No niin sanoi lohikäärme kun hobitti veihtellä iski.
Elikä tosiaan nyt on käynyt niin että Työnalleen on iskenyt sellainen
ihanaa-vaihe. Ihanaa-vaiheessa maalaillaan seiniä ja keksitään kaikkea ihanaa.
Tällä kertaa kohteena oli keittiön päätyseinä joka on ollut valkoinen. Valkoinen
on todella säväyttävä ja ehkä jopa, yllättävä väri kodin seinäpinnoilla. Ihan
joka poika taikka tyttö ei valkoista uskalla edes harkita seinänsä väriksi.
Työnalle oli kuitenkin päätynyt valkoiseen väriin useammassakin seinässä, mutta
liika on liikaa valkoisessakin.
Työnalle oli pidemmän aikaa pohtinut tosiaan keittiön yhtä seinää
mustaksi. Ja nyt oli aika toteuttaa toiveet ja tehdä unelmista totta. Ihanaa!!
Työvaihe alkoi maalin ostolla. Mystisen salaisuuden verhon takana toimiva
rautakauppa möi Työnallelle mustaa seinämaalia sekä liitutaulumaalia.
Musta seinämaali oli himmeää ja liitutaulumaali ihan vaan liitutaulumaalia.
Liitutaulumaalin pienin purkki (taisi olla 0,3l) maksaa noin 15e ja sillä sutii
noin 6m2. Suurempi litran purkki (3 x enemmän) maksaa tuplat, eli 30-33e.
Koska Työnalle jaksaa ja rakastaa toistaa virheitään, osti hän jälleen
ensin pienen purkin ja sitten toisen pienen purkin. (tähän kirosanoja, paljon,
taas)
Kun maalit oli hankittu, oli aika repiä kaapit ja muut rojut pois seinältä.
Sen jälkeen teippaamalla rajaus ja maalia pintaan. Seinän oikea puoli
(1/3 seinästä) maalattiin siis liitutaulumaalilla kattoon asti ja loput tavallisella
mustalla maalilla. Eroa ei huomaa sitten mitenkään maalien välillä.
Tavallinen musta maali on kuiva jo tunnin päästä mutta liitutaulumaali on
käyttökunnossa vasta noin viikon päästä. Kuivaa sekin siis nopeasti, mutta siihen
päälle voi alkaa piirtämään kirkkoveneitä vasta viikon päästä. Näin sanovat
ohjeet. Ensi sienipyyhintöjen jälkeen kuitenkin tuli pienet nyppylät esiin valkoisena
entisestä seinäväristä ja siksi ostin siis toisen purkin, jotta voin maalata liitutauluosan
vielä toiseen kertaan.
Jos siis maalatte valkoiselle liitutaulumustaa, niin hiokaa isommat nypykät pois.
Sitten kaapit paikalleen ja odottelemaan että viikko on mennyt. Ja kun se
on mennyt, niin lapset ovat riemuissaan.
Myös Työnalle intoutui kirjoittelemaan elämänviisauksia ja muita
ihanuuksia suuressa sistustusinnostuksissaan. Nyt voi ihanasti olla mystinen ja
jakaa ihania letkautuksia kaikelle kotiväelle ja totta kai teille ihanat
blogilukijat. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Siis tosiaan ihanaa!!!
(Työnalle myöntää lopuksi että on käynyt taas lukemassa niitä kaikkein
ihanimpia, siis todella kauniita ja ihania blogeja ja siksi tässä nyt
heittäytyy, etten sanoisi: sarkastiseksi)
Mutta lopputulos on… ihana!
Ensi kertaan!