torstai 2. elokuuta 2012

Kodinhoitohuone ja Henry Saaren polvet

No niin, tässä tulee näitä joutavuuksia runoillessa melkein enemmän hiki kuin itse remontoidessa.
Kerrattakoon vielä, että nyt kirjoitetut kirjoitukset koskevat jo tehtyjä remontteja talossa ajalla 2011 -2012

Eli en tässä 2 päivän aikana ole rakentanut terassia ja kodinhoitohuonetta ja vaihdattanut lämmitysjärjestelmää. Siihen tarvittaisiin oikeasti ainakin kolme päivää.

Kodinhoitohuonehan meillä oli ja kappahan me laitetaan juu. Hyvin oli askeettinen ja ajan hampaan purema. Pesukoneliitäntä löytyi ja bonuksena vielä lattiakaivo jonne saattoi pesukone huoletta pesuvedet lingota.

Rakastan näitä "ennen ja nyt" kuvakollaaseja, joten tässäpä het kärkeen suttuinen kuva alkuperäiskuntoisesta kodinhoitohuoneesta.


Kaikki näkyvät hyllyt, narut ja sukset saivat lähteä oma-aloitteisesti tai ne saatettiin ulos.

Seinissä olevat reiät tasoitin pikatasoitteella ja valkoista maalia päällä. Jos voguen kanteen mennään, niin tuskin tämä huone kannessa komeilee. Nyt oli kiire. Katon sutaisin samalla myös valkoiseksi.

Vaikka tämä ei olekaan kostea tila niin päätin vesieristää lattian, ihan noin jo varmuuden vuoksi, mutta myös harjoittelumielessä, koska sain appiukkokokelaalta ylimääräistä vesieristettä pari sankoa.
Ja toisaalta, jos LG joku päivä ilmoittaa että pesut on nyt hänen osaltaan pesty loppuiäksi, ja heittää vedet lattialle, niin jo on vesieriste vastassa ja lattiakaivo hoitaa loput. Ja asennettiinhan samaan huoneeseen myös lämminvesivaraaja.
Lattiakaivon rengasta, siis sitä koko pakettia en jaksanut vaihtaa koska olisi mennyt piikkaushommiksi ja se on tosimiesten puuhaa.




Vesieristyksen ja muutaman yön jälkeen koitti koko eteläistä Uuttamaata puhuttanut päivä. Laatoitus.
Ostin jo hyvissä ajoin 30x30 laattaa sekä keittiön että myös kodinhoitohuoneen lattiaan. Skoda, vanha sotaratsuni oli jouset pohjassa kun nämä K-raudasta hain. Niin ja pitihän sitä laastiakin ostaa. Ei ne siellä hyvällä tahdolla pysy.

Laatoitus on tuttua ja mukavan vittumaista puuhaa. Selkä tulee kipeäksi ja polvia särkee kuin Henry Saarella, mutta jälki näkyy heti ja se on nastaa se. Itse laatoituksesta ja sen tekemisestä en jaksa tarinoida tässä, kun ette kuitenkaan usko ja teette kuitenkin toisin. Sen detailit on parempi kysyä rautakaupasta ja katsoa kun ammattimies tekee. Vaikeaa se ei loppujen lopuksi ole, kunhan on vain tarkkana, etteivät laatat porrasta toisistaan ja ristikot ovat suunnilleen jiirissä. Ja jos menee vähän perseelleen, niin saumamassa pelastaa.





Kun laatoitus oli tehty, niin saumaus heilahtaa samoilla säryillä ja kivuilla. Niistä ei ole kuvia ja ei siitä mitään kerrotavaa olekaan. Sekoitat vaan kurat ja alat sliippaamaan Sliippareiden tahdissa niin hyvä tulee. Onko järkee vai ei?

Mutta eihän se kodinhoitohuone ole kodinhoitohuone jos siellä ei pysty sitä kotia hoitaman. Pesukoneelle rakensin korokkeen. Jos sen takia että edestä täytettävä pesukone on mukavampi käyttää hiukan korkeammalla tasolla kuin lattialla. Toinen, tilaa säästävä syy oli nuo yllä näkyvät patteriverkoston putket. Veivät turhaa tilaa.




Tuollaisenaanhan tuo pesukone näyttää luksus-luokan telkänpöntöltä, joten piti myös paketti verhoilla.
Yllä näkyvä alkuperäinen sähkökaappi on edelleen käytössä joten sekin piti jotenkin verhoilla piiloon, mutta kuitenkin siten, että se on käytettävissä.

Kvik -keittiöiltä, joilta tilasin siis keittiönkin, hommasin kaapinovia nipun sekä tinkasin mukaan valkoista, pinnoitettua lastulevyä. Tässä puuhassa pääsi jo vähän säveltämäänkin rakentamisen kanssa ja tulos näkyy kuvasta.




Toisella seinällä sijainneet vaneritasot olivat kyllä hyvässä käytössä, joten tähän piti saada taso ja hyllyjä. Koko komeus sitten sinetöitiin jo mainituilla kaapinovilla. Rungon rakensin höylätystä puutavarasta.
Tasoksi valitsin K-raudasta mäntyisen massiiviliimapuulevyn. Työpaikan saniteettitiloista sain idean myös kahdelle kololle pöytälevyyn. Metsäläisvieraille ja muille ei-kaupunkilaisille pitää teroittaa heti vierailun alkuun, että meillä on ihan oikea IDO tuolla vessassa. Etteivät sitten aamusella käy istumaan isommalle hädälle näihin aukkoihin. Muuten OMO colourin käyttö moninkertaistuu ja valkopyykki saa niitä kuuluisia jarrutusjälkiä muuallekin kuin pikkuhousuihin.

Näiden kolojen alla on pyykkikorit nätisti piilossa. Valkealle ja kirjopyykille omansa. Joka kerta kun rakastettu kirjoittajanne raahautuu rankan päivän jälkeen saunaan, pääsee hän esittelemään sukkapallerollaan ja alushousuillaan donkkaus-taitojaan mielitietylleen. Olin nähkääs aikoinaan melkoinen koripallokenttien partaveitsi.









Ja pitihän sinne kodinhoitohuoneeseen asentaa myös pyyhekuivain. Otin ja asensin sen itse. Tämä on todellä kätevä peli kun talvi koittaa.



Kas niin, statistiikasta olen katsellut, että joku jopa lukee näitä, niin ehkä seuraavaksi päivitetään sitten kylmähuoneen ja varaston muuttaminen työhuoneeksi ja vaatehuoneeksi. 
Ensi kertaan, sama bat-kanava ja sama bat-aika.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti