No mutta hyvää lauantai-iltaa teille kaikille lottoarvonnan
parista.
Työnalle on kova urheilumies. Ainakin väittää niin. Jo
useamman vuoden ajan Työnalle on käynyt jokakesäisessä miehisessä loppukesän mittelössä,
jossa punnitaan se kaikkein kovin kunto ja jossa mitataan henkistä kanttia aina
siihen viimeiseen vapinaan asti. Se on nimittäin Sexkampen, kuusinottelu, jossa
on seitsämän yleisurheilulajia. Tietenkin.
Kokovartaloöljyttynä ovat raavaat uroot mittailleet toisiaan
seuraavissa lajeissa: kiekonheitto, kuulantyöntö, korkeushyppy, 100m juoksu,
pituushyppy, keihäs sekä 400m.
Sexkampen-organisaatio on pyrkinyt pitämään mittelöpaikan
sijainnin salaisuutena aina viimeiseen asti, ihan jo siitä syystä, että
paikalle soljuu usein satamäärin naisia.
Joka vuosi myös ottelupaikka vaihtuu ja se perustuu siihen,
että voittajan paikkakunnalla kisaillaan seuraavan vuoden kisa.
Tänä vuonna mittelö oteltiin optimiolosuhteissa, Helsingin Pukinmäessä.
Urheilupyhättöön kokoontuivat taas tutut kahdeksan loppuun asti trimmattua
hahmoa, joiden pinkeitä lihaksia hiveli elokuinen lämmin lounatuuli. Mutta ei
siitä kisasta sen enempää, sillä Työnalle ei voittanut.
Jälkipelit, eli pisteidenlasku ja loputon spekulointi
tapahtui tänä vuonna Työnallen residenssissä. Ensimmäinen tunti meni tietenkin
pelkästään tiluksia katsellessa ja Työnallen remontteja arvostellessa.
Tuon jälkeen siirryttiin grillaamisen ja itsensä
palkitsemisen maailmaan. Hiiligrillin
kupeessa, eli rillin kuppeessa, Työnalle
näytti parhaat puolensa ja grillasi urheiluväelle kuuluisia ribbsejään. Siis
possun ribbsejä.
Myös muut olivat kantaneet kortensa kekoon, ja jokainen
loppuun asti hiottu atleetti oli tuonut jotain syötävää ja juotavaa. Ruokailu, voittajan
ja muiden palkitseminen oli tosiasia. Itseään itse kukin palkitsi hyvin.
No mutta, miksi tämä koko tarina remontti-blogiin? Noh,
toisinaan voi käydä niin, että salskeimmankin uroon koordinaatiokyky ja
keskittyminen saattaa herpaantua herkimmällä hetkellä. Sinä sokeana hetkenä
jolloin sankarinne saattaa olla vieraan voiman vietävissä. Sinä hetkenä jolloin
sitä vähiten odottaisi.
Sellainen hetki koitti Työnallelle tuona kohtalokkaana
iltana. Nimittäin puoli pulloa olutta juotuaan ja saunanraikkaana hetken
momentumissa leijaillessaan, Työnallen vasen jalka horjahti hiukan
takavasempaan ja kohtalokkain seurauksin Työnalle kaatui Risto-Matti Ratian
suunnittelemaan järjettömän kauniiseen
lehtitelineeseen. Tuon lehtitelineen Työnalle oli löytänyt Askosta, ja löytää
niitä vieläkin sieltä.
Koko pointti tässä asiassa on nyt kuulkaa se, että ne eivät
ole kovin vahvarakenteisia, ja Työnallea korpesi suuresti se, että kovanonnen lehtiteline meni
rikki. Työnalle korjasi lehtitelineen.
Mutta mitä tekee Työnallen jälkikasvu muutamaa kuukautta
myöhemmin? Kaatuu päälle. Ei tosin urheilukilpailun adrenaliinin ja palkintojen
huumassa, vaan silkasta innostumisesta.
Työnalle huoltaa ja korjaa jälleen. Se on nimittäin sillä
lailla, että jos Risto-Matti saisi tästä tietää niin varmasti kääntyisi
haudassaan, ja kaveri ei ole edes vielä kuollut.
Tein lehtitelineeseen uudet, ylimääräiset tuet jo ihan sen
takia, että vanhat liimaukset alkavat olemaan liian hauraita. Lehtiteline oli
siis hajonnut ns. säpäleiksi Työnallen horjahduksen takia, ja ne ovat liimattu säikeinä kiinni.
Uudet osat maalasin mustalla spraylla. Kas kun en enää liikaa
jaksanut säätää. Lopputulos on mielestäni ihan hyvä. Vaikka en ehkä heti
huomenna aamuhesuria kalsareissa hakiessani jaksaisi tavata puuseppäneuvoston
puheenjohtajaa, saatika itse herra Ratiaa. Melko varmasti saisin molemmilta lämmintä
avokämmentä tai ainakin kunnon torut.
Mutta Työnallelle on omakotitaloasumisen myötä kasvanut
sellainen mentaliteetti, että lähes kaiken voi korjata.
Rakkaat ihmiset, hyvät lukijat ja muu rahvas. Yrittäkää korjata
tavaroita, esineitä ja suhteita. Kaikki on periaatteessa korjattavissa jos niin
haluaa. Eivät ne välttämättä kauniilta näytä tai kuten uutena, mutta onpahan
yritetty.
Pitäkää huolta tavaroista ja toisistanne.
Ja vielä hatunnosto Risto-Matti Ratialle, liian vähän arvostusta saaneelle loisteliaalle taiteilijalle, jota Työnalle arvostaa suuresti.
Ja hei, nyt kun vielä kerran katsotte ensimmäistä kuvaa, niin se näyttää kääpiön Barcelona-tuolilta. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti