Kylpyhuoneen valaistus, ja kirkkaus tuli

Hyvää maanantaita rakkaat monikulttuuriset lukijat ja seuraajat.

Kylpyhuoneremontissa, kuten monissa muissakin remonteissa on sellainen hyvä puoli, että kun loppu häämöttää (siis sen remontin) niin jo pienemmätkin asennukset taikka vedot ovat sitä jotka jäävät jo näkyviin. Esimerkiksi kaikki saumaukset laatoitukseen on nyt tehty, ja tulos hivelee silmää jo heti saumauksen jälkeen. Myös katto on paneloitu lähes kokonaan, sekä yhteen seinään suunnittelemani sormipaneeli sopii paikkaansa kuin nenä päähän.

Valaistukseen uhrasin ajatuksen jos toisenkin, sekä muutaman konsultaatiopuhelun myös ystäville ja tovereille ja kanssaremontoijille. Mielikuvissani olin jo tehnyt itselleni selväksi millaiset kattovalot kylpyhuoneeseen haluan, mutta saunan valaistus mietitytti vielä loppuun asti. Muotiin jo useampi vuosi sitten tulleet kuituvalot sekä niillä luodut viuhkakuviot seinään ja kiukaiden viereen sekä ties minne, eivät kovin innosta Työnalle. Voisi sanoa jopa että ne alkavat olemaan passé.

Työnalle halusi nimenomaan tietyiltä osin modernin, mutta hillityn ja jollakin tavalla talon aikakauteen sopivan kylpyhuoneen ja saunan. Ajattomuus oli avainsana. Tosin mistäs minä tiedä mikä on in sitten 10 vuoden päästä. Ja ei se kyllä nyt paljon kiinnostakaan.

Mutta ne valot. Saunaan päädyin hankkimaan led-nauhaa joka tullaan asentamaan ylälauteen alle, listan taakse epäsuoraa valoa tuomaan. Saunaan tulee tulvimaan valoa myös lasiseinän kautta sekä kiukaan tulipesän lasisesta luukusta. Se saapi luvan riittää. Ei sinne saunaan kirurgisia toimenpiteitä mennä tekemään taikka kelloja korjaamaan.

Kylpyhuoneeseen olin jo mielessäni nähnyt aikaa sitten neliskulmaiset, upotettavat led-alasvalot. Metsästys ja hintojen vertailu oli armotonta. Rautakaupoista ja nettirautakapoista etsiessä löytyi kyllä sellaisia valaisimia, mutta hinta oli satasen paremmalla puolella. Myöskään led-nauhat eivät olleet ihan pikkurahalla ostettavissa. Olin jo jättämässä koko projektia tuonnemmaksi ja virittelin kynttilöitä kylpyhuoneeseen, kun törmäsin, jokseenkin pienen ja vaatimattomaan kylttiin Roihuvuoren teollisuusalueen liepeillä.

Limic Oy osoittautui erittäin asiantuntevaksi ja edulliseksi kaupaksi led-valojen hankintaan. Pienempiä led-valoyrityksiä suomessa on ollut ja on paljon. Huonot ovat lopettaneet ja hyvät on vaikea löytää, jos on vain ”shoppailemassa”. Isot rautakauppaketjut tekevät kyllä kaikkensa, että sieltä hankintaa myös valaistus, ja heillä toki on valikoimissaan isot merkit, kuten Philips ja Osram, mutta sanoisin, että nämä kannattaa haastaa. Pienemmillä, vain valaistukseen erikoistuneilla liikkeillä on omat kanavansa, huomattavasti parempi tietämys valaisimista ja lampuista ja jos yritys on pystyssä kahdeksatta vuotta, ei se laadultaan ihan huonoa voi olla.

Suosittelen tarkastamaan Limic Oy:n nettikaupan Valokas, ennen kuin marssitte sinne Kodin Terraan setelirulla taskussa. Kertokaa Työnallelta terveisiä.
Tulevissa päivityksissä lisää kuvia valaistuksesta.

Työnallen kohteeseen valikoitui 4200 kelvinin värilämpötilan alasvalot, jotka ovat aika lähellä päivänvaloa. Värimaailma on, etten sanoisi erittäin hyvä. Valopaneelit ovat 12w uppovalaisimia jotka tuottavat saman verran valoa kuin 75w hehkulamppu.

Kun valot oli asennettu, oli sähkärin aika tulla paikalle, ja jo alta aikayksikön valo tulvi kylpyhuoneeseen ja työmaavalaisimen kellertävä kajo oli kuin muisto vain. Samalla iskettiin kiinni lattialämmityksen termostaatti. Termostaatti on kosketusnäytöllinen ja siihen on säädettävissä ajastus, joka oli Työnallelle tärkeä asia. Nyt alkaa kilovattituntien seuraaminen ja se että onko siitä mitään hyötyä. Siis siitä ajastuksesta.

 

Myös Svedbergsin Jenny –peilikaapi iskettiin paikalleen. Retro-henkisen peilin  hinnat huitelevat kolmensadan paremmalla puolella, mutta Työnalle bongasi tämän näyttelykappaleen rautakaupasta hintaan 175. Väri oli hirveä, mutta pienellä maalauksella peilin reunukset ovat nyt samaa värimaailmaa kuin loppukylppäri.

Ja sitten se vessanpönttö. Rakkaat lukijat, olen kiinnittänyt ja repinyt irti pöntön viisi kertaa. Lukuisten kirosanojen saattelemana vain löytääkseni syyn wc-pöntön mansetista ja asennusputkesta. Kun L-muotoista putkea joutuu jatkamaan, sen liitoskohta on se heikko kohta. Annoin liiman ja silikonimassan laulaa. Ja nyt ei enää vuoda.

Ratkaisin myös lattiakaato-ongelman, eli sen miten saan pöntön suoraan. Pienet laatanpalat saneerauslaastilla lattiaan kiinni ja pönttö liimalla kiinni. viimeistely uupuu vielä.

 

 

Mutta voi kiesus sitä kiroamista ja hampaiden kiristystä. Toisaalta, katsokaa nyt sitä paikalleen asennettuna. Pieni ja söpö. Ei sille vihainenkaan voi olla. Now, if you’ll excuse me, vietän herkän hetken pönttöni kanssa.  Saa tulla pyyhkimään!

 

 

Saunan höyrysulku ja hermojen meneminen wc-pöntön kanssa

Hyvää lauantaiaamua arvon lomalaiset.

 

 

Autotalli-spa:lle on heitetty aseiden lailla jäähyväiset ja suihku toimii nyt. Hiukan on vielä kylpyhuone muuten kesken vielä.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, on laatat heitetty seinään. Eli laatta on heitetty, eli laatta iacta est latinaksi. Onnistuneen laatoituksen jälkeen on ollut tapana tehdä jotain saumoille ja niin meni ja teki myös Työnallenne. Onhan sitä silloin hurjina nuoruusvuosina tullut saumattua jos jonkinlaista laattaa, mutta ei kivimosaiikkia. Siinähän Työnalle aloitti kuten kuka tahansa, eli laittoi liikaa saneerauslaastia. Kun verkollisen mosaiikkikiviä sitten painaa laastin päälle, niin väleistä pursuaa paaaaljon saneerauslaastia. Suurimman osan saneerauslaastista kaivoiin sitten väleistä pois, mutta koska välejä on paljon, polviin sattuu ja olut huutelee seireenin lailla jääkaapissa, jäi muutamakin sauma putsaamatta. Sehän tarkoittaa sitä, että ne on kuitenkin putsattava pois ennen saumaamista. Se on työlästä ja osittain vaarallistakin, sillä jos jollakin terävällä kaivelet saumoja puhtaaksi, niin on mahdollisuus että rikot vesieristeen. Koska Työnallella on kuitenkin kirurgin vakaa käsi ja mieli tyyni, ei tällaista sattunut tässä kohteessa. Kai…

Kun saumat on putsattu, pitää saumat vielä imuroida puhtaaksi irtopölystä ja liasta. Pölynimuri tykkää. Jos löytyy vanha pölkkäri, niin sellaista ei kannata uuden tieltä heittää pois, sillä rakennuspölystä ei imurit tykkää. Vanhaa imuria tai sitä varten tehtyä rakennusimuria sen sijaan kannattaa suosia.

Muuten laatoituksen saumaus on mennyt hyvin. Näistäkin kannattaa katsoa valmistajan, esim. Kiillon tai Weberin youtube –kanavilta ohjevideoita. Ei se kovin kummoista puuhaa ole. Joskin tarkkana niissä kannattaa olla, sillä saumauksella voi laatan porrastuksia yms. vielä ”paikkailla”

Onpa tässä saunahammasta sen verran kolottanut, että olen aloittanut myös löylyhuoneen puolen höyrysulun asentamisen ja kattoonkin on muutama paneeli asennettu.

Edellisessä saunassa, siis siinä puretussa oli höyrysulku-tinapaperi isketty suoraan seinään kiinni ja näin ajattelin itsekin tehdä. Höyrysulkueristelevy kuten Sauna-Satu kävi mielessä, mutta toisaalta se syö tilaa jo valmiiksi pieneltä saunalta, joten päädyin tähän ratkaisuun.

Alas laskettu katto tuotti hiukan ongelmia alumiinipaperin kanssa, mutta lisäsin sen ylle hiukan enemmän rimoja.

Normaali proseduuri kiinnittämisessä ja läpivientien sekä kulmien eristämisessä alumiiniteipillä oli myös tosiasia. Näistä löytyy ohjeita netistä pilvin pimein.

Jonkin asteinen tyhjiö oli kattopaneelin asentamista aloitellessa, sillä unohdin katon rimoituksen paneelin ja alumiinipaperin väliltä. Noh, kerrankos sitä vähän harjoittelee ensin, repii sitten paneelit pois, asentaa rimat ja niittaa paneelit uudelleen kiinni. Onneksi tämä ei tuote ongelmia, sillä rauhallisuus on Työnallen toinen nimi.

 

Painovoimaisen ilmanvaihdon kattoventtiilin paikan ratkaisin luovasti kuvan mukaisesti ja tällä ajatuksella saa myös katon välipohja tuuletusta. Tätä täytyy tarkkailla ja lisäeristää tarvittaessa.

 

Tässä uutta panelointia, välirimoilla tällä kertaa.

 

 

Sainkin eilen jo paneelia kattoon sen verran hyvää tahtia, että ikään kuin palkinnoksi ajattelin vähän saumata vielä saniteettisilikonilla kulmia ja muita. Koska sekin sujui kuin tanssi, ajattelin, että voihan tuon wc-pöntönkin nyt liimata kiinni ja asentaa vesisäiliön paikalleen. Voi sitten laittaa pöntön niin sanotulle neitsytponnistukselleen. Pieni kakkahätä päällä liimasin putkimiehen ohjeiden mukaisesti pöntön lattiaan pikaliimalla, sellaisella saniteettisilikonimaisella massalla. Sitähän tuli aika rutkasti, koska lattian kaadot ovat reilut. Kun pönttö oli liimattu ja odotti kuivumistaan, päätin asentaa pöntön säiliön paikalleen. Hyvinhän se siihen asti meni, kunnes tuli viimeisen kahden ruuvin kiristyksen aika. Siipimutterin kiristykseen oli nimittäin varattu noin golfpallon kokoinen reikä. Ja vaikka Työnalle aika näppärä onkin sormistaan, ei se sentään niin näppärä ole. Tulin tulokseen, ettei sitä pääse kiristämään millään. Ajatuksen harhailivat oluessa, ruuvissa, naisissa, vessanpöntössä, oluessa ja taas ruuvissa. Kunnes lopulta ymmärsin että pönttö on otettava irti ja säiliö on ruuvattava paikalleen ensin. Kun pöntön ottaa irti silloin kun se on liimattu erittäin runsaalla valkoisella liimalla mustaan lattiaan, niin lienee sanomattakin selvää, että siinä muutama poikkisana saattaa tulla. Luen teille nyt yhden otteen käydystä keskustelustani pöntön ja Työnallen välillä:

”Voi sa¤#tanan v%¤#un v%¤#un v%¤#un v%¤#un v%¤#u. Voi jum%¤#%¤uta s#¤”tana v¤#¤ttu. Kaikkee sa#%nan pa#¤kaa ne myyvätkin per#¤#leen  vi%¤%u”

Lopuksi kävin vielä tällaisen dialogin:

”Voi vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un vi#%”un VI##%U!!!!!!!”

 

Ulko-ovi oli myös auki.

 

Noh, tänään on uusi päivä ja kokeillaan tänään myös mm. pöntön asennusta. Toisaalta kai se reikä lattiassakin riittää.

 

Palaillaan!

 

 

Laatoitus valmis, Työnalle valmis

Helevettiläinen, suurten tunteiden vuoristoradan jälkeen alkaa olemaan jo kylppäri sen näköinen, että siitä tulee kylpyhuone. Se on nimittäin laatoitettu nyt kokonaan. Saumausta odotellessa.

 

 

Sen verran tarkaksi meni naapurilta ostetut luononkivilaatat, että seitsemän kappaletta jäi vajaaksi. Laitoin kiukaan taakse ylijääneitä 10x10 –laattoja ja niitähän ei sieltä kukaan katsele, paitsi kiuas, jonka ostin myös jo. Harvia linear 16. Se on sellainen pikkuinen nätti musta kiuas ja hinnaksi tuli 250e. Ostin kostoksi vielä valkoisia koristekiviä siihen päälle, niin ei tule sitten sanomista.

Kiukaan seinän taakse ajattelin ensin hankkia jo muotiin asti muodostunutta koristekiveä. Sellaista luonnonkivestä tehtyä rosoista kiveä, mutta nähtyäni neliöhinnan, tulin tulokseen että parempi laittaa samaa kivimosaiikkia mitä lattiassa suihkun alla ja seinälläkin jo on. Kassellaan.

Puolitetulla seinällä käytin alumiinista reunalistaa ja sehän vastan on helppo tapa saada nättiä jälkeä reunoihin ja kulmiin. Hintakaan ei ole mielestäni paha (n.20e -> 2,5m) ja muovikulmalistaa huomattavasti nätimpi.

Olen tässä myös miettinyt yön pimeinä tunteina, että pitäisikö työvaiheista kertoa enemmän, tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, mutta tulin tulokseen että sellaisia videoita ja ohjeita on pilvin pimein netti täynnä. Toisaalta myös huono asia että niitä on paljon, mutta kannattaa katsoa sen valmistajan sivuilta linkit videoon, jota tuoteperhettä käyttää. Esimerkiksi Työnalle käyttää Weberin tuotteita ja laatoituksesta on hyvät videot heillä ladattuna youtubeen. Ja tietenkin työohje kannattaa katsoa tarkasti. Ja kun tekijänä ja kertojana toimii vielä ihana Kirsi Laamanen, niin mikäs siinä on laatoitusta aloitellessa.

Suurempia vastoinkäymisiä ei ole tullut vastaan. Parisuhde ottaa koville näissä hommissa, molempien tulee joustaa ja lienee sanomattakin selvää, että Työnalle ei ole kovin hyvä joustamaan. Se aiheuttaa kireyttä ja hermostusta ja se taas tekee noidankehän remonttiin. Hampaat irvessä pohtii, että jaksaako se toinen nyt lasten kanssa säätää kesälomallaan sillä aikaa kun toinen iskee laattaa seinään. Eipä silti, oli se mielitietty mukana laatoittamassa saippuatelineitä ja saunan lattialaattaa. Tarttis vissii kukkapuska ostaa. Saakohan niitä rautakaupasta?

Mutta koska ikä painaa ja polvia särkee, en jaksa enempää tänään turinoida vaan antaa kuvien puhua puolestaan.

Kylpyhuoneremontissa valoa tunnelin päässä

Hyvää heinäkuuta arvon lukijat ja lukutaidottomat. Työnalle on finaalissa. Työnalle on loppu, mutta Työnalle on onnellinen. Nimittäin se loputon piikkaaminen on nyt loppu. Tai ei se loppu ole, mutta vähentynyt roimasti. Vähän kuin entisen miehen juopottelu. Eli piikkaamista on edelleen tulevaisuuden sumuisessa horisontissa. Ei sitä mihinkään piikkaamista karkuun pääse.

-          Kerran piikkausmies, aina piikkausmies.

-          Armeijassa viimeistään opit piikkaamaan.

-          Piikkasin auton, talon ja vaimon. Kaik on mänt.

-          Muuten kyllä olen lopettanut piikkaamisen, mutta pienessä humalassa tekee mieli piikata.

Tästä tulikin mieleeni taannoinen uutinen. Kannattaa tarkastaa. Herroilla on ollut kuningasidea

Mutta asiaan.

Kun olen epävarma, kysyn itseäni fiksummilta. Se on helppoa, voi kysyä keneltä vaan. Mutta sen verran viksu olen, että kysyn rakennusasioita sellaisilta tietäviltä. Tällä kertaa suurta ongelmaa tuotti se, että voiko vanhan laattalattian jättää alle, ennen tasoitteen levittämistä. Naapurinsetä-gallup oli jälleen tosiasia. Kysyin myös isältäni sekä appiukkokokelaalta. Kyselyn tulokset olivat murskaavan yksimieliset: voi sen jättää sinne alle. Voi olla jopa parempi niin.

Hyvä niin, koska säästyin laattojen irtiottamiselta ja säästin ennen kaikkea aikaa.

Primerit eli dispersiot päälle ja se ol siinä.

Ennen valua oli tiedossa myös sähköisen lattialämmityksen kaapeleiden asennus. En sellaisia ole aiemmin asentanut. Kaapeli kannattaa ehdottomasti kiinnittää hyvin alustaansa. Olin ensin kaapelimaton kannalla, mutta isot pojat kertoivat, että kaapeli on helpompi valuvaiheessa. Uskoin isoja poikia. Kiinnittäminen oli silti tuskaisaa puuhaa. Olin mielikuvassa, että valun jälkeen vain hellästi upotan kaapelin kakkuun, mutta ei se sitten mennytkään niin.

Voi olla, että kaapelimaton puolustajiakin löytyy, mutta minulla on nyt ainakin pelkän kaapelin asentamisen tarina kerrottavanani kiikkustuolissa.

Kun kaapeli on paikallaan, iskettiin lattiatasoite mallia Weber Vetonit 5000.  Tein ensin saunan puolelle, koska sielläkin oli omat kaadot jo valmiina. Myös saunassa oli laatat alla ja sinne jäivät. Saunaan ei tullut sähkölämmitteistä lattiaa, eikä sellaista sinne kannata laittaakaan.

Lattiavalusta tuli hyvä. Olen ylpeä itsestäni, sillä en aiemmin ollut tehnyt lattiatasoitetta näin paksuna. Siis itse en ollut paksuna, tai no. Onhan tässä tullut grillailtua ja olutta juotua, mutta en siis ole paksuna, siis tiineenä, enkä lihavana, vaan tarkoitan etten ole tehnyt lattiavalua taikka tasoitetta näin isossa levelissä. Tilannetta tietysti helpotti se, että kaadot olivat jo valmiina vanhassa lattiassa, mutta oli se silti ihan tarpeeksi haastavaa Työnallelle.

Kun lattia oli riehuttu kuntoon, oli aika hiukan rauhoittua ja mikäs sen miehen mielen paremmin rauhoittaa kun vanhan kunnon piikkaaminen. Ihan pikkuisen vaan reunasta näykkäsen.

Soitin nuohoojalle ja kerroin tilanteen ja nuohoojahan kertoi mielellään, koska oma lusikka sopassa, mitä tehdä pitää. Hormin yläpuolelle jouduin (tadaa) piikkaamaan reiän uutta nuohousluukkua varten, koska lämminvesivaraaja estää toisesta huoneesta hormin pohjan tyhjentämisen nykyään.

Kaupasta saa rautaisen nuohousluukun ja asennus on helppoa. Kunhan piikkausvehkeet pysyy tassussa.

Ennen vesieristystä ja sen dispersiota tuli myös mieleeni sellainen asia, että nyt on varmaankin viimeinen hetki miettiä vielä jotain muotoilujuttuja kylpyhuoneen osalta. En todellakaan tykkää metallisista verkkoritilä.-imukuppihyllyistä suihkuissa, joten ex tempore -hengessä päätin tehdä siporexista shamppoohyllyt. Naapurilta onneksi löytyi pieni pala siporexia ja niistä taiteilin tällaiset.

Kiinnitys tapahtui läpiruuvein (sain myös naapuilta, siis ne ruuvit) ja uretaanipohjaisella kiviliimalla. Se kiviliima on sitten tytöt ja pojat niin tuhtia tavaraa, että kyllä pysyy. Voin suositella.

Seuraavaksi oli vuorossa tulevien lauteiden ja kiukaan väliin kahi-tiilistä tehty seinä taikka suojaseinä. Siinä käytin myös tuota kiviliimaa. Poikkeuksena alin rivi, jonka tein saneerauslaastilla, koska ensimmäiset tiilet tulee saada erittäin suoraan ja vaateriin.

Väliin, kahteen kohtaan iskin myös raudoitusraudat seinään, jotta väliseinäsuoja pysyy paikallaan. varmasti.

Putkari kävi tänään ja iski uponorin PEX-putkea kattoon valmiiksi, mutta painetta niissä ei vielä ole, paitsi tulevassa putkarin laskussa.

Loppuillan tänään sitten vähän laatoittelin. Kyllä siinä hermo lepää. Tai kuten ärrä-vikainen sanoisi: kyllä siinä helmo lepää.

Nyt ei muuta kuin hei hei, sillä huomenna on tiukka laatoituspäivä. Erästä mainiota herrasmiestä ja basistia siteeratakseni, nyt on aika mennä sänkyyn ja laittaa peppureikä kallelleen.