Jäniksiä, oravia, hobbitteja. Eli miten syksyyn varaudutaan

Syrjäytymisestoista tiistaita pallerot!

 

Tänään Työnalle heitti hyvää putkimiesten kanssa. Se ja hevospoolo ovatkin Työnallen suurimpia huvituksia, jos remontoimista ja mielitietyn leuan alta kutkuttamista ei lasketa.

Työtaso on nyt paikallaan. Uuni ja liesi pelittävät paremmin kuin hyvin. Kattava reportaasi tulossa tästäkin samalla bat-kanavalla.

 

Tänään katselin syksyisessä auringossa kellariin vievää luukkua ja sen ajan patinoimaa peltikatetta. Ruma on kuin mikä. Puuosat olivat lahonneet ja homeessa. Aloin kylmän viileästi puuhaamaan siihen uutta luukkua ja kuvakollaasi olisikin muuten valmis, mutta pimeä, tuo viekas illan tummentaja pääsi yllättämään Työnallen. Jouduin nähkääs iltapalapuuhiin ja nukuttamaan sen kaikista kiivaimman tulevan työnallen. Ja ennen kuin tämä kaveri oli haastamassa riitaa Nukku-Matin kanssa, oli pimeys ja leijat laskeutuneet Helsingin ylle ja sain viimeisteltyä homman niin myöhään, että en saanut otettua loppukuvaa. Siksi säästän teidät toistaiseksi tältä ilottelulta ja kerron, mitä muuta ehdin puuhata tänään ja tässä männä viikoilla.

 

Aitahan me ollaan saatu kondikseen tontin toiseltakin laidalta. Sitä olen ruuvaillut aina kun olen ehtinyt. Tänään ruuvailin viimeiset aidan alla olevat tyhjät tilat täyteen verkkoaitaa, jotta lapset, maahiset, koirat, kissat ja hobbitit eivät pääse tontille saatika tontilta pois.

 

 

Koska ylimääräistä verkkoaitaa on reilunlaisesti ja Työnallen tilille ei kukaan omalaatuinen miljonääri, siis sellainen joka päättää lahjoittaa miljoonan ensimmäiselle tapaamalleen merimiesasuiselle ankalle, ei ole vieläkään lahjoittanut rahaa, on kaikki käytettävä hyväkseen. Tein siis myös omenapuun taimelle oman suojaverkon talven taisteluita varten. Jos olen oikein ymmärtänyt, jänikset tykkäävät mutustaa nuoria kasveja talvisaikaan. Tästä päästänkin sellaiseen aiheeseen, että oravien kanssa olen täydessä sodassa. Voisin oikeastaan omistaa oman tekstin pelkästään näille porsaille, joten en kohota nyt turhaan verenpainettani.

 

Kävin vielä nappaamassa fotot tomaateista, jotka vihdoin ja viimein suostuvat kypsymään. Työnallen ensimmäinen testivuosi tomaattien kasvatuksessa alkoi kokea kovia itsetunnon kolauksia, koska kasvihuone on ollut jo kauan täynnä vihreitä palloja kuin tennispallotehtaalla konsanaan. Työnallen mielitietty on antanut vihjaavia katseita sen takia, ettei luvattuja tomaatteja olekaan kannettu pöytään ja lähimarketista pöytään tuodut puolalaiset tomaatit ovat aiheuttaneet kyräilyä. Joku roti.

Paprikan kasvatuksen aloitin aivan liian myöhään, mutta kyllä sieltä sellaistakin vielä kasvaa.

 

Mutta nyt, nyt vihdoin alkaa väriä pukkaamaan pintaan kuin nappiveikolla ennen pullistelukisoja konsanaan.

Olen myös lämmittänyt heitä öisin keinoilla millä hyvänsä. Jos tämä ei ala toimimaan, niin sitten pitää ilmeisesti poimia ne pois ja ottaa avovuoteeseen nukkumaan, se kuulemma auttaa myös. Kypsyvät myös sillä tavalla. Siitä en kuitenkaan ajatellut ottaa kuvia.

Mutta nyt Työnalle repii märän hihattoman paitansa auki kuin Janne Kataja konsanaan ja menee maate. Ensi kertaan!

 

Vapauden kaipuu

Olinpa melkein unohtanut yhden asian, joka piti myös tehdä heti muuton jälkeen. Aita!

Ehei, meillä ei ole koiraa. Ei ole kissaakaan, mutta pieni Tuure on. Se keskimmäinen niistä. Nyt kolmevuotias nassikka on jo tunnettu mies näillä kulmilla. Tuurella, eli näin meidän kesken Turrella taikka Taistolla on käsittämätön vapaudenkaipuu.

Viime kesä meni vahtiessa, tämä kesä ei enää niin paha.

Vai miltä kuulostaa päästään aitaan juuttunut poika, jonka muu vartalo on jo ulkouolella?

Kesämies oli yrittänyt ryömiä ali.

Remonttitaiturinne ja useaan otteeseen palkittu aidantekijänne joutui siis heti alkuun aidanrakennuspuuhiin. Innostus ja lompakko kesti noin 25 metriä. Sen jälkeen vaihtui valkea lauta-aita tilapäiseksi verkkoaidaksi.

Rautakaupat myyvät myös valmiita puusta tehtyjä aitaelementtejä kepeään 30-70e kappalehintaan.

Tuolla halvimmalla hinnalla tietenkin saa sen kaikken kauneimman ja kestävimmän.

Aidan pystyttelyssä on omat sääntönsä. Naapurien välinen aita on hyvä tehdä yhteisymmärryksessä. Kadun puolelta saa aitaa pystyttää 1,2m korkeuteen ilman lupaa. Siitä korkeammista aidoista pitää keskustella rakennusviraston kanssa. Aiemmin mainittu "x-metriä rajasta" -sääntö pätee myös tähän. Voit siis halutessasi ja ilman lupaa pystyttää vaikka 8 metriä korkean aidan, mutta sen pitää sitten olla kahdeksan metrin päässä rajasta.

Aidan materiaali on lauta. Pystytolpat kestopuuta ja tolpan jalat sinkittyä terästä.

Luottotoimittajani puutavarassa ja aitatarpeissa on Helsingin Puupalvelu Oy joka sijaitsee tietenkin Vantaalla.

Ensi kesänä, ehkä, koittaa tontin muiden rajojen lopullinen aitaus, mutta siihen asti mennään tilapäisellä verkkoaidalla, jota saa rautakaupoista. Hinta taisi heitellä 40e / 25m rulla.

Tontti pitää olla vielä aidattuna, sillä yrittäjiä riittää.