Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rossipohja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rossipohja. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ojat on salassa


Rimpuilevaa tiistaita kansalaiset!

Työnalle saapasteli viikonloppuna pitkin tiluksia ja mittaili hehtaareja piippu suussaan, juuri ennen fasaanimetsälle lähtöä. Ylläni oli vain villapaita, jossa nahkapaikat kyynärpäissä. Meillä päin kreivit lähtevät aina lokakuun kolmantena viikonloppuna joko kettujahtiin tai fasaanimetsälle ja mukaan ei pääse kuin siniveriset. Eli Työnalle ei lähtenyt.
Miksi sitten kerroin tämän? Ei aavistustakaan, mutta sainpas teidät lukemaan.

Työnalle harvoin kavahtaa ja peljästyy, mutta toisiaan iskee epäilys, kun rakennuksen kuntoa tarkastellaan. Syksyllä on hyvä katsella rakennuksen kuntoa, kuten vesirännien kuntoa, rossipohjan tuuletusaukkoja ja yleensä sitä, että onko kosteutta havaittavissa missään. Varsinkin nyt kun on satanut reilunlaisesti vettä.
Huomasin talon etukulmassa sokkelin pientä kastumista. Ajatus lähti vaeltamaan, että nyt se vesi valuu sokkelia vasten ja pitää seinän kosteana ja kohta on kaikki pilalla.
Mietin ja mietin ja päätin soittaa salaojaurakointiyritykseen ja kerroin tilanteen. Samalla sanoin suoraan, että suhtaudun varauksella neuvojen kysymiseen yrityksiltä, koska heillä mitä useimmin on tarkoitus ajaa omaa etuaan ja liikeyritystään. Tietenkin, ei sitä ilmaisella konsultoinnilla elä.
Yrittäjä ymmärsi tilanteen ja sanoi, että kyllä he yrittävät katsoa aina halvimman ja parhaimman ratkaisun ongelmaan. Ei hän itsekään pitäisi siitä, että kirvesmies tulisi paikalle ja uusisi tai rakentaisi sellaisia asioita mihin ei ole tarvetta.

Yrittäjä pamahti paikalle seuraavana päivänä, lauantaiaamupäivällä ja katsoimme kohteen läpi. Lopputuloksena oli, että ei tässä mitään salaojia kannata alkaa kaivamaan, talo lepää sen muotoisella maalla, että sadevedet valuvat poispäin talosta, kuten pitääkin. Yhdestä kulmasta, jossa sokkeli oli hieman kastunut, hän suositteli maan uudelleen muotoilemista siten, että vedet valuvat pois talosta paremmin. Sokkeli oli ilmeisesti kastunut katolta tippuneesta vedestä, jota rännit eivät olleet saaneet talteen. Rännit hän kehotti uusimaan, sillä ne ovat aivan liian pienet sadevesien talteen keräämistä varten. Pyöreämuotoista ränniä suositteli, ne toimivat parhaiten ja lika lehdet eivät jää ränniin niin helposti. Myös syöksytorvet ja veden johtaminen putkella vielä talosta pois oli suosittelun listalla.

Yrittäjä oikeastaan vahvisti omat ajatukseni, mutta hyvä se on saada ammattilaiselta varmistus näissä asioissa.
Hän oli samaa mieltä myös siitä, että jos talo on seissyt 50 vuotta paikallaan ja ongelmia ei ole ilmennyt, niin ei niitä nytkään tarvitse alkaa muuttamaan. Hänen mielestään ihmisiä pelotellaan liikaa näillä uutisoinneilla. Talomme on myös rossipohjainen, joten samanlaista kosteusriskiä ei ole kuten esimerkiksi maanvaraisella laatalla lepäävällä puutalolla olisi.

Kysyin vielä hinta-arviota, jos tähän pitäisi salaojat teettää. Arvio oli kylmää kyytiä. Noin 20 000 euroa ja tuskin riittäisikään.  

Arvostan suuresti yrittäjiä ja ihmisiä jotka eivät ajattele vain omaa tilipussiaan ja etujaan. Vastaavanlaisissa tapauksissa voisi helposti sanoa ammattilaisena, että äkkiä salaojat tai koko talo on homeessa. Hyvät naiset ja herrat, en nykyään juurikaan mainosta, mutta tätä yritystä voin suositella jos salaojitusta tai maanmuokkaamista on hakuksessa. Salaojaurakointi Ilari Hyytiäinen Ky 





keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tuuletusta komisario Palmu


Voi veljet, tonni täyteen. Muistakaahan käydä tykkäämässä facebookissa, olettaen tietysti, että nämä tarinat jotenkin kolahtavatkin.

Vuosia sitten, ollessani edellisen työnantajani palveluksessa ja vieläpä ulkomaankomennuksella, soitin Suomeen työpuhelun. Puhelun alkuunhan sitä on suomalaisilla tapana jauhaa jotain jonnin joutavaa paskaa, ja mikäpä on parempi aihe on kuin säästä puhuminen. Kysyin reippaasti heti alkuun, että minkälaista säätä siellä Suomessa on pitänyt.
Suomen konttuurin suunnittelija (juro mies) ei sanonut mitään muuta kuin: ”asiaan”!

Tätä kultaista neuvoa koetan nytkin noudattaa.

Vanhoissa taloissa yleinen alapohjatyyppi on rossipohja. Niin myös reippaan kynäniekkanne talon alla humisevat huippuvuorten tuulet. Rossipohja tarkoittaa siis sitä, että alapohja on tuulettuva. Jos halutaan oikein rautalangasta vääntää, niin katsokaa aiempi kirjoitus kasvihuoneesta, jossa on kuvattuna kasvihuoneen perustus, joka on tehty kevytsoraharkoista ja jossa ei ole vielä muuta rakennelmaa päällä. Sen jälkeen kuvitelkaa siihen päälle betonielementeistä tai puusta tehty lattia. Silloin teillä on alta tuulettuva alapohja. Tai no, ei se silloin vielä ole alta tuulettuva alapohja, koska siinä ei ole niitä tuuletusaukkoja.
Sen pitää tuulettua, koska "se siellä" on tyhjä tila eli ryömintätila. Eli tila jossa voi ryömiä, jos haluaa.

Tuuletus on näissä hommissa tärkeää, koska muuten alkaa home- ja muut sienet pitämään juhlia, sillä maasta nousee kosteutta. Jos tuuletuksen tärkeyden taas haluaa rautalangasta vääntää, niin laittakaa makuuhuoneen ovi, ikkunat ja tuuletusaukot kiinni ja pikkujouluista tuleva puoliso sinne nukkumaan. Aamulla kun oven avaa, niin ei hyvä. Ilman pitää kiertää.

Jos käytte talokaupoilla ja kyseessä on vanha talo, ja sanoi se kuntotarkastusraportti mitä tahansa, niin käykää katsomassa rossipohjan tuuletusaukot. Taskulamppu mukaan ja katsokaa aukoista tarkkaan sisään. Jos siellä näkyy kuivaa maata ja terveen ja kuivan näköistä puuta, niin se on hyvä se. Hajuaistia saa ja pitää myös käyttää näytöllä joka paikassa.

Tuulettuva alapohja tietysti viilentää itse lattiaa, mutta se on vähän näiden vanhojen talojen juttu. Lattialämmityksiä asennellaan myös vanhoihin taloihin ja niiden tekniikka ja tarvikkeet kehittyvät koko ajan. Meidän lukaalissa lattian laatan päällä on vain ohut betonitasoite ja sen päällä muovimatto. Lattialämmitystä tuskin koskaan asennetaan. Suunnitelmissa on hommata jossain vaiheessa parkettilattia muovimaton päälle. Puu on lämmin materiaali ja villasukat ovat itse asiassa erittäin jees.
Omakotitalossa ei ole tarkoituskaan hengailla t-paitasillaan talvipakkasilla. Energiantuhlausta sellainen.

No miksi sitten näistä tänään jauhan? No siksi, että tänään oli hyvä päivä ottaa iskuporakone hyllystä ja asentaa pienisilmäiset teräsverkot näihin tuuletusaukkoihin.
Viime talvena näin hangessa useiden pienten jälkien lähtevän näistä tuuletusaukoista pihan suuntaan. Siellä taisi olla melkoinen jengi asumassa.

Tytär tosin osaa tämänkin asian aina kääntää päälaelleen.

”Miks ei ne hiiret saa siellä asua”?

Siihen isi ei osaa vastata.

Ensi kertaan.