Lattiamateriaalin valintaa

Hyvää kevään alkua immeiset.

Kohta pitäisi alkaa iskemään siementä multaan ja viemään viimeisiä talviromuja varastoon. Talven selkä taittui sittenkin yllättävän helposti ja muistoksi ei jäänyt muuta kuin aavistuksen miehekkäämpi sähkölasku tammikuulta.

Meidän residenssimme yksi päivitettävä kohde on lattia. Lattian päällystemateriaali tarkemmin sanoen.

Kuten muistatte ehkä, niin talon lattia on rossipohjainen, eli alta tuulettuva betonilaatallinen lattia. Päälle on herran vuonna 1960 liimattu hyvin tyypillinen lattiapäällyste, muovimatto.

Tämä tarkoittaa sitä, että pikku bloggaajanne töppöjalat ovat useasti talven kuukausina viileät ellei jopa jäässä.  Sehän tarkoittaa sitä, että villasukat ovat vakiovaruste meitin perheessä.

On ollut lähes alusta lähtien selvää että erillistä lattialämmitystä ei tulla asentamaan taloomme, ihan jo sen kalleuden takia.

Remonttia pukkaisi niin paljon ja putkimiestä joutuisi vaivaamaan vaivaksi saakka, aina jakotukkien ja muiden putkivetojen takia.

Sisustussuunnittelijamaisesti sanottuna, ihanaa se kuitenkin olisi. Myös huonekorkeus vähenisi koska putkien päälle pitäisi kuitenkin vielä lattiapäällyste saada.

Olen talon alusta lähtien punninnut erilaisia vaihtoehtoja lattiamateriaaliksi ja yön pikku tunteina leikitellyt eri vaihtoehdoilla aina korkista kokolattiamattoon. Vaikeaksi meinaa mennä. Yksi asia on kuitenkin selvä, että laminaattia en aio hankkia.

Vaihtoehdot ovat olleet:

Korkkilattia

Parketti

Vinyylikorkki

Lankkulattia

Korkkilattia olisi lämpimän tuntuinen jalan alla mutta lähes poikkeuksetta helevetin ruman näköinen. Hintahaarukka 50-90e /m2

Parketti olisi kustannustehokas, kauniskin, useita vaihtoehtoja, mutta riskinä on halvan parketin kanssa riskisijoitus. Myös hiomavara on vain muutamia millejä. Nopeahko asennus. Hintahaarukka 30-100e/m2

Vinyylikorkki on uudempaa menoa lattiamaailmassa ja varsinkin julkisissa tiloissa ja esim. yritysten neuvotteluhuoneissa yms. Käytössä. Kulutusta kestävä, helppohoitoinen, kustannustehokaskin, myyjän mukaan myös lämmin jalan alla. Mutta onko niin lämmin kuin esim. parketissa tai korkissa? Nopea ja helppo asennus. Hintahaarukka 40-70e/m2

Lankkulattia olisi eetua. Lämpöä varmasti piisaa ja hiottavuutta on toistakymmentä milliä pitkälti. Hitaampi asennus ja myös liimat maksaa. Saatavuus suomessa heikkoa ja ketään ei kiinnosta myydä. Hintahaarukka liimoineen 50-100e/m2

Suomessa ei lankkulattiaa liikaa markkinoida vaan kaikki myyjät tuntuvat vannovan parketin nimeen. Tätä ihmettelen sillä luulisi monen haluavan aitoa lankkulattiaa ohuiden härpäkkeiden sijaan. Viime viikonloppuna oli viereisessä RTV:ssä Karelia parketin edustaja paikalla. Päätin ottaa härkää sarvista ja ajoin paikalle näytelankku mukana. Ajoin tietenkin Starkkiin ja tivasin hölmistyneeltä myyjältä että missä se edustaja piileksii. Ja heti kohta remonttisankarinne ajoi oikeaan osoitteeseen, RTV:n pihaan.

Iskin edustajalle heti luun kurkkuun ja faktat pöytään:

Naapuri rakentaa omakotitaloa ja on hommannut tällaista lankkua viron puolelta. Tammea on, paksuutta löytyy ja liimoineen neliöhintaa pukkaa noin 50e/m2. Miksi minun kannattaisi mielummin hankkia parkettia kuin tällaista lankkua. Myykää minulle mielikuvia, vakuuttakaa helppo Työnalle. Viereen kitkuttaa myös myyjä ja molemmat kehuvat lankkua hyväksi ratkaisuksi ja ainoaksi vasta-argumentiksi keksivät pintakäsittelyn. Parketti kun on jo valmiiksi lakattu. Totta.

Mutta eivätpä liian myyntihenkisiä olleet he.

Hyvät naiset ja herrat, tässä todellakin on hyvä vaihtoehto lattiamateriaalin valinnaksi. Virosta tuotu tammilankku noin 30e/m2 ja liimat noin 20e/m2. Asennus on hitaampaa kuin parketilla, mutta uskoisin sen olevan sen väärti. Kävin naapurissa katsomassa valmista lattiapintaa ja voi pojat että on hieno. Työnalle on myyty.

Tosin kustannuksista pitää muistaa se, että kun Työnalle lähtee potentiaaliselle lankunhakumatkalle viroon, niin Pavlovin koira herää ja siinä saattaa viiniä ja muuta tulla matkaan ja jo matkan aikana nautittua. Tämä vaikuttaa välittömiin kustannuksiin.

Parkettiedustajan tapaamisesta tosin oli jotain hyötyä. Hän nimittäin tiesi kertoa että tutkimuksissa ja mittauksissa on todettu parketin olevan noin 3-4 astetta lämpimämpiä kuin laminaatti. Tämän tosin osasin jo aavistaa.

Lankkulattiasta ja sen myynnistä suomessa sanottakoon sen verran, että kysyin parisen vuotta sitten tarjouksen eräältä sahalta joka omilla sivuillaan mainosti myös lankkulattioita. Tarjous oli jotenkin huvittava. ”Lankun” paksuus oli luokkaa 11mm ja neliöhinta huiteli sadan euron tietämillä. Ja liimat tietty päälle.

Ymmärrän siis hyvin jos parkettikauppa porskuttaa suomessa. Ja jos katselee rautakauppojen ilmoituksia, niin käytännössä myynnissä on laminaattia ja parkettia.

Työnallen kohteessa ongelmalliseksi tekee valinnan myös sellainen asia, että muovimattoa en lähde mielellään poistamaan. Haluan jättää sen alle. Parketin kanssa se ei liene ongelma mutta miten on lankkulattian kanssa joka liimataan lattiaan kiinni. Ainakin yhden asiantuntijan mukaan sen alle jättäminen ei ole ongelma.

Miksikö en halua ottaa vanhaa muovimattoa pois? No siksi että 60- ja 70-luvuilla käytettiin muovimattojen liimoissa usein asbestia. Se ei sinänsä haittaa jos siihen ei koske, mutta jos lähden sitä poistamaan, niin silloin asbestin leviäminen ilmaan on todellinen ongelma.

Oli miten oli, en ole saanut mihinkään kunnon vastauksia. Kukaan ei oikein halua tosissaan myydä ja perustella tuotettaan kunnolla. Rautakaupoissa luotetaan volyymiin ja halpoihin hintoihin. Motto on, että osta tai mene muualle. Kyllä näille ostajia löytyy. Parkettia myydään paljon ja vaihtoehto on kyllä hyvä. Haluaisin silti lisää faktoja ja argumentteja ja luulen etten ole ainoa.

Jos tätä sattuu parketti-, laminaatti-, vinyylikorkki- tai lankkulattiamyyjä tai jokin muu asiantuntija lukemaan, niin olkaa niin ystävällisiä ja kommentoikaa, myykää, väitelkää. Ja tietenkin muutkin, olkaa hyvät ja kommentoikaa.

Tässä vielä parit fotot naapurin lankkulattiamateriaalista.

Ja tähän mä halusin työhuoneen

Päivää että pätkähti! Remonttipellenne on ehtinyt tekemään yhtä sun toista reilun vuoden aikana. Eikä tältä käsittelyltä ole säästynyt kylmähuone ja sen vieressä sijainnut varastokaan. Vaikka kovasti olivat piilossa kodinhoitohuoneen takana. Kartanossahan on 3 makuuhuonetta, olohuone sekä erillinen kirjastohuone. Kirjastohuoneeseen perheen pienimmät vetäytyvät lukemaan kaunokirjallisuutta ja puhumaan politiikasta latinaksi. Oikeasti se on televisiohuone. Itse olohuone haluttiin pyhittää nimensä mukaisesti olemiselle. Ja on siellä mukava olla, kunhan muistaa vaan laitta olohousut jalkaan. Osaa sitten olla.

Kylmähuone ja varasto olivat erittäin epäkäytänöllisen pieniä ja kummankaan huoneen feng shui ei ollut kohdallaan. Kylmähuone oli rakennettu jälkikäteen edesmenneen öljypannun tilalle. Ja koska tarvitsimme työhuonetta, ei enää ollut aihetta vitkasteluun, tuijotteluun ja päivittelyyn, vaan toimeen oli tartuttava apinan raivolla.

Pikku kirjoittajapalleronne on ahkera sienestäjä ja heikkona hetkenä horjahtaa myös mustikanpoimintaankin. Mutta silti meillä ei löydy käyttöä suurelle kylmätilalle, jonne voi satokauden jälkeen hillot ja muut kiisselit ja diisselit säilöä. Aloitin purkamalla kylmälaitteen katosta. Lopetin sen myös hyvin nopeasti. Ei sitä revitä sieltä katosta ihan tuosta vaan. Kylmäainehan siellä vipeltää ja tietääkseni se ei ihan vitamiinia ole.

Purin hyllyt sekä seinän alumiiniset aaltopellit ja poistin niiden takana olevan styrox eristeen.

Puinen tukirakenne ja muovit saivat myös kokea aitoa lähdön tunnelmaa.

Tämän jälkeen kitsas talotaikurinne laittoi ilmoituksen Keltaiseen pörssiin "Myydään kylmähuonelaitteisto, ostaja noutaa"

Ei kestänyt pitkään kun eräs puoliammattilainen saapui paikalle ja tarjoutui ostamaan kylmäkennot. Hinta ei ollut hurja, mutta sillä hinnalla suostui tyhjentämään kylmäaineen. Eli Plus miinus nolla. Toisaalta säästyin kylmälaiteasentajan vierailulta, joka olisi veloittanut asiasta 50€ + matkakulut.

Jos jotain olen oppinut talon osia purkaessa, niin se on se, että kaiken voi yrittää myydä. Myös kodinhoitohuoneen ja yllämainitun huoneen välissä ollut palo-ovi löysi omistajan viidelläkymmenellä eurolla.

Seuraavaksi oli edessä varastohuoneen hyllyjen purku ja ne asensin uusiokäyttöön autotalliin.

Väliseinän purku, se on sitä suurinta parhautta mitä ei superlatiivit riitä kuvaamaan. Moska käteen ja seinä nurin.

Tämän jälkeen oli edessä seinien tasoitusta sekä hiontaa. Edelleenkään ei olla menossa Glorian Koti -lehden kuvauksiin tällä huoneella, joten jätin pinnan tarkoituksella vähän epätasaiseksi. Tähän mä halusin jotain rajua

Lattia aiheutti jo vähän miettimistä. Väliseinän paikalle jäi ranteen paksuinen railo ja olivat lattian hiukan eri tasollakin. Ja niin löysin itseni taas Lanternan K-raudasta hankkimasta lattiatasoitetta. Hiukan kauhistutti ajatus kuivuneessa betonissa pystyssä seisovista lapioista ja saappaista.

Mutta itseasiassa sehän oli helppoa ja mukavaa puuhaa. Kurat sekoittimella kuntoon ja kaadetaan lattialle. Vähän lastalla tasoittelin ja levittelin ja levollisin mielin sauna päälle.

Lattian kuivuttua oli myös mukava todeta, että sieltä löytynyt leluja tai pieniä jalanjälkiä. Eikä edes isompia jalanjälkiä eikä hampaanjälkiä (puoli pulloa saunaolutta voi tehdä tepposet)

Maalia seinään ja pikkuikkunan pokien välistä vanhat kangaspalat sekä heinät pois ja tilalle uretaania.

Parasta näissä pikku hiljaa tekemisissä on se että työn tulosta voi käydä nalle kainalossa katsomassa ennen höyhensaarille siirtymistä.

Kattohan meillä sitten tämän myllerryksen jälkeen näytti bunkkerin katolta, joten tähän päätin pultata 50x50 puutavarasta juoksut kattoon ja MDF kattopaneelit päälle. Nokkelimmat teistä varmaan jo arvaakin, mistä sankarimme tuota myyttistä materiaalia kävi hakemassa.

Valaistuskin on toisinaan hyvä pohtia ja hankkia. Suuria sisustusarkkitehtejä siteeratakseni: "Tähän mä halusin sellasen liiketilamaisen ja avaran valaistuksen"

Ja niin tämä pikku sisustussuunnitelija juosta kipitti lamppukauppaan ostamaan kattoon upotettavia energiasäästölamppuja  neljä kappaletta.

Rasiaporalla (Rivo Riitta huom) reijät lampuille ja sähkäri paikalle.

Sähköhommat on hyvä ulkoistaa jos on vähääkään epäilystä omista taidoistaa. Itse olen oppinut, että sähkö on sinistä ja sattuu. Ekosähkö on vihreää ja sattuu.

Tämän jälkeen oli edessä lattiamateriaalin valinta. Tämä tieto saattaa tulla teille puun takaa, mutta töppöjalkani kipittivät kohti K-rautaa. Sieltä vaaleaa laminaattia 3 pakettia ja alustaksi rulla solumuovia. Levitettynä tietenkin.

Meikämandoliinolla oli ollut vahva visio tähän huoneeseen jo pitkään. Olin nähkääs pohtinut tähän myös koko huoneen mittaista putkea vaatetangoksi ja lattian tasolle saman mittainen puutasohylly kengille. Sen taakse sopi myös hyvin tumma tehostetapetti. Huoneeseen tuli kuin varkain sellaista liikehuoneistotunnelmaa, että vain kassapääte uupui.

Olen tähän huoneeseen ja järjestelyyn tyytyväinen. Pienistä karkeuksista huolimatta huone ajaa juuri sen asian, mihin se alunperin suunniteltiinkin. Täällä höpönassuni kelpaa vääntää väitöskirjaa ja allekirjoittaneen musiikkia säveltää.