Kepeää keskiviikkoa maan asukkaat!
Edellisessä kirjoituksessani kerroin että se olisi ollut maljan paikka, jos viikonlopun kivut ja säryt ei sitä estäisi.
Noh, eilen avattuani jääkaapin, oli hyllyllä jäljellä pari kappaletta tuota Meksikon nektaria, Sol -merkkistä olutta. Tämän lisäksi mielitiettyni oli valmistanut samana päivänä ruokaa, jonka yksi ainesosa oli sitruuna. Jääkaapissa oli siis SOL:ia myös puolikas sitruuna.
Eihän tästä puuttunut enää kuin kipollinen pähkinöitä ja baaritiski.
Otin siis maljan sittenkin ensimmäisen olympia-mitalin, blogin seuraajan ja ensimmäisen kommentin kunniaksi. Vielä iso kiitos siitä ja muistakin kommenteista, joita on alkanut tipahtelemaan sekavien tekstieni perään.
Villissä nuoruudessani, lapsettomana ja huolettomana olivat murheet luokkaa: jäikö kaffekeitin päälle? Maksoinko vakuutuslaskun? Muistinko äidin syntymäpäivät?
Mitä jos ovi jäi auki töihin lähtiessäni?
Nyt huolet ovat huomattavasti isompia. Eräänä päivänä töissä aloin pohtimaan jälleen kerran kastelutynnyreidemme turvallisuutta. Keskustelupalstoilta, noilta mieltä keventäviltä foorumeilta, ei löytynyt apua. Päinvastoin.
Etsin myös ratkaisuja pulmaan keskusteluista, mutta nekin olivat sitä luokkaa, että kastelutynnyreitä ei meidän pihaan tule ennen kuin lapset ovat suunnilleen eläkkeellä.
Sattuipa silmiin muutama muistutus hukkumistapauksistakin pihan tarkastuskaivoihin ja vesitynnyreihin. Sekä tapauksia, joissa vanhempi on juuri ajoissa tullut nostamaan lapsen pois täydestä tynnyristä.
Hyvin alkanutta huolestumista ei enää ollut pysäyttäminen. Tekstiviesti kotiin ”Älä päästä lapsia ulos tynnyreiden äärelle tai tyhjennä ne vedestä. Haen töiden jälkeen rautakaupasta materiaalia ja keksin jotain” Ja en tuossa järjestyksessä.
Keksin keinon, ihan itse. Kovin kaunis ratkaisu se ei ole, mutta ei ne tynnyritkään kovin kauniita itsessään ole.
Kierretankoa 2 x 2m ja Nylock mutterit päihin. Mustalla spraylla vähän huomaamattomammaksi ja avot: Loppu se lutraaminen. Tai no, oikeastaan jatkuu se, mutta nuori mies, jonka pää painaa suunnilleen enemmän kuin loppu kroppa, ei tuonne horjahtaessaan kastele muuta kuin kädet ja nenän pään.
Harmistunut leikkilaivan kapteeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti