikranaatti" –valaisimia.

Hilpaisin saman tien kassalle maksamaan, tinkaamista unohtamatta, nämä kauniit valaisimet. Hinta oli 6e kappale!!! Tinkasin toisesta puolet pois koska metallikehikko sisällä oli irti. Ymmärsin pian, että sen kuuluukin olla irti. Mutta yhtä kaikki. Eivät ole aidot Aallot, mutta eivät ole kaukanakaan siitä. Aidossa Artekissa on alareunassa kiertävä messinkikehä joka loistaa lampun palaessa. Näissä on muoviset neliömuotit jotka loistavat lampun palaessa.

Mutta kylläpä ovat kauniit. Tässä hyvät naiset ja herrat, tässä kohtaa Työnalle herkistyi lähes ilonkyyneliin. 

Piano ja housut

Piano

Sateista keskiviikkoa äänioikeutetut ja muutkin.

Kävi tässä yhtenä päivänä niin, että Työnalle oli kuopuksen kanssa LVI-liikkeessä hengailemassa. Imettiin itseemme sitä rakentamisen ja remontoinnin atmosfääriä. Ruokapiireissähän useasti sanotaan, että kun oikein keskittyy nuuhkimaan, niin vatsa täyttyy jo sillä.

No, vatsa ei täyttynyt tällä nuuhkimisella. Pihalla näin sitten nimeltä mainitsemattoman maalämpöpumpputoimittajan pystyttämän grillin. Siinä oli vasta lämmitys menossa. Kokki sanoi, että puoli tuntia menee vielä. Koska Työnalle on kunnon freeloaderi, ei hän jätä käyttämättä tällaista ilmaista lounasta. Ja oli ne mainostamansa maalämpöpumput miten hyviä tahansa, en niitä aio ostaa, koska järjestelmä on uusittu jo ja rahakaan ei ole.

Työnalle otti kiesin allensa ja pyyhkäisi kohti lähellä sijaitsevaa kierrätyskeskusta. Siellä katsekontaktiin tarttui heti vanha, kaunis musta piano.

Avasin koskettimien kannen ja nappasin sieltä A:n ja kyllähän tuo vireessä oli. Joillakin ihmisillähän on absoluuttinen sävelkorva. Työnallella on lähes absoluuttinen perstuntuma.

Soitin siis mielitietylleni ja sydämeni valitulleni (eivät ole kaksi eri henkilöä) ja hän etsi netistä nuotin A. Ja näin puhelimen avustuksella varmistuimme ettei soitin ole aivan päin persettä.

Jos joskus olette piano-ostoksilla ja hakemassa nimenomaan kustannustehokkaampaa ratkaisua, niin kiinnittäkää erityistä huomiota siihen, että piano on suunnilleen vireessä. Työnallelle nimittäin kävi niin, että hankimme ensin liian pielessä olevan pianon ja sitä ei enää saatu viritettyä. Tästä kirjoitinkin aiemassa tekstissäni.

Piano oli siis vireessä suunnilleen ja ei muuta kuin tinkimään. Halavalla lähti. Kierrätyskeskuksessa ei liiemmälti ollut tietoa soittimen arvosta, mutta eipä tuo nyt mikään arvopiano ole. Kaunis se on kuin mikä.

Tuohon potentiaalisen takan paikalle se naapurin sedän kassa roudattiin.

Nyt sitten sunnuntaiaamuisin mielitiettyni soittaa aarioita ja Työnalle laulaa smokissa, ilman housuja vieressä, pianoon kevyesti nojaten ja viiksien päätä samalla sormella pyörittäen.

Näin kuviin ja tunnelmiin. Kivat mulle ja moi moi!