Pensasta lakoon ja tuijaa kehiin

Tänään muristaan miehisissä asioissa, jotka on verhottu yleensä stereotyyppisesti naisten hommiksi. Kaikki voittaa, paitsi puskat.

Meidän mökkihän oli siis alun perin yli 1300 m2 kirvesvarsitontti. Viekkaat välittäjät pistivät tontin kuitenkin myyntiin halkaistuna, kuten nykypäivänä on tapana.

Se tarkoitti käytännössä sitä, että iso takapiha kapeni pieneksi ja pieni etupiha kadulle päin ”suureni” isommaksi pihaksi. Siis etupihahan on aina ollut samankokoinen, mutta nyt etupiha on suurempi piha kuin takapiha, joka on pienempi. Joka oli siis ennen isompi. Mahtoi tulla selväksi?

Tontti on kuitenkin pieni, mutta nykypäivän standardeilla normaali Helsingin tontti. 631m2. Kansankielellä persreikätontti. (alle 1000m2)

Etupiha tulee ottaa siis paremmin käyttöön. Mutta koska etupiha on ollut aiemmin ei-niin-tärkeällä sijalla, reunustaa kadun ja etupihan väliä ainoastaan pensasaita. Pensasaidan etuja on helppohoitoisuus, mutta siinä ne edut sitten olikin. Pensas ei enää tuosta korkeutta kasva ja näin ollen ei koskaan tule tarjoamaan täydellistä näkösuojaa etupihalle uteliailta kadun tallaajilta.

Nykypäivänä on tullut muotiin istuttaa Tuija-pensaita. Havupuu joka ei tiputa vihreyttään talvellakaan. kasvaa nopeasti ja antaa täydellisen näkösuojan kaikkina vuodenaikoina.

Syy miksi en ole aiemmin kadun ja etupihan väliin istuttanut tuijia on se, että pensasaita pitää repiä pois juurineen.

Ja sitten alkoikin kiroilu ja hikoilu. Molemmat sopivat Työnallen pirtaan kuin lapio päähän. Ei muuta kuin lapio, rautakanki ja naapurilta lainattu talja (vinssi) käteen ja hommiin.

Varakkaampi olisi soittanut kaivurin paikalle, mutta ei Työnalle. Työnalle on itsepäinen ja ei niin varakas.

Kaikkia en jaksanut vaihtaa tänä syksynä, koska pitäähän tätä herkkua säästää ensi kesäksikin.

Mutta se siitä, kuvat puhukoon puolestaan.

Heipä hei!