tiistai 26. elokuuta 2014

Uusiokäyttöä vanhalle ovelle


Meidän suvussa on paha tapa sanoittaa uusiksi kappaleita, tunnusmusiikkeja sekä oikeastaan kaikkea mikä on musiikin muotoon joskus saatettu. Ja yleensä niissä on vielä jokin härski tai muutoin epäsovelias ote. Miltäpä kuulostaa vaikka ”Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo. Pate sekä kissa, aina juovuksissa, sillon pate onnellinen on.”
Tai vaikkapa ”Mä oon silkkii mun sylissäni” tai unohtamatta tietenkään Tähtilampun alla kappaleen kohtaa ”Mistä tunsin sinut nyt, näin monen vuoden jälkeen? Peräaukkosi tuoksun, kai tunsin jostain leijailleen”
Pahinta näissä uudelleensanoituksissa on se että ensi kerralla kun kuulet ne, niin laulat ne itsekin juuri näin.
Oikeastaan Työnallen velipoika on vielä Työnalleakin pahempi uudelleensanoittaja, uudelleensanoittaja jota Työnallekin kavahtaa.
Pahoittelen ja pyydän anteeksi jo etukäteen kaikilta siteeraamiltani artisteilta sekä lukijoiltani yllämainittuja.

Mutta nyt kun rima alitettu erittäin totaalisesti on aika heittäytyä remontoinnin ja nikkaroinnin ihanaan maailmaan.
Kesän kirjoituksissani kerroin hankkineeni uuden ulko-oven. Sellaisesta remontista, hyvin usein, jää vanha ovi ylimääräiseksi.
Näin kävi myös teidän remonttiproosan kirjoittajallennekin.
Het alkuun aioin heivata karmit ja oven sorttiasemalle mutta päädyin kuitenkin totaaliseen purkamiseen ja osien mahdolliseen uusiokäyttöön. Kovat löylyt on nyt otettu useampaan kertaan karmien puilla ja oven paneelit päätyivät kasvihuoneen päätykolmioihin. Jäljelle jäi myös kuparinauloja sekä potkupeltinä toimineita pellinpaloja.

Mutta jos nyt jotain tiedonjyväsiä pitää tästä kirjoituksesta hakemalla hakea, niin pyydän lukijoita kiinnittämään huomiota vanhoihin ulko-oviin kuten nyt vaikka tässä esimerkissä.
Tämä ulko-ovi on ilmeisesti tehty itse ja huomatkaa rakenne. Iso vanha peiliovi, jonka väliosiin on leikattu pehmeää tuulensuojalevyä tai jotain sen vastaavaa materiaalia. Paksuudeltaan siis noin 2cm ja aine siis sellaista huokoista ja pehmeää materiaalia. Sen päälle on levitetty musta paperi, luulisin että samanlaista kuin käytettiin aikoinaan rintamamiestaloissa eristepaperina/tuulensuojana tms. (joku asiantuntija voi kommentoida jos on tuttua) ja tämän komeuden päälle paneelia.
Voitte siis kuvitella minkälainen
U-arvo tällaisella ovella on verrattuna uuteen esimerkiksi lämpöoveen.
Jos teillä on siis vanha talo ja siinä vanha ovi, niin kannattaa miettiä sen uusimista.


Mutta ei tällä kertaa muuta. Se on moi moi!!









torstai 21. elokuuta 2014

Ikkunaa oven yläpuolelle sekä lukitus kuntoon

Hyvää torstaita ja kuluvaa elokuuta teille sinne kansan syviin riveihin.

Se on nyt vähän ripsinyt. Voin kertoa että tuli ajoissa tehtyä viime kirjoituksessa mainittu tuuletusaukon korjausoperaatio.
Jos en olisi mennyt tarkistamaan tätä asiaa kellariin viime viikolla, olisi vesi edelleen lorissut sinne ja nythän tuota vettä on ihan pikkuisen tullut. Arvelisin että vettä olisi nyt kellarissa useampi kymmenen senttiä.
Mainittu tuuletusaukon tukkiminen on onnistunut täydellisesti ja ilma kuitenkin soljuu pihalle tuuletuspaalusta kuin pieru entisen isännän pakaroiden välistä.
Ja tästä kauniista mielikuvasta onkin hyvä hypätä seuraavaan aiheeseen kulkematta lähtöruudun kautta.

Ovi, tuo tunkeilijoiden, talven kylmyyden ja kesän kuumuuden tien tukko. Tuo suorakaiteen muotoinen, lähes monumentaalinen muuri suomen sääolojen pönöttävä… emmä nyt jaksa runoilla. Mennään asiaan.

Ovi asennettiin kuluvan kesän aikana ja kuten muistatte, oli ovi kokoa 10x21
Oviaukko kuitenkin oli 10x23 ja erinäisistä syistä johtuen hommasin siis aavistuksen matalamman oven.

Sehän tarkoitti sitä että oviaukon yläpuolelle jäi tyhjä tila joka oli hyvä täyttää jollakin. Tähän olin brainstormannut (hui kauhistus mikä sana) sitten ikkunan. Tutulle puusepälle, maaseudulle laitoin viestin jonka sidoin kyyhkyn jalkaan ja heitin ilmaan. Kyyhky osui sähkölinjoihin joten soitin isäukolle ja pyysin häntä viemään viestin puusepälle. Pienellä verottomalla korvauksella sekä kirkkaalla viinapullolla tekaisi puuseppä Työnallelle ikkunan johon piti sitten itse hommata lämpölasi sekä hiukan maalia pintaan.

Itä-helsinginLasi Oy:ssa toiminta on nopeaa ja laatu hyvää mitä lasihommiin tulee. Muihin palveluihin ei ole ollut vielä tarvetta mutta jos niitä tulee, suosin edelleenkin samaa yritystä. Suosittelen sitä myös teille.



Kun lämpölasi oli paikallaan, oli aika iskeä maalia pintaan.
Toisinaan rautakaupoista ei aina saa hyvää palvelua eikä myyjien tieto ole paras mahdollinen, mutta tällä kertaa oli rautakaupan myyjä erittäin hyvin perillä mitä tarvitsen. (tai sitten hänellä oli vaan kuukauden tavoite enää muutamasta kympistä kiinni ja myi minulle sen takia mitä tahansa extraa)

Kun meillä on ikkuna, tai mikä muu tahansa puuelementti joka tulee ulkoilman kanssa kosketuksiin pidemmiksi ajoiksi ei pelkkä maalin sutiminen riitä. Ennen maalia on puun pintaan hyvä sutia puunsuojaa. Työnalle kiikutti rautakaupsta valkoisen maalipurkin lisäksi myös Valtti Akvabase pohjustuspuunsuojaa kotiinsa. Puunsuoja hidastaa kosteuden imeytymistä sekä sinistymä- ja lahottajasienten leviämistä. Pohjustus tehdään ennen pintakäsittelyä.



Sitten maalia pintaan ja suositeltavaa on teipata eli suojata ikkunaruutu ennen näitä proseduureja.

Akkunan kuivuttua oli aika sovittaa ikkuna oven yläpuolella sijaitsevaan aukkoon ja asennus uretaanilla, kiiloja apuna käyttäen kuten ovenkin kanssa.


Ja sitten olikin aika menettää hermot. Voi v…tu s…tana per..e, v¤¤#tup..llu-puupallo.
I never learn. Jos ja kun uretaania laittaa liikaa (muistin kertoa jopa oven asennuskirjoituksessani että uretaania ei saa laittaa liikaa) niin sitä ei, siis EIEIEIEIEIEI kannata pyyhkiä märkänä pois. Siitä ei tule kuin liuta uusia kirosanoja ja armoton tatti otsaan. Yhdessä alla olevasta kuvasta näette mitä käy kun sitä pyyhkii pois märkänä.
Eli jos sitä tulee liikaa, antaa sen pursuta pihalle ja kuivuttua sen voi puukolla leikata pois. Kun sitä pyyhkii märkänä, niin se leviää ja tarttuu kuin purkka tukkaan.



Tämän jälkeen Työnalle sitten hioi ikkunan ulko-osia osittain uudestaan ja maalasi myös kohtia uudestaan.
Lopputulos silti on silmiä hivelevä ja oviaukon umpeenlaitto onnistui yli odotusten.



Listoja sun muita heloja en vielä ole laittanut, ne laitetaan sitten seuraavan 30 vuoden sisällä.


Ovi tietenkin tarvitsi myös lukon ja kahvan.
Heti oven kiinnittämisen jälkeen marssin rautakauppaan, vain jälleen kerran todetakseni, ettei se ole vastaus kaikkeen onneen ja auvoon.
Olin nimittäin siinä uskossa että samallahan ostan modernit lukot oveen ja uusin muihinkin oviin lukkoja sitä mukaa kun ovia uusin.
Kävi ilmi että rautakaupoissa on myynnissä ainoastaan perus Classic-avaimilla varustettuja lukkopesiä.
Vanhat classic-sarjan lukothan oli talossa muuallakin, mutta on mielestäni järkevää päivittää lukitusjärjestelmä tälle vuosituhannelle kun siihen kerran on mahdollisuus ja sopiva hetki.
Rautakauppias kertoi naama pokkana että heiltä löytyy vain classic –sarjan lukkopesiä ja jos haluaa joitain tuplaura-avaimilla varustettuja lukkoja, niin on käännyttävä lukkoliikkeen puoleen. Tämän minä vielä uskon mutta kun kysyin mitä tällaiset muut-kuin-classicit maksavat, sanoi hän niiden olevan useampia satasia.
Kansan kielellä sanottuna: alko vituttaa

Odotin kuitenkin maanantaihin ja marssin valtuutetun abloy-lukkoliikkeen luokse ja kävelinpä vielä sisäänkin.
Kävi ilmi että classic lukkopesä maksaa 120e ja Sento (eli se uusin, jossa patenttiakin vielä jäljellä) maksaa 150e.
Useampia satasia in my ass.



Huomatkaa kuvassa olevat avaimet. Siinä siis uusi Sento-avain sekä eroottissävytteinen classic- avain. Grrrrrrr






Uusia avaimia Sentoon pystyy teettämään vain viemällä pakkauksen mukana tullut kortti liikkeeseen jossa avain ja lukko identifioidaan ja tilaus lähetetään tehtaalle. Uusille avaimille tulee hintaa muistaakseni noin 30e toimituskuluineen.

Sehän tarkoitti sitä että ei muuta kuin sentoa oveen ja se on siinä.

Asennus oli kohtuullisen helppoa ja mukana tulleet ohjeet olivat riittävät. Hermot eivät menneet.


maanantai 18. elokuuta 2014

Tuuletuspaalu




No mutta hyvää viikon alkua teille kaikille siellä ruudun toisella puolella.
Kesä taitaa olla lopullisesti ohi, sillä vettä tulee kuin aisaa ja kylmää on eskimon pyllyssä.
Viime viikonloppuna oli taasen joka kesäiset urhojen mittelöt eli legendaarinen Sexcampen oli jälleen tosiasia.
Jostain syystä kuitenkin suuren yleisön huomio keskittyi joihinkin toisiin kisoihin Zürichissa. Aivan sama, nyt on joka paikka kipiänä.

Kaikkein himokkaimmat ja innokkaimmat lukijat varmasti muistavat takavuosien kirjoitukseni alapohjan tuuletuksesta. (aina meinaa tulla vahingossa, etenkin puheessa, freudilainen lipsahdus ”alapään tuuletus”)
Tässä luvussahan käsittelin ala.. alapohjan tuuletusta ja sitä että jouduin suojaamaan aukot pienisilmäisellä teräsverkolla koska talomme alapohja oli suosittu talviasumiskohde pieneläimille.
Talomme etupihalla olevat tuuletusaukot ovat olleet puutteelliset ja ongelmalliset aina mutta ovat kuitenkin toimineet tähän asti. Kahdessa kohdassa maan pintaan tulee teräsputket jotka toimittavat tuuletusaukkojen virkaa. Nämä jouduin suojaamaan myös teräsverkoilla, ei jyrsijöiden takia vaan lasten takia. Kas kun ne olivat mitä mainioimmat aukot täyttää aina hiekalla ja kivillä.
Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin nyt sitten talon sisäänkäynnin vieressä sijaitseva tuuletusaukko joka oli maanpinnan alapuolella.
Olin kikkaillut aukon eteen tiilistä ”seinämät” jotka estivät soran valumisen aukon eteen.
Tänä kesänä sateiden alettua huomasin kuitenkin että sadevesi oli valunut aukosta kellariin. Maa kun vielä viettää seinään päin tässä kohtaa.
Viimeinen niitti taisi olla siinä kun rakensin uuden sisäänkäyntiterassin pääovelle ja näin ollen jouduin muokkaamaan maanpintaa entisestäänkin.

Noh, vesi kellarissa on harvemmin hyvä asia. Asiaan oli tultava muutos.
Mennä ostaa pätkäytin Vilpen valmistamat Ross tuuletinpaalut. Yksinkertainen ja loistava keksintö. Näitä paaluja käytetään sekä uudiskohteissa että saneerauskohteissa. Internetin hakukoneita apuna käyttäen löydätte varmasti näillä hakusanoilla tietoa eri malleista.

Tässä nimenomaisessa kohteessa toimittiin siten, että kaivoin maata reilusti auki aukon kohdalta ja tarkoituksena oli kaivaa iso ja syvä kuoppa.
No en sitten kaivanut koska talon sähköjohdot tulivat vastaan. Mutta sen verran sain maata auki että pääsin asentamaan tuuletuspaalun paikalleen.
Tämän jälkeen edellisestä remontista ylijäänyttä 6000 betonia aukkoon ja kuivumisen jälkeen leikkelemään sopivaa bitumihuopaa läpiviennin kohdalle. Tässä vaiheessa täytyy kiittää nöyrästi naapuria joka ”lainasi” bitumikaistaletta pienen pätkän ja tuli vielä kosaanilla polttamaan bitumin kiinni seinään. Kas kun Työnallella ei kaasua ole sen enempää kuin kosaaniakaan. Ja naapuri oli kärytellyt juuri omaan taloonsa metritolkulla samaa tavaraa sokkeliinsa. Kiitokset vielä!

Kun bitumi oli paikallaan niin ei muuta kuin maata päälle ja tällä kertaa muokkasin maanpintaa niin että runsaan veden tullessa hoodeille, valuu ainakin suurin osa poispäin talosta, tai ainakin välittömästä läheisyydestä. Bitumikaistale läpiviennin kohdalla kuitenkin pitää veden erillään läpiviennin kohdalta, ja mahdollinen vesi valuu sokkelia pitkin alas maaperään. Tärkeäähän tietysti on ettei sokkeli maan alla joudu kokonaan olemaan veden kanssa kosketuksissa pitkiä aikoja. Tähän vaikuttaa jälleen kerran maanmuokkaus radikaalisti.

Näihin kahteen putkenpääviritykseen pitää vielä keksiä miten saan tuuletuspaalut niihin asennettua, mutta eiköhän se meikäläisen kaltaiselta kylmäpäiseltä mestarila onnistu käden kääntessä ja hermoja menettämättä

Lopputulos on silmiä ja mieltä hivelevä. Suosittelen Vilpen tuuletuspaaluja kaikille tahoille. Alap… alapohjan tuuletuksen kanssa kannattaa olla tarkkana.


Ensi kertaan sanoi Smurffi!













tiistai 12. elokuuta 2014

Jätevesiviemäri, saostuskaivot ja epätoivonen ote pulloon



Elokuun alkua kanssaihmiset ja muut remontoijat.

Vanhan talon ostamisessa piilee aina sellainen juju että talo, kyllä vain, vanha!
Ostajan on siis ymmärrettävä että siellä voi olla jotain joka hajoaa just tai että se on vaihdettava tai korjattava kuitenkin jossain vaiheessa.
Omakotitalon myyjällä on yllättävän paljon vastuuta ja vieläpä viideksi vuodeksi eteenpäin myynnin ajankohdasta lähtien. Asunto-osakekaupassa sama vastuuaika on vain 2 vuotta. Talokauppoja määrittää sellainen laki kuin ”Maakaari”.
Työnallehan sen ensi kertaa kuultuaan oli kuin puulla päähän lyöty. Mikä he%¤#¤tin maakaari ja pelkästään sen typerän nimen omaksuminen vei viikon.
Maakaari on kiinteistön kauppaa koskeva laki jota ilman kiinteistön kauppa, esimerkiksi kiinteistönmuotoisen omakotitalon, maatilan, metsän, pellon, rantapalstan tai muun sellaisen kauppa ei ole pätevä.
Korostan että Työnallella ei ole maatilaa, metsää, peltoa eikä liiemmin rantapalstaa, mutta omakotitalo löytyy.

Muistan jo talon ostovaiheessa katsastaneeni kellaritilat josta näkyi uusitut muoviputket jokaisesta lähtevästä lattiakaivosta ja viemäristä. Putket yhdistyivät ja sujahtivat seinän läpi etupihalle. Tästä oletin että putki on vedetty suoraan kadulle ja yhdistetty pääjätevesiviemäriin.

Noh, tapahtuipa niinä päivinä, että Keisari Augustukselta ei tullut käskyä vaan naapuri kertoi että aikoo rakentaa rajallemme muurin. Ei sen takia että meillä olisi erimielisyyksiä vaan että heidän tontille johtavan ajotie on alempana kuin meidän tonttimme. Muurin päälle tulee sitten vielä puinen aita.
Jotta muurin voi rakentaa pitää muurille tehdä antura. Kaivinkoneella kaivelivat ja vastaanhan tuli saostuskaivo. Itse asiassa 3 kappaletta saostuskaivoja. Saostuskaivo on wikipedian määritelmän mukaan sakokaivo joka on vesitiivis yksi- tai useampiosainen jäteveden mekaaninen esikäsittelylaite. Laite erottelee jäteveden ainesosia: jäteveden virratessa laitteen läpi kiintoaines laskeutuu kaivon pohjalle ja vettä kevyemmät ainesosat nousevat pintaan. Eli suomeksi erottelee paskat.

Haja-asutusalueilla saostuskaivot ovat käytetyimpiä jäteveden käsittelyjärjestelmiä. Aikanaan saostuskaivoa pidettiin riittävänä käsittelymenetelmänä haja-asutusalueiden jätevesille. Nykyisin saostussäiliö kelpaa vain esikäsittelyjärjestelmäksi ennen varsinaista jätevesienkäsittelymenetelmää. Saostussäiliöiden puhdistusteho ei ole riittävä edes pelkkien harmaiden jätevesien puhdistukseen.

Se oli kaunis perjantai-ilta. Aurinko laskeutui näyttävästi taivaanrantaan ja lämmin kesäilta  oli brutaali fakta. Työnalle oli autotallissa ”minding mi own business” kun naapurin setä tuli kysymään, että laskinko jotain juuri viemäristä. Kylmä hiki sujahti hiustupsusta varpaisiin asti kertaheitolla ja arvasin heti että osa jätevesistä laskee vielä saostuskaivoihin tai sinne päin. Naapurin herra oli nimittäin viimeistelemässä betonianturan muottia kun jalkojen välissä lorahti. Ensin oli naapuriparka miettinyt että nytkö se rakko tai sulkijalihas alkoi temppuilemaan, mutta helpottui havaittuaan että pesuvedeltä vaikuttaa ja että se tuli vanhasta rautaputkesta joka tuli meidän tontin suunnalta.
Pienen tarkastelun ja lotrottelun jälkeen kävi ilmi talomme kodinhoitohuoneen sekä autotallin lattiakaivot laskivat mainittuihin saostuskaivoihin. Sen jälkeen alkoi Työnalle lotrottelemaan oluella murheeseen.

Parin päivän jälkeen alkoi kuitenkin Työnalle ja asioita selviämään enemmän. Kävi nimittäin ilmi että kellarin seinästä läpiviety putki ei yhdistykään suoraan pääjätevesiviemäriin kadulle vaan kääntyy myös näihin samoihin saostuskaivoihin. Kaksi saostuskaivoa on ohitettu metalliputkella herran vuonna 1971 kadun lähimmäiselle saostuskaivolle tuli siis kaksi putkea. Toisesta putkesta tuli KHH sekä autotallin vedet ja toisesta putkesta tuli loput, sisältäen paskat.
Ja sitä kakkaahan oli sitten siinä viimeisessä kaivossa ja paljon. Siellä oli myös hiekkaa. Oli suoranainen ihme että viemärit ovat enää edes vetäneet. Tässä saostuskaivossa ei myöskään ollut kantta lainkaan. Päällä oli maakerrosta toista metriä. Työnalle epäilee että tähän joskus 70-luvulla kaivon päälle on asennettu puinen kansi joka on ajan saatossa lahonnut pois.
Ensin näytti siltä että kakkaa täynnä olevasta saostuskaivosta ei lähde mitään putkea kunnalliseen viemäriin vaan että vesi on saostunut ja imeytynyt maahan. Tämähän ei tietenkään ole kovin hyvä juttu kaupunkialueella. Siinä alkoi kuulkaa Työnallen alahuuli väpättämään. Oltiinpa siinä jo talon myyneeseen myyjäänkin yhteydessä että nyt näyttää piilovirheeltä.
Kakka-auto soitettiin paikalle ja loka-auton aulis setä imaisi sonnat kiesiinsä (sinne säiliöön, ei hyttiin) ja Työnalle raapusti nimen alle laskuun.
Sitten alkoi näyttämään jo paljon paremmalle. Saostuskaivon pohja oli valettu umpinaiseksi ja pohjalle jätetty betonikouru ja kouru johti 150mm betoniputkeen. Betoniputki johti taas kunnalliseen, kadulla kulkevaan pääjätevesiviemäriin.
Pienen pähkäilyn jälkeen soitettiin (heinäkuussa) putkiliikkeeseen. Sitten soitettiin toiseen putkiliikkeeseen ja sitten vielä soitettiin putkiliikkeeseen. Se on kuulkaa harvinaisen vaikeaa löytää putkari kesällä. Samalla muistin että kerran yhden putkimiehen tunsin ja pitikin nuorena miehenä mennä vittuilemaan sille niin monta kertaa, että nyt hänelle soitto olisi vain aihe paskaiseen nauruun.
Muistakaa: älkää vittuilko putkimiehille!!!

Onneksi huutoon vastasi VS Putki Oy Vantaalta. Tavoitin projektipäällikön lomilta Tenojoelta, jossa arvatenkin oli narraamassa kaloja. Mies ymmärsi heti yskän ja sovittiin että ensi viikolla palataan asiaan. Ja kyllähän se putkari sieltä löytyi heti samalle viikolle. Torstaina kurvasi putkimies paikalle ja 10 minuutin asian selvityksen jälkeen Työnalle nosti kytkintä ja putkari jäi tekemään hommia. Jo muutamassa tunnissa oli asennukset tehty ja kyllä oli hyvää jälkeä tehty. Putkien risteyskohtaan asennettiin tarkastuskaivo ja nyt kakka liukuu kuin paksu iskä Serenan vesipuistossa.
Työnalle suosittelee erittäin lämpimästi VS Putki Oy:tä!

Rasitussopimus pitää naapurin kanssa tehdä koska putket menevät naapurin puolella. Tästähän voisi tietysti ärähtää talon myyjille, sillä tällaisesta ei sopimuksessa ollut mainintaa. Tosin kaiken tämän jälkeen Työnalle ei jaksa, ikää on ja askel painaa. Yölläkin joutuu nousemaan vessaan (onneksi viemärit toimivat nyt). Kustannukset eivät tässä nouse kauhean suureksi ja samalla tuli runkoviemäriremontti tehtyä osittain. Vanhaan betoniputkeen saatiin ujutettua vielä 100 muoviputkea joten sekin tuli hoidettua hyvin kivuttomasti. 150mm betoniputki on kuitenkin ollut maan alla jo 50 vuotta.

Ja sitten yleistä löpinää. Useissa vanhoissa taloissa on tehty tällaisia saostuskaivojen ohituksia. Eli älkää heti pelästykö jos tontiltanne löydätte saostuskaivoja. Mutta jos niitä löydätte niin tarkistakaa niiden kunto ja katsokaa että ne ovat yhditetty jätevesiviemäriin.
Meidän saostuskaivot olivat olleet käytössä, siinä tarkoituksessa kuin ne alun perin olivat tarkoitettu, viimeksi vuosina 1960-1970. Silloin saostuskaivosta on lähtenyt ruukkuputki joka on johdettu avo-ojaan.

Loppusanoiksi sanoisin vielä, että onneksi tämä löydettiin nyt ja onneksi tämä korjattiin nyt kunnolla. Se on nimittäin sillä lailla että jos Työnallen parempi puolisko ei olisi pessyt pyykkiä juuri tuona kuulaana perjantaisena kesäiltana ja jos naapurin setä ei olisi ollut viimeistelemässä betonimuottia samaan aikaan, niin siihen olisi heitetty betonit anturaan melko nopeasti. Sen jälkeen siihen olisi muurattu harkoista seinämä ja se olisi eristetty ja tiivistetty tontin rajaan asti. Sen jälkeen se olisi koristeltu luonnonkivillä tai millä lie, jonka jälkeen sen päälle olisi rakennettu puuaita ja sähköt vedetty, ja naapurin tie olisi asvaltoitu ja talvi olisi tullut niskaan kuin yleinen syyttäjä. Jos tämä kaikki olisi tehty, niin oletettavasti jossain vaiheessa, kesken pyykin pesun, olisi ns. harmaat vedet nousseet likakaivosta takaisin ylös lattialle. Tämän jälkeen arvatenkin olisi myös vessalle ja suihkulle ja muille käynyt samoin ja sen jälkeen olisi soitettu putkimiehelle joka olisi tullut viemärikameran kanssa paikalle ja todennut että siellä putken päässä näkyy olevan suht tuore betonivalu.
Sitten oltaisiin piikattu tie auki, muuri auki ja asennettu uudet putket. Ja arvatkaapa paljonko se olisi maksanut? Ihan helevetisti!!! Jos näin olisi käynyt, niin Työnalle olisi pillahtanut itkuun ja hukuttanut itsensä kaljan litkuun.
Nyt lähes selväpäisenä huokaisen helpotuksesta ja toivon että tästä kirjoituksesta on hyötyä jollekin vanhan talon omistajalle.

Hyvää alkavaa syksyä ja olkaa kilttejä putkimiehille!















tiistai 5. elokuuta 2014

Rillin kuppeessa. Grillipaikka


No mutta hyvää aamupäivää taas teille uskolliset kaksi lukijaani, joista toinen olen minä. Työnallukka on kova poika grillaamaan, mutta viimeisimmillä helteillä jopa karaistuneinkin grillimestari joutuu heittämään pyyhkeen kehään koska kuumuus alkaa olemaan ns. käsin kosketeltava siinä rillin kuppeessa, kun paistaa vipattavia lettuja ja ottaa palan painikkeeksi pikkaset kahvit, ja tarjoaa myös Pirkolle Jallua.
Työnalle nimittäin löysi vanhan Muurikan muuripohjapannun kellarin kätköistä ja sehän sopi uudenkarhean Weberin sisään kuin nakutettu. Testailin kuitenkin helteistä huolimatta valmistaa Muurikalla paellaa sekä muurinpohjalettuja. Hyvin onnistuivat, olen mestari!

Mutta jo residenssin alkuajoista asti on ollut epäselvää missä tuo taianomainen grillipaikka sijaitsisi. On rillattu etupihalla, on rillattu kasvihuoneen vieressä, on rillattu ties missä. Katolla en ole vielä kokeillut, mutta katon kaltevuus tekee hommasta sen verran riskaabeliä puuhaa että sen option olen jättänyt kokeilematta.
Tilaahan meillä oli niukasti ja kokonaista jalkapallokenttää ei pihalle saa mahtumaan muuten kuin purkamalla talon pois alta.

Työnalle on muuten haaveillut salaa joskus sellaisesta asiasta, että jos omistaisi kartanon, siis ihan oikean kartanon, jossa on järjettömän suuri piha. Puhutaan siis sellaisesta 500x1000m nurmikentästä jossa on suihkulähteitä ja kipsipatsaita ja pihalla laiduntaisivat yksisarviset ja muut karjaeläimet. Sellainen englantilaistyyppinen iso kartano pihoineen ja pitkä tie joka on reunustettu koko matkalta valtavilla tammipuilla, jotka muodostavat tunnelimaisen ajoradan satoja vuosia vanhalla sukutilalle. Tiedättehän?
Niin, siis jos sellainen olisi, niin Työnalle sijoittaisi pääovesta ulos astuttaessa suoraan nurmikentän ylitse toiseen päähän etupihaa, eli noin 500m päähän pienenpienen pallogrillin. Sellaisen matkapallogrillin jossa on vain 15cm pitkät kolmijalat alla. Sinne grilliin laittaisin sitten hiilet ja sytyttäisin grillin. Kävelisin takaisin talolle, ja käytyäni sisällä olisikin jo aika mennä katsomaan onko hiillos kunnossa.
Kävelisin takaisin grillille toteamaan että hiillos on hyvä. Sitten takaisin talolle ja hakemaan yksi (1) makkara ja takaisin grillille. Makkara grilliin ja takaisin talolle. Ja makkaran kääntämiset yms. Sujuisi tällä samalla rauhallisella ja aikaa ottavalla tavalla. Siinä olisi kuulkaa jotain hyvin ylvästä ja askeettista. Kaunista sanoisin.

Mutta realiteetit ovat realiteetteja, Työnallen tontti on persreikä-tontti ja sen vaikka kontaa ympäri minuutissa. Näitä asioita ei voi muuttaa joten palataan siis siihen grillipaikkaan.
Optimaaliseksi paikaksi olin jo useamman kuukauden ajan miettinyt terassin vieressä olevaa puskaa taikka ryteikköä. Kävi nimittäin niin että naapuri alkoi kaivamaan tietä auki ja sieltä tuli hyvää maata jota saatoin luvan kanssa kärrätä muutaman kottikärryllisen tämän paikan pohjustukseksi. Pohjalle laitoin suodatinkangasta.
Jonnin verran tamppasin maata jaloin ja hain rautakaupasta liuskekiveä neliöllisen. Rautakaupoissa näiden mittaaminen suoritetaan niin, että siellä on noin neliön kokoinen lava jolle ladotaan kivet ja myyjä tulee kirjaamaan montako neliötä otat (ja saa ne maksaakin). Otin itse nelilön verran ja hain vielä muutaman sen jälkeen. Kiviähän ei tarvitse latoa niin tiheään kuin rautakaupan pihalla vaan näissä hommissa saa jättää väliä ja käyttää mielikuvitustaan edes hiukan. Maksoin alennuksineen kivistä n. 36e/m2
Sanomattakin on selvää että jos ostatte isompia eriä niin kannattaa kilpailuttaa ja katsella mahdollista rahtiakin.

Liuskekivet tuntuvat painavan kohtuullisen paljon ja voin kertoa että hikipisara saattoi karata otsalle näitä asentaessa. Tein työn tietenkin suorassa auringonpaisteessa ja päivän lämpötilat olivat noin 28 asteen luokkaa. Lopuksi vielä multaa pintaan ja nurmikonsiemenet multaan vain havaitakseni että lapset haravoivat rautaisella otteella jo seuraavana päivänä samaa multakasaa. Hermot meni. 
Mutta nyt on asia stabiloitunut ja nurmikko on alkanut kasvamaan tähänkin.

Mutta tällaista tällä kertaa, grillipaikka on oiva ja lopullisen muodon se saa vasta kun naapurin kanssa on tehty aita. Se mennee ainakin ensi kesään.
Seuraavassa kirjoituksessa jätevesi- ja viemäriasiaa ja siitä miten meinasi alkaa tosissaan hikoiluttamaan mutta ei helteen tai auringon takia.


Hyvää Elokuuta!