iSocket ja Työnalle on turvassa?

Päivää!

Miksei aina voi olla perjantai? Sanoi radiopuffi taannoin Radio Cityssä. Jos tarkemmin miettii, niin silloinhan olisi aina työpäivä. Eli ihan yksi perjantai viikossa riittää Työnallelle.

Varkaat, tulipalot, mahahaavat, infarktit. Ne ja monta muuta asiaa on huolettaneet Työnallea toisinaan, mutta ehkä edellä mainituista vain nuo kaksi ensimmäistä. Loput lainasin Kolmannelta Naiselta.

Vanhoihin taloihin liittyy aina monenlaisia riskejä. Sähkövedot saattavat olla vanhoja, putkistot voivat olla jo elinkaarensa päässä tai sitten ripeä remonttimies on vaan tehnyt helmiliitokset tiskialtaan hanaan liian nopeasti. Veli toveri pitkäkynsi saattaa tulla ovesta sisään ja viedä muka jotain arvokasta. Toisin sanoen siellä voi jokin asia mennä pieleen ja varsinkin silloin se on paha, kun asukkaat ovat poissa.

Ja kun Työnalle on poissa kotoa, haluaa hän olla varma, ettei kallisarvoinen remonttikohde joudu varkauksien kohteeksi tai pala poroksi, aliarvioimatta tietenkään naapurien apua näissäkin asioissa. Siis ei talon polttamisessa ja varkauksissa vaan niiden ehkäisemisessä. Ainakin meidän naapurien kanssa on tullut tavaksi katsoa toisten kiinteistöjen perään kun joku on poissa. Ei nyt ihan sisällä käydä, mutta katsotaan epätavallista liikettä ja otellaan lumia pois jotta talo näyttää asutulta.

Ja olenhan aina sanonut ennen reissua naapureille "Jos näkyy varkaita, niin soita poliisit tai auta kantamisessa"

Mutta sisällä tapahtuvia asioita on liian vaikea havaita tarpeeksi ajoissa. Ja tähän asiaan Työnalle on tarvinnut jonkin apuvälineen.

Markkinamies ja etenkin media on pitänyt huolen siitä, että on melko turvatonta asua oikeastaan missään. Aina on joku tunkemassa sisään ja kruunun jalokivet ja ming-vaasit. Paloturva-asioilla taasen ei ole leikkiminen ja ne ovat vakavasti otettava riski.

Tutustuin moniin kaupoissa, netissä ja alan liikkeissä myytäviin hälytinjärjestelmiin, mutta niissä oli oikeastaan kaksi ongelmaa. Joko ne paketit maksavat liikaa tai sitten niistä pitää maksaa kuukausimaksua. Etenkin kuukausimaksullisissa hälytinjärjestelmissä tuppaa maksamaan ajan saatossa niin paljon, ettei talossa ole varaa ostaa mitään varastettavaa. Ja tähän tietty myyntimies sanoo, että 14,90 tai 29,90 tai 39,90 kuukaudessa ei ole paha. Mutta jos vartioit näillä taloasi seuraavat kymmenen vuotta, niin kyllä siinä alkaa euroa palaa.

Halvin vaihtoehto olisi ostaa kumisaappaat kokoa 48, suuri koiranruokakuppi ja jättää vaimolle keltaisella lapulla eteiseen käsin kirjoitettu viesti ”Käyn ostamassa Goljatille ruokaa, on pirun vihainen kun se on nälkäinen”

Mutta tämäkään ei paloturvallisuutta lisää.

Sanovat myös kylillä, että jos joku murtautuu taloon, niin talosta tulee ikään kuin epäpuhdas kun siellä on joku varas käynyt. Se on varmasti totta, mutta kyllä ne siellä sisällä ehtii joka tapauksessa käymään, hälyttimet tai ei. Ehkä kaikkein tärkein asia olisi panostaa lukkojen ja ovien modernisointiin. Siinä ajassa ehtii jo veli varas mekastamaan aika paljon ennen kuin pääsee sisään.

Taannoin Rakennusmaailman jutussa oli juuri vastaavanlaisia tapauksia ja yhdessä kolumnissa oli tarina miehestä jonka taloon oli yritetty murtautua todella pieteetillä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Terassin ovi oli nähkääs sen verran hyvin lukotettu ja teljetty, että siinä oli varkaan Black n decker joutunut todella koville.

Mutta Työnallen asia tänään onkin se mielenrauha, tai ainakin illusioitu mielenrauha. Haluan ainakin tietää, että talo on palamassa poroksi tai että varas on ottanut kengät pois sisällä tallustaessaan.

Hommasin itselleni siis iSocket Älykäs GSM-pistorasian. Painotus tälle hankinalle oli nimenomaan hankintahinta ja asennuksen kohtalainen helppous.

Laite on suomalainen tuote ja vaikka näitä varmasti on ulkomaillakin tuotannossa ja myynnissä, niin halusin luonnollisesti tukea suomalaista työtä ja osaamista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan laite on pistorasiaan tökättävä laite, jonka sisältää etäohjauksen, sisäänrakennetun akun (ei Iinestä), lämpötilantarkkailun, termostaatin, valvontajärjestelmän, sisäänrakennetun mikrofonin ja ajastimen.

Idea on yksinkertainen, laitteeseen laitetaan sim-kortti, joka voi olla myös prepaid-liittymä. Laitetta ohjaillaan tekstiviesteillä. Android ja iPhone laitteille löytyy myös tuki, mutta käytännössä toiminnot menevät laitteeseen tekstiviestitse. Erona tavalliseen gsm-puhelimeen ja älypuhelimeen on lähinnä siinä, että älypuhelinohjelmassa tekstiviestikäskyt ovat valmiina ”napin takana”. Tavallisella gsm-puhelimilla pitää taas lähettää tekstiviesti perinteisesti kirjoittamalla esimerkiksi ALARMON (alarm on)

Laite itsessään siis pitää sisällään tärkeimpinä ominaisuuksinaan termostaatin, eli laite tarkkailee kohteen lämpötilaa ja ilmoittaa siitä viestillä, jos lämpötila muuttuu. Sopinee erinomaisesti mökeille siis.

Laitteesta löytyy myös etäohjaus, joka on myöskin omiaan mökille, esimerkkinä nyt vaikka ilmalämpöpumpun tai patterin etäkäynnistyksen, kun ollaan enää siinä sadan kilometrin päässä mökistä syömässä ABCn ”ruokaa”

Ei laitteesta ole myöskään unohdettu ilmoitusasiaa, eli laite ilmoittaa myös sähkökatkoksista. Tämä on sekä mökeille että kotiin hyvä ominaisuus. Esimerkiksi Työnallen residenssissä talo lämpiää ilmavesilämpöpumpulla, joka tarvitsee sähköä. Jos kovalla pakkasella sähköt katkeavat ja Työnalle lötköttelee aurinkorannalla bikinit päällä autuaan tietämättömänä, voivat seuraukset olla pahat.

Tällöin voidaan soittaa naapurille joka toivottavasti soittaa tarvittaessa lisäapua, ettei talo jäädy ja riko vesiputkia. Tämä tietysti edellyttää melko huimia tuliaisia naapurille, mutta on se sen arvoista.

Laitteesta löytyy niin ikään ajastin joka on kotiin ehkä tärkeämpi ominaisuus asukkaiden ollessa poissa. Laitteen voi siis ajastaa laittamaan pistorasiaan sähköt päälle ja pois. Pistorasiaan valaisin kiinni, niin ulospäin asia näkyy siten, että välillä talossa on valot päällä ja välillä taas ei. Eli talo näyttää siltä kuin siellä olisi joku.

Huokeaan hintaan mukaan saa ostaa myös erilaisia antureita. Työnalle otti matkaan savunilmaisimen sekä liike- ja ovitunnistin-paketin.

Näiden asennuksessa joutuu jo näkemään hiukan vaivaa, mutta normaalilla maalaisjärjellä varustettu henkilö suoriutuu näistä kohtalaisen helposti. Jostain syystä Työnallekin suoriutui tästä taskista.

Ohjeet tulevat suomeksi ja englanniksi. Myös netistä löytyy kattavat ohjeet asennukseen ja toimintoihin ja itse laitteen ohjaukseen.

Kokeilin asennuksen jälkeen laittaa hälyttimen päälle ja ohjelmoin sen niin, että iSocket soittaa minulle kun havaitsi liikettä. Ja niinhän se pirulainen tekikin. Jos puheluun vastaa, niin kuulen mikrofonin kautta mitä asunnossa tapahtuu.

Sen verran täytyy purnata, että huomaa kyllä, että insinöörirypäs on tämän yrityksen, tai ainakin tämän myyntisegmentin takana. Logiikkaa ohjeissa on, mutta ohjeen lukijan odotetaan olevan myös itse insinööri. Tämä saattaa häiritä tuotteen lopullista breikkaamista, ja nimenomaan kuluttaja-asiakkaille. Perustan väitteeni entisen johtotähtemme Nokian puhelimiin. Niissähän logiikka on kaukana mitä käyttäjäystävällisyyteen tulee. Valikoissa ei ole logiikkaa ja toiminnot saattavat löytyä todella ihmeellisistä paikoista.

Nokialla oli tapana tuupata uusi puhelin markkinoille ja antaa asiakkaiden hoitaa testaus ja palautteen pohjalta parannella toimintoja, jos jaksoivat. Sitten tuli Apple joka oli testauttanut lähes kaiken niin smoothisti toimivaksi kuin vain kuvitella saattaa. Muistan joskus yrittäneeni saada jollakin Nokian puhelimella luotua wlan lähiverkon. Ja jo muutaman tunnin konffailun ja lataamisen ja kiroilun jälkeen olen heittänyt pyyhkeen kehään. Saman kokeiltuani Applen tuotteella, oli hommana ainoastaan painaa yksi toiminto päälle valikosta (joka sekin löytyy loogisesta paikasta) ja wlan verkko oli valmis.

Tuotteen ohjattavuus on varmasti parempi älypuhelimella kuin tavallisella kännykällä. Koska Työnallella on vajaaälypuhelin, niin joudun ohjailemaan laitetaan tekstiviestitsem ainakin toistaikseksi ja se on turhan työlästä. Toisaalta kun olen saanut tarvittavat käskyt kerran kohdilleen, niitä ei tarvitse enää muuttaa. Käytännössä pois kotoa lähtiessäni lähetän vain tekstiviestin laitteelle, että laitahan hälytys päälle. Takaisin tullessa viesti päinvastoin.

Mutta palataksemme iSockettiin. Laite ei ole huono ja loppujen lopuksi asennus oli helppo, käyttäminen on kohtalaisen helppoa tavallisella gsm-puhelimella ja hinta ei päätä huimaa. Lisäkustannukset ovat pieniä, sillä laite lähettää, niin halutessaan, vahvistusviestin takaisin, ja sen hinta tuleekin sitten iSocketin sim-kortin laskuun.

Kysyin myös saatavuutta vesianturille, mutta sitä ei ollut vielä saatavilla. Se tosin on melko helppo valmistaa, joten uskoisin sen olevan vain ajan kysymys kun sellaisen anturin tähän saa. Vesianturi voi olla todella hyvä hälytin jos putket kellarissa napsahtaa rikki asukkaan poissa ollessa.

Työnalle suosittelee iSockettia. Huokea pikku valvontalaite sopii erinomaisesti mökeille ja ns. pieneen valvontaan. Varkauksia tällä ei torjuta ja palo saattaa saada alkunsa, mutta oletpahan ainakin kartalla mitä kotona tapahtuu poissa ollessasi.

Kaikkia esimerkkejä ja toimintoja en tähän kirjoittanut, sillä en ole ehtinyt niitä edes vielä testaamaan, mutta suosittelen tutustumaan iSocketin kotisivuihin, josta löytyy kattava tietopaketti laitteesta.

Muutamat kuvat on otettu sinnepäin, sillä iSocketin sijoituspaikka ei ehkä vielä ole se lopullinen. 

Lopuksi voisin vaikka siteerata yhtä sarjakuvahahmon mittasuhteet saanutta ystävääni:

Ei siin hittoikaan, palataan astialle.

Soon moro!

Biojäteastia ja piukeat pikkuhousut

Heleää helmikuuta!

Ain merimies merta rakastaa, ja pergolaa. On nimittäin purjekangas hankittu, ja sen tulen asentamaan pergolan katteeksi tulevana suvena. Laitoin muutaman ilmoituksen eri veneilypalstoille ja jo kohta joku otti yhteyttä: vanha purje löytyy nurkista. Laitellaan sitten siitä projektista enemmän kevveemmällä.

Kuten kaikki meteorologit ja tilastotieteilijät tietävät, niin nythän eletään talven kylmintä ja lumisinta kuukautta. Ainakin tilastollisesti. Ja onhan tuota lunta todellakin tullut.

Kuten muistatte, tai ehkä ette, niin Työnallella pelastetaan maailmaa ja halataan puuta taajaan. Meiltä löytyy siis Biolanin pikakompostori. Tuo mainio vekotin on tuottanut meille multaa jo toista vuotta ja etenkin mieli on pysynyt vihreänä ja puhtaana tämän ekoteon takia. Jos ruokajäte päätyy kaatopaikalle, mätänevä jäte aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasuja. Tämä välttäen olemme siis kompostoineet naapurin kanssa kimpassa ruokajätteet onnistuneesti, aina tähän päivään asti.

Mutta ei ole helppoa hipinretkun elää nykypäivän Suomessa kun on kylmä ja pakkasta. Kompostimme nimittäin jäätyi. Yritin sitä kaikkein yksinkertaisinta kikkaa ja peitin kompostin lumella. Lumi on erittäin hyvä eristeaine ja yleensä, ainakin keskustelupalstoilta luettuna, sulattaa jäätyneen kompostin muutamassa päivässä. Kokeilin myös laittaa jätteiden joukkoon muovipullon täynnä kuumaa vettä. Seuraavana päivänä ei ollut merkittäviä tuloksia tälläkään keinolla.

Oli aika tarttua koviin otteisiin.

Kiroilu osoittautui huonoksi keinoksi. Siirryin siis viimeiseen ja ilmeisen tehokkaaseen vaihtoehtoon. Kävin pukemassa piukean pikkiriikkiset, uimapöksyn oloiset, pullistelukisoistakin tutut body building-pikkuhousut (ne joissa on se kultainen kilpailunumero pyöreällä lätkällä). Öljysin itseni ruskeaksi jättäen vain sen paksun kultaketjun kaulaan killumaan. Levitettyäni miehekkäästi läiskien talkkia naamaan, pujahdin pakkaseen siirtämään yksin täynnä olevaa kompostia autotalliin. Hyvin uhottu on puoliksi tehty!

En saanut kompostia liikahtamaan. Kompostointijäte haisi ja hiki virtasi. Kirosanat leijuivat kilvan lumihiutaleiden kanssa, laskeutuen lumiseen maahan ja painuen iäksi unholaan. Biojäteastia ei vain liikahtanut tarpeeksi. Oli aika mennä pyytämään naapuri apuun.

Naapurin hieman avitettua siirtourakkaa oli biojäteastia autotallissa, ja nimenomaan autotallissa jossa on lattiakaivo. Nythän on tärkeä muistaa, että biojäteastiasta tulee nestettä ulos pohjan kautta. Se on jotakuinkin mustaa nestettä, joka ei ole sinänsä vaarallista, mutta en lähtisi sitä juomaankaan.

Jo parin päivän kuluttua lämpötila nousi absoluuttisesta nollapisteestä reiluun 15 asteeseen. Kun komposti oli tarpeeksi sulanut, sain poistettua alakautta lähes valmista multaa ja näin vapautettua tilaa uudelle biojätteelle.

Tämän jälkeen siirsin huomattavasti kevyemmän biojäteastian takaisin ulos ja peitin sen hyvin lumella. Jo seuraavana pakkaspäivänä oli astian sisälämpötila noussut 30 asteeseen.

Tarinan opetus olkoon siis se, että kannattaa tietysti hankkia biojäteastia, mutta kannattaa talvisin peitellä se mahdollisimman hyvin ja aikaisessa vaiheessa lumella, jotta ympärivuotinen kierrättäminen onnistuu.

Silmitöntä suunnittelua ja vesille venosen mieli halajavi

Päivää pallerot!

Kevät antaa vielä odottaa itseään ja mitään suuria projekteja ei pääse vielä aloittamaan, mutta suunnitella voi aina. Arkkitehtipöydällä lepäävät mm. terassin päälle rakennettava pergola sekä kellarin uudelleenorganisointi (ja kovapanosammunnat sanoisi Vänrikki Naapero Uuno Armeijassa –rainassa)

Tiestittekö muuten että Työnalle on erittäin suuri Uuno-fani ja osaa useita kohtauksia ulkoa monista Uuno elokuvista. (Kilks, pyedi joudi jemnas, rats kats, shiervu dee. Liivax drexi, dela ajdzez glyöo…ja tätä selkeää linjaa hän jatkaa usean sivun verran.)

Kuten aiemminkin sanottu, tässä vaiheessa talvea ja kevättä, kun ei ole vielä mahdollisuutta aloittaa piha- tai ulkoprojekteja, niin kannattaa panostaa se aika suunnitteluun sekä hintavertailuihin. Myös alennuksia kannattaa kytätä, sillä varsinkin tammikuussa alennuksia pukkaa rautakaupoissa. Messuillakin kannattaa juosta.

Mutta silti vaikka kuinka suunnittelee ja visioi, on päästävä välillä veistelemään ja sahaamaan. Tyttären kanssa nikkaroitiin pieni yksinkertainen vene autotallissa. Kyllä on kuulkaa laatuaikaa sellainen.

Ja mikä hienointa, mimmi vei laivan päiväkotiin tässä eräänä päivänä. Ei se parempaa kiitosta voi lapseltaan saada.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma veistää pyssy. PAM!

Hiiri otti ja lähti.

Kylymää perjantaita pohjolan asukit.

Työnallen lämpömittarikin jo ihmettelee näin alhaisia lukuja. Ja lompakkoa kirpaisee sähkönkulutus. Onneksi on perjantai.

Heti alkuun on kerrottava karvakerän kanssa käydystä konfliktista kellarissa.

Veli Hiiri  0

Työnalle  1

Heti ensimmäisen yön jälkeen kävin katsastamassa paikat ja siellä veli hiiren ahteri näkyi, harmaassa giljotiiniloukussa. Pienet karvaiset jalat potkivat ilmaa.

Pikaisen diagnoosin jälkeen huomasin, ettei talttahampaalle ole käynyt kuinkaan. Vein kaverin ulos ja tipautin lumihankeen, josta veli hiiri lähti hetimiten vipeltämään karkuun.

Vertailun ensimmäinen tulos on siis se, että 2,95e maksava muovinen giljotiiniloukku ei tapa muttei vahvistakaan. Se vain ”kahlitsee” viiksiniekan.

Hellämielinen kun olen, niin kävin illalla katsomassa jälkiä hangessa ja näytti siltä, että kaveri oli hetimiten käynyt katsastamassa kaikki rossipohjan tuuletusaukot ja mennyt sen jälkeen pensaikon juurikoon miettimään tekosiaan. Mukava kaveri kuitenkin, koska kävi Työnallen puolesta tarkastamassa tuuletusaukkojen kunnon.

Hiirenloukuissa on käsittääkseni 4 eri ryhmää, ainakin oman luokitukseni mukaan.

Myrkyt, eli boksi jonne hiiri menee nauttimaan ohentimiaan ja menee sen jälkeen jonnekin piiloon kuolemaan. (Ei hyvä mielestäni)

Giljotiini, joka kuvailtu yllä. Ei tapa, korkeintaan aiheuttaa hartia-alueen jäykkyyttä.  (Suositeltava)

Pyydykset, jonne hiiri menee ja jää boksin sisään. Ei tapa. Käydään vapauttamassa jonnekin muualle ja mennään kaljalle. (Presidentin vaimon suosima tapa, paitsi kalja, luulisin)

Jousiviritteinen hiirenloukku, eli se jousitettu tanko joka hieroo vähän paremmin. Toisin sanoen tappaa murskaamalla pään tai selkärangan. (Suositeltava, jos on raakalainen tai painii hankalien hiirien kanssa)

Lisäksi sitten tietysti elektronisen karkottimet, joista kerroinkin aiemmassa tekstissäni.

Pääasia tässä hommassa lienee kuitenkin se, ettei hiiriä pidä päästä alkuunkaan sisätiloihin eikä antaa jalansijaa ja antaa näin pikkusormea hommalle.

Työkollegan kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hiiret tarvitsevat vain halkaisijaltaan 1cm -kokoisen aukon päästäkseen sisään rakennukseen. Pääkallo on sen kokoinen. Muu kroppa tulee perässä. Ei hartiat ota kiinni kuten Työnallella. Tämä tarkoittaa monia mahdollisuuksia hiirille, eli pääsevät monesta paikasta ihan uuteenkin taloon. Esimerkkinä vaikka tiilitaloon, jossa alimman tai toiseksi alimman tiilirivin joka kolmannessa välissä on tuuletusrako.

Toisaalta mainittakoon myös se, että hiiri ei huvikseen mene joka aukosta sisään ellei siellä ole jotain sitä kiinnostavaa.

Eli paras tapa ehkäistä jyrsijäonglemaa on pitää piha ja talon ympärys puhtaana hiirille sopivasta ravinnosta. Kuten nyt esimerkisi lintujen talviruokintapaikat.

Nyt on siis reiät tukittu, veli hiiri heitetty niska-pers-otteella pihalle ja ultraäänilaite pitää(?) huolen, ettei uusia asukkaita tule kellariin.

Ensi kerralla asiaa kylvöhommista. Tai ei se kai asiaa ole, vaan enemmän pohdintoja ja mietteitä.

Siihen asti kaikille jaxuhalit!

Mikki hiiret ja punaiset silmät

 

Rapeaa tammikuuta immeiset. Työnallen vatsatauti on voitettu, mutta jotta ei päästäisi liian helpolla, niin otin kaupan päälle vielä silmätulehduksen, molempiin silmiin.

Kyllä nyt kelpaa viedä lapsia päiväkotiin tai käydä kaupassa, kun näyttää siltä että juotu on ainakin viikko. Ja selitykset tunnetusti vaan pahentavat asiaa.

Kävin kaivelemassa kellarista jotain tuiki tarpeellista ja yllätyksekseni huomasin, että jollain on ollut bileet pahvilaatikossa. Hiiret, nuo maailmanlopun selviytyjät ja karvaiset pikku kaverimme ovat omakotitaloasujan vieraita hyvin usein. Työnalle kuvitteli, että asia on ratkennut sillä, että tukin rossipohjan tuuletusaukot metalliverkolla. Tästä kirjoitinkin aiemmin aiheessa tuuletusta komisaria Palmu.

Jyrsijätoverit ovat ilmeisesti tästä suivaantuneet niin, että ovat ottaneet kellaritilat omakseen ja luulevat, että voivat rellestää siellä miten tahtovat. No kuulkaa väärin meni! Työnallen taloon ei noin vain tulla.

Ryhdyin heti toimeen ylimääräiset kulkuaukkojen tukkimiseksi ja tässä hommassa ei jaeta tyylipisteitä. Kellariin vievän oven karmin alta oli Mikki hiiren mentävät aukot jotka tukin tasoitemassalla. Sen jälkeen vipelsin rautakauppaan silmät punasta kiiluen. Myyjälle en enää jaksanut selittää. Antaa hänen ajatella, että hiiret ovat pitäneet Työnalle parkaa hereillä viikon tai että Työnalle on hiirien takia tarttunut pulloon.

Myyjällä oli itseluottamus kunnossa. Vanha kunnon ”mulla on itellä samanlainen” –fraasi tuli jo ensimmäisessä lauseessa. Ja kun keskustelu päättyy sanoihin ”ota toi elektroninen ja unohda muut” niin Työnalle on myyty. Ostin tosin varmuuden vuoksi myös yhden murhavehkeen.

Mukaan tarttui siis Silverlinen Mus & Råttfritt 50 –elektroninen karkoitin. Olen lukenut ja kuullut näistä ristiriitaisia mielipiteitä, joten on aika selvittää, mikä on näiden laitteiden todellinen teho.

Vehje pelittää verkkovirralla ja lähettää vaihtelevaa ja mukautettua ultraääntä, joka hätkäyttää ja karkottaa eläimiä. Tämä malli kattaa 50m2 tilan ja lähettää myös impulsseja sähköjohtoja pitkin, jos jyrsijät temmeltävät seinissä. Asennus tapahtuu suoraan pistorasiaan. Kulutus on pientä, pakkauksen kyljessä teksti 1W. Mene ja tiedä sitten, että mille ajalle, mutta ilmeisesti ei paljonkaan kuluta. Hinta tälle mallille oli 25e kieppeillä. Isommalle 80m2 tilalle hinta oli viitisen kymppiä. Seiniä tämä ei sitten läpäise äänellään.

Ostin myötätunnosta siimahännille myös mahdollisuuden heittää henkensä heti. Kas kun olen tukkinut viimeisetkin reitit, ei juuston purijat pääse pois tilasta jota säestää nyt uusi elektroninen karkotin. Eli kun veli hiiri juoksentelee hulluna ympyrää korviaan tassuilla pidellen ja ei kestä enää, niin on aika kurkata giljotiinissa sijaitsevaan juustopalaan viimeisen kerran ja lähteä avarammille vipellysmaille. Se on joko minä tai te!

Kassellaan nyt, että mikä osoittautuu parhaaksi järjestelmäksi ja onko hiiriä vielä ensi kesään mennessä. Kellari pitäisi muutenkin ensi kesänä myllätä täysin uusiksi. Ohjelmassa on turhien tavaroinen pois heitto. Hyllytilan rakentaminen ja mahdollisesti vanhan varaajan purkaminen. Samalla kartoitetaan jyrsijäkanta ja ehkä suunnitellaan viini ja ruokakellari. Viimeistään edellä mainitun toteutuksen jälkeen pitää paikan olla jyrsijävapaa. Ajatelkaapa nyt, veli hiiri pääsee kellariin jossa on viiniä ja ruokatarvikkeita. Porsas pitää siellä elämänsä bileet ja silmät on kohta kuten työnallella. Ei käy ei.

Mutta ensi kertaan ja katsellaan ja kuunnellaan kevättä!

Uusi vuosi ja uudet remontit.

Hyvää alkanutta vuotta 2013 rakkaat lukijat ja muut tyhjännaurajat.

Vuodenvaihde ei suosinut suosikki-bloggaajaanne sen enempää kuin junioriakaan. Noroviruksen helliessä herkkiä vatsojamme, kuopus kruunasi homman vielä kuumeella sekä silmä- ja korvatulehduksella. Vatsatauti todella piti huolen siitä Lotus soft embo kasvatti liikevaihtoaan viimeisellä kvartaalilla.

Työnalle on ollut uudenvuodenpäivänä innokas porsliinialttarin halaaja taikka ”rekan ratin ohjaaja” harrastaessaan oksentelua, mutta tällä kertaa syyt olivatten siis aivan toiset. Painoakin lähti. Kyllä vuosi on hyvä aloittaa kunnon kuurilla.

Mennyt vuosi oli Työnallelle kirjoittamisen juhlaa ja suurta terapiaa, ja samalla muistelemista tehdyistä remonteista ja arviointia, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä. Loppujen lopuksi kun asiaa näin taaksepäin katsoo, niin aika paljon sitä on tullut tehtyä. Pitäisiköhän vähän jarrutella menoa?

On ollut myös ilo huomata tuttava- ja kaveripiiristä sekä aivan tuntemattomilta, että yllättävän moni lukee näitä mietteitä ja vielä parempaa on se, että niistä on joku saanut jopa oikeita neuvojakin. Jotkut ovat taasen saaneet inspiraatiota ja jotkut lukevat vain siksi, ettei ole parempaa tekemistä. Ilahduttavinta on ollut kuulla kommentteja energiansäästöstä ja niiden vinkeistä ja miten monet ovat alkaneet seuraamaan energiakulutustaan, tai jos eivät seuraamaan, niin se on ainakin saanut heidät miettimään sitä (siis sitä energiankulutusta). Hyvä näin, koska ei sähkö nyt vaan tunnu halpenevan.

Olen myös ollut yhteydessä sellaisiin yrityksiin, joiden tuotteita tiedän hankkivani. Vireillä on mm. pienen kotivahdin hankinta. Kuten kaikki tiedätte, Työnalle on riippumaton kaveri ja ei anna alennusten tai muiden irrelevanttien asioiden vaikuttaa kirjoituksiin. Tulen kirjoittamaan tuotteista ja asioista juuri niin, kuin koen ne olevan ja miten asiat toimii. Turhaa en hanki, jo pelkästään ympäristön kuormituksen takia, mutta myöskään tilanpuutteen takia. Eli kun tarve tulee ulko-ovelle, niin sitten otetaan yhteyttä toimittajaan ja kassellaan.  

Mutta ettei mene ihan jaskan jauhamiseksi, niin kerrotaan jotain asiaakin. Talvihan meillä on päällä juu. Lämpötilat ovat seilanneet ylös/alas kuin housut juhannuksena, joten se on johtanut, ainakin täällä etelässä, siihen että kadut ovat ajoittain erittäin liukkaat.

Työnallelle tuli täytenä yllätyksenä edellisenä talvena sellainen fakta, että jos jalankulkija vetää ns. lipat, eli kaatuu Työnallen tontin kohdalla olevalla katuosuudella, siis jalkakäytävällä, jota en omista, niin Työnalle on korvausvelvollinen tällä kaatuneelle piruparalle. Suora lainaus vakuutus- ja rahoitusneuvonnan oppaasta:

”Katujen ja yleisten alueiden kunnossapidosta vastaa kunta ja jalkakäytävien kunnossapidosta sen tontin omistaja, jonka kohdalla jalkakäytävä on. Tontinomistajan velvollisuutena on pitää jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit. Tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta. Kunnossapitovastuussa oleva taho vastaa myös sellaisen jalankulkuun tarkoitetun kadunosan kunnossapidosta, jossa ei ole varsinaista rakennettua jalkakäytävää.”

Ja tässä tulee nyt se tärkeä asia: Kun teillä on vakuutus siinä kiinteistössänne, niin katsokaa, että vakuutuksessa on sellainen pykälä joka korvaa mahdolliset korvaukset loukkaantumistapauksissa.

Mahdollisuus siihen, että joku oikeasti kaatuu juuri teidän talon kohdalla ja vaatii vielä korvauksiakin siitä, on aika pieni, mutta mahdollinen.

Ja lopuksi vähän knoppitietoa lumesta ja sen painosta. Sitten kun sukulaiskutsuilla tai työpaikan kahvipöydässä päivitellään lumikuormasta katoilla ja sitten siitä kun tulee suojasää, niin sitten se lumi painaa vielä enemmän. Ei muuten paina. Kun tulee suojakeli, katolla olevan lumenpaino kasvaa vain 1-2 prosenttia, ei sen enempää.

Ei muuta kuin hyvää alkanutta vuotta ja kaivetaan ne työkalut esiin ja ruvetaan hommiin. Ja sitten vasta luetaan käyttöohjeet.

  

Pukki pe...kele

Iltapäivää tontut.

Joulu tulla jolkottaa ja ihan kohta on juhannuskin. Työnalle on suosiolla jättänyt remonttihommat tältä vuodelta sikseen ja keskittyy vain glögin lipittelyyn sekä lumitöihin, ja juuri tuossa järjestyksessä. Ei ole sitten niin tarkkaa sen lumivallin kanssa, että missä se on.

Mutta pysykäähän kanavalla, ensi vuonna on monta projektia, suurta ja pientä. Seinien kolojen tasoittelua ja puukynnyksen tekoa sekä terassin kattamista ja vesirännien uusimista. Monta tuttua kirosanaa odottaa karjujaansa joita nyt ei viitsi mainita tai pukki antaa piiskaa. Eikä pipariakaan tule jos on liian tuhma.

Työnalle toivottaa hermoja menettämättä oikein hyvää joulua ja remonttirikasta uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!