Laatikosto työhuoneeseen

 

 Sehän on vuoden viimeinen päivä. Vuoteen 2014 mahtuu paljon tehtyjä ja tekemättömiä remontteja, kunnostuksia ja visioita. Unohtamatta tietenkään lukemattomia määriä hermojen menetyksiä ja kiroilua. Työnalle yrittää kuitenkin vähentää kiroilua, mutta kassellaan miten käy.

Tulevana vuonna luvassa kylpyhuoneen remontointi, noin niinku kokonaan. Eli vanha puretaan kokonaan ja kaikki uusiksi, sauna mukaan lukien.

Tätä varten on Työnalle aloittanut jo materiaalien hankkimisen ja aikaa on siis vielä tehdä edullisia hankintoja aina kesään asti.

Hienona ajatuksena on remontoida kylpyhuone kesän aikana. Kesällä voi nähkääs viedä perheen pihalle ja pestä koko jengin puutarhaletkulla.

 

Mutta jotta saadaan niputettua tämä vuosi, niin kerrotaan vielä työhuoneen loppusilauksista.

 

Koska aiempi työhuoneen työpiste oli lipasto, oli siinä myös laatikosto samassa paketissa. Kun nyt onnistuneesti uusin työtason, jäi vielä tilaa ja tilausta laatikostolle. Ensin ajattelin mennä huonekaluliikkeeseen ja ostaa lastulevyvirityksen ja tietenkin itse koota se. Mutta pienen itsetutkiskelun ja tori.fi -selaamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyllä kierrättäminen kannattaa. Kierrättäminen kannattaa monessakin suhteessa, mutta tärkeimpänä pidän tällä kertaa sitä, että sain 25 eurolla täyspuisen laatikoston, sen sijaan, että olisin ostanut 70-100 eurollla uuden lastulevyistä valmistetun laatikoston. Tai no, saahan niitä varmaan 50:llä eurollakin, mutta kun sen puuviilujäljitelmän kantaa sotkista ja jyskeistä kotiin, niin itkuhan siitä tulee kun ne on niin rumia.

Mutta oikeanlainen löytyi muutaman päivän selailun jälkeen. En siis selaillut ilmoituksia yhtä pötköä muutamaa päivää, vaan selailin päivittäin ja kun sopiva osuu kohdalle, voi sen noutaa vaikka vähän kauempaakin. Tämä löytyi 20km päästä.

 Ja nättihän se on kuin sika pienenä. Ystävällinen ja erittäin kauniisti artikuloiva ja pehmesti puhuva myyjä puhui laatikostosta ”hän” –muodossa.

”Hän” oli ollut myyjän äidin työpaikassa, toimistolla jo 80-luvulta lähtien ja sieltä lähtien ollut perheiden matkassa päätyen lopulta Työnallen työhuoneeseen. Uskon että Hän saa täältä erittäin hyvän kodin.

 

Ne normaalit proseduurit suoritettiin, eli otettiin kahvat ja pyörät pois, vilautettiin hiukan Makitan pyöröhiomakonetta. Puhdistettiin hiottu pinta ja sutaistiin maalia pintaan rajoja ylittävällä rakkaudella.

 

 

Tästä on kuulkaa hyvä jatkaa ja aloittaa uusi vuosi 2015!

 

Työnalle toivottaa hyvää uutta vuotta 2015. Kiitos että olette olleet lukemassa näitä raapustuksia, ja toivottavasti olette myös jatkossakin!

Työhuoneen päivitystä

”Se oli helvetin komea mies”, laulaa Työnallen mielitietty aina unissaan aamuyön pikkutunteina. Vaikka Työnalle tietää että oli, ja on tämän laulun kohde, meinaa nukkuminen sen takia olla hiukan vaikeaa. Mutta minkäs teet, i was born this way, sanoisin Lady Gagakin.

Mutta työhuonepa ei ollut syntynyt ihan täydelliseksi vaikka niin luulinkin. Taannoin, ennen sotia, kirjoittelin postaukseen blogiini työhuoneesta. Vanhasta varastohuoneesta tuli kuin hujauksessa työhuone. Koska kiirus oli kova ja remontoitavaa riitti, oli jotkin ratkaisut ns. väliaikaisia ja helpohkoja.

 

 

Nyt kun vettä on virrannut vantaassa useampi litra ja muutama partahaivenkin harmaantunut, huomaa sitä että työhuoneen feng shui ei ole vielä saavuttanut sitä kaikkein huikeinta olotilaansa.

Työhuone on ollut Työnallen sanctuary, paikka jossa voi hetken hengähtää, missä on lukuisat rock-historian merkkipaalut sävelletty ja minne mielitietty on tullut kirjoittamaan, kun on halunnut olla rauhassa. Jokin kuitenkin rikkoi mielen peilityyntä pintaa tässä huoneessa, ja kesti siis kolmatta vuotta huomata tämä asia. Huone on ollut sekainen, rosoinen ja tahditon. Selkeät linjat ovat puuttuneet ja avohyllyt alkoivat ensihuuman jälkeen ahdistaa. Ilmassa alkoi tuoksua juutit. Ilmassa väreili lähes välitön tarve tanskalaiselle, yksinkertaiselle ja selkeälle designille.

 

 

Mitä teki Työnalle? Tein sen minkä aikamies vain voi, eli kävelin luottokeittiötoimittajalleni Kvik:iin. Tarkemmin sanoen itäkeskuksen Kvik-myymälään. Tämä yritys on tarjonnut, maksua vastaan, Työnallelle jo kaksi keittiötä ja kodinhoitohuoneen kaapinovet. Nyt oli aika hommata työhuoneeseen matalammat yläkaapit avohyllyjen tilalle, sekä työtaso vanhan lipaston tilalle. Koska tiedän jo Kvikin hinta-laatusuhteen, en jaksanut enää edes kilpailuttaa hankintaa, ja toisaalta kyseessä ei ollut kovin kallis hankinta. Myöskin sama linja kaikissa talon kaapeissa oli luontevaa.

 

Vanhat rojut seiniltä pois, tasoitetta reikiin ja maalia päälle. Siitä oli Työnallen eräskin perjantai tehty. Seuraavalla viikolla kävin hakemassa uudet kaapit sekä työtason ja matka asentamisen ihmeelliseen maailmaan saattoi alkaa.

 

Koska olen muutamankin Kvik:in kaapin kasannut lyhyen mutta ah niin vaiherikkaan elämäni aikana, olisin nämä kaapit voinut kasata jo vaikka silmät kiinni.

Mutta koska olen kuitenkin kohtuullisen huono-onninen ja hermonsa menettämiseen taipuva asentaja-remontoija, päätin tehdä tämän silmät auki ja valot päällä. Toisin kuin vaikka makuuhuoneessa. Siis asentamisen…

 

 

Mutta kaappien kokoaminen on helppoa, ja mukana tulevat ohjeet ovat selkeät. Kun kaapit olivat paikallaan, oli pakko jo etukäteen kokeilla mappeja paikalleen. Ja voi että miten täydellisesti ne sopivatkaan kaappiin. Ja koska Työnalle on myös melkoinen prismasilmä, nautti hän myös suuresti siitä, että itse kolmen kaapin 180cm leveä kokonaisuus mahtui juuri ja juuri seinän 183cm aukkoon. Pienessä saattaa olla onnen hetket.

 

 

Laminaattityötasoa jouduin hiukan kaventamaan käsisirkkelillä jotta edellä mainittu sopivuus jatkui myös tässä asiassa. Kulmaan poraa surautin rasiaporalla reiän, josta johdot voi kätevästi vetää pistorasiaan.

Lopputulos on häkellyttävän rauhallinen mutta silti linjakas ja siisti.

Ensimmäisen illan vain istuskelin työhuoneessa ja kuuntelin huonoa musiikkia. Rauha laskeutui luokseni.

 

Mutta työ ei ole vielä valmis. Seuraavassa postauksessa juttua vanhan käytetyn laatikoston tuunaamisesta samaiseen työpisteeseen ja myöhemmin, ensi vuoden puolella juttua myös avonaisen vaaterekin eteen tulevasta lasiliukuovesta.

Sen jälkeen työhuone on jo niin seestynyt ja rauhallinen, että siinä jää munkkiluostarit ja pikkaiset kappelitkin toiseksi.

Ensi kertaan!

 

 

 

 

 

Liitutaulumaalia seinään ja sitten... Ihanaa!!!!!

 

No niin sanoi lohikäärme kun hobitti veihtellä iski.

 

Elikä tosiaan nyt on käynyt niin että Työnalleen on iskenyt sellainen ihanaa-vaihe. Ihanaa-vaiheessa maalaillaan seiniä ja keksitään kaikkea ihanaa.

Tällä kertaa kohteena oli keittiön päätyseinä joka on ollut valkoinen. Valkoinen on todella säväyttävä ja ehkä jopa, yllättävä väri kodin seinäpinnoilla. Ihan joka poika taikka tyttö ei valkoista uskalla edes harkita seinänsä väriksi. Työnalle oli kuitenkin päätynyt valkoiseen väriin useammassakin seinässä, mutta liika on liikaa valkoisessakin.

Työnalle oli pidemmän aikaa pohtinut tosiaan keittiön yhtä seinää mustaksi. Ja nyt oli aika toteuttaa toiveet ja tehdä unelmista totta. Ihanaa!!

 

Työvaihe alkoi maalin ostolla. Mystisen salaisuuden verhon takana toimiva rautakauppa möi Työnallelle mustaa seinämaalia sekä liitutaulumaalia.

Musta seinämaali oli himmeää ja liitutaulumaali ihan vaan liitutaulumaalia. Liitutaulumaalin pienin purkki (taisi olla 0,3l) maksaa noin 15e ja sillä sutii noin 6m2. Suurempi litran purkki (3 x enemmän) maksaa tuplat, eli 30-33e.

Koska Työnalle jaksaa ja rakastaa toistaa virheitään, osti hän jälleen ensin pienen purkin ja sitten toisen pienen purkin. (tähän kirosanoja, paljon, taas)

 

Kun maalit oli hankittu, oli aika repiä kaapit ja muut rojut pois seinältä. Sen jälkeen teippaamalla rajaus ja maalia pintaan. Seinän oikea puoli (1/3 seinästä) maalattiin siis liitutaulumaalilla kattoon asti ja loput tavallisella mustalla maalilla. Eroa ei huomaa sitten mitenkään maalien välillä.

Tavallinen musta maali on kuiva jo tunnin päästä mutta liitutaulumaali on käyttökunnossa vasta noin viikon päästä. Kuivaa sekin siis nopeasti, mutta siihen päälle voi alkaa piirtämään kirkkoveneitä vasta viikon päästä. Näin sanovat ohjeet. Ensi sienipyyhintöjen jälkeen kuitenkin tuli pienet nyppylät esiin valkoisena entisestä seinäväristä ja siksi ostin siis toisen purkin, jotta voin maalata liitutauluosan vielä toiseen kertaan.

Jos siis maalatte valkoiselle liitutaulumustaa, niin hiokaa isommat nypykät pois.

 

Sitten kaapit paikalleen ja odottelemaan että viikko on mennyt. Ja kun se on mennyt, niin lapset ovat riemuissaan.

 

Myös Työnalle intoutui kirjoittelemaan elämänviisauksia ja muita ihanuuksia suuressa sistustusinnostuksissaan. Nyt voi ihanasti olla mystinen ja jakaa ihania letkautuksia kaikelle kotiväelle ja totta kai teille ihanat blogilukijat. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Siis tosiaan ihanaa!!!

 

(Työnalle myöntää lopuksi että on käynyt taas lukemassa niitä kaikkein ihanimpia, siis todella kauniita ja ihania blogeja ja siksi tässä nyt heittäytyy, etten sanoisi: sarkastiseksi)

 

Mutta lopputulos on… ihana!

Ensi kertaan!

Naulakko eteiseen ja mustaa pintaan

Harmaata, niin harmaata on. Mutta onneksi on musta.

Työnallukalle iski lähes spirituaalinen inspiraatio viime viikolla ja siitä innostuneena marssin ostamaan mustaa maalia.

Kattava reportaasi mustan maalin pääasiallisesta käyttökohteesta tulossa lähiaikoina. Ennen sitä kerron teille mitä kaikkea muuta voi sutata mustalla maalilla kun sitä kerran ostaa.

Ensinnäkin sillä voi ja kannattaa maalata itse tehty kenkäteline jonka ammoisina aikoina on maalannut kuultavalla valkoisella.

Kaikkihan sen tietää mitä siitä tulee kun kenkäteline on valkoinen.

Nyt kun mustaa on sudittu pintaan,  ei lika näy niin helposti ja uusi ilme tuli tuulikaappiin kuin sade.

Mutta sitten itse väkertämiseen. Nimeltä mainitsemattoman rautakauppaketjun uutiskirjeessä oli oiva idea naulakoksi.

 

Naulakot, nuo arjen helpottajat ovat vaikea laji. Työnalle on mennyt herkkänä ostamaan mm. tämän mallisia naulakoita:

 

 

 

Näistähän ei tule kuin vihaiseksi. Kuvitelkaapa tämä naulakko ja 6 paksua lasten takkia. Ei pysy viimeiset naulassa ei. Ja hermot menee. Ihanaa!

 

Tämän tee-se-itse naulakon tekeminen ei ole vaikeaa ja asiaa helpottaa entisestään vielä se, että saa tehdä päin persettä. Sen paremmalta näyttää, mitä enemmän tikut (ja takut) on vinossa.

Sitten vaan sitä mustaa maalia pintaan ja se on siinä!

 

Eteinen kuntoon ja papiljotit päähän

Huomenta taas kaikenkarvaiset lukijani.

 

”Minusta tulee isona tieteilijä”, sanoi jälkikasvun keskimmäinen edustaja eräskin päivä auton takapenkiltä.

”Minusta tulee isona Nalle Puhi” vastasi kuopus isoveljensä isotteluun.

Niin sitä pitää, Työnalle kun ei vieläkään tiedä mikä siitä tulee isona. Tuskinpa kuitenkaan menestynyt bloggaaja.

Mutta pitääkseen tätä illuusiota yllä, kirjoitan taas teille miljoonat rakkaat lukijani ympäri tellusta.

 

Sehän on lähes kirjoittamaton sääntö että remontoituaan tai rakennettuaan talon tai asunnon, on listat ja muut pikkutyöt jätettävä tekemättä kunnes talo tai asunto sitten myydään kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Tässä asiassa ajatteli Työnalle olla askeleen edellä ja iskeä listat paikalleen jo nyt. Tosin vain eteisen osalta.

No tähän tietysti vaikutti myös se, että lattiasta puuttui osa laatoista, johtuen kesäisestä ovenvaihtoremontista.

Talvi kun pukkaa päälle, on eteisen oltava kondiksessa jo senkin takia että kengistä tulee vettä ja kuraa lattialle aina enemmän kuin kesällä.

 

  

Pihinä miehenä Työnalle ei ostanut listoja kaupasta, vaan ne ajettiin lankkusoirosta pöytäsirkkelillä. Hiominen kahdelta puolelta riitti, ja sen jälkeen iskettiin maalia pintaan. 

Lattialaattoja löytyi vielä reilut kaksi laatikollista ja tässä hyvä muistutus siitä että kun ostatte laattoja, niin jättäkää varastoon laatikko tai pari. Koskaan ei tiedä milloin laattaa menee rikki tai sitä tarvitaan muuten vain lisää. Tässä tapauksessakaan Työnalle ei olisi voinut kuvitellakaan että eteisen lattialaatat menisivät rikki vielä joskus. Samaa laattaa käytettiin siis myös keittiössä sekä kodinhoitohuoneessa.

Vaan eipä itse työstä juurikaan kummempia ihmeellisyyksiä. Pientä pikkunäppärää kiroilua ja verenpaineen kuohahduksia lukuun ottamatta homma meni oikein kivasti. Etukäteen maalatut listat maalasin myös paikan päällä uudestaan. Samalla maalasin myös koko eteisen seinät valkoiseksi.

Sekainen ilmoitustaulu sai luvan vaihtaa paikkaa, koska se ei näyttänyt kovin hienolta kun ovi, etenkin kesäisin oli auki. Seinälle ajattelin laittaa myöhemmin taitetta. Halosen kassua tai Järnefelttiä.

Samalla maalauskerralla sutaisin myös patterin valkoisemmaksi. Kenkäteline kaipaa vielä jonkin värin, koska nyt läpikuultavan valkoiseksi maalattuna se näyttää vain paskaiselta. Ja sitäkin se on.

Pistorasia asennutettiin myös eteiseen ovikelloa varten.

 

Nyt oven valoikkunat sekä oven yläpuolella sijaitseva ikkuna tuovat runsaasti valoa eteiseen ja valkoinen eteinen ikään kuin kylpee päivänvalossa. Huomatkaa myös miten ovelasti Työnalle on pitänyt huonoa valoa "ennen" -kuvissa ja huomattavasti parempaa valoa "jälkeen" -kuvauksissa. Työnalle onkin aika näppärä. Ei siitä muuten ylikomisarioksi pääsisikään.

Mutta tämä valoisuus jos joku Työnallen esteettistä silmää miellyttää, kun hän aamusella lähtee pörröisissä aamutossuissa ja  läpinäkyvässä silkkikimonossaan, joka yltää alaosasta juuri ja juuri vesirajaan (ja jos jotain tippuu maahan, nostaa hän sen kumartuen, suorin jaloin tietenkin), hakemaan hesaria postilaatikosta papiljotit päässään.

Todellisuudessahan tämä ei pidä paikkaansa, kuten varmasti arvasitte. Enhän nyt voi kuvitellakaan hakevani aamulla hesaria. Se on liian kallis aviisi ja ei sitä ehdi edes lukea!

 Mutta tämä tällä kertaa. Nyt on teidän vuoronne kertoa miten ja millaisessa asussa te haette aamulehtenne. Saatte myös kertoa mielipiteitänne blogista ja maailmankaikkeudesta. Ja tärkein ehkä kaikista: tiedättekö te, mikä teistä tulee isona?

 

 

Loka-palveluista vielä, narinaa tietty!

No huomenta nyt sitten!

Mehän otettiin ja tyhjennettin ja poistettiin kakkakaivot viime elokuisen viemäriremontin yhteydessä, kuten rakkaat lukijat varmasti muistavat?

Naapuri oli remontin yhteydessä tilannut loka-auton paikalle konsultoituaan ensin vanhemman asiatuntijaraadin kanssa (eläkeiän ylittäneet sedät, jotka useasti tietävät kaiken, siis oikeasti).

Konkarit olivat yhteistuumin olleet siinä mielikuvassa että lokakaivon tyhjennys maksanee noin reilun satasen.

Itse nyökkäilin myöntyvästi myös tälle tiedolle, sillä olinhan itsekin kuullut vastaavanlaisista summista. Jo kohta oli kakka-auto pihalla imemässä sontaa pois. Itse asiassa oli jo imaissut sonnat veks ja auton omalla puutarhaletkulla suihkutteli kaivonrenkaan sisuksia puhtaaksi jonka jälkeen kuski tarjosi selkää alustaksi laskun allekijoitusta varten. Itseasiassa ei ollut edes lasku vaan työmääräys tai-joku-sellainen.

Remontti hoidettiin kuntoon ja kakka on luistanut joka päässä kuten pitääkin.

Mutta sitten reilun kuukauden kuluttua napsahti lasku postilaatikkoon (hyvä maksuaika kuitenkin) ja silloin tuli Työnallelta tuskan parahdus. 550e!!!

Elokuisen iltapäivän viimeiset auringosäteet tavoittivat juuri keittiön ikkunan, joka sulki sisäänsä sulavasti ja erityisen sutjakkaasti kiroilevan Työnallen. Tässä repertuaarissa oli jo sellaisia kirosanoja joista saa useissa maissa sakkoja tai kaksi vuotta linnaa.

Siis 550e ¼ kuution paskan imemisestä. Ensitöikseni ajattelin soittaa yritykselle ja sanoa suoraan että haistakaa paska, mutta sitten tajusin, että sitähän ne tekee päivittäin. Hehe.

Rauhoituttuani asiasta hiukan, soitin seuraavana päivänä ensin toiseen yritykseen, joka tarjoaa myös samoja palveluita. Kysyin paljonko maksaa likakaivon tyhjennys. Tomera setä ilmoitti että se on tasan 150e ja se on hänessä. Kysyin myös muita variaatioita selvitelläkseni hintatasoa yleisesti.

Tämän jälkeen laitoin pyykkipojan nenään ja soitin Hurrikaaneille, en siis sille lentopallojoukkueelle, vaan ympäristöhuoltoyritykselle.

Kysyin ensimmäiseksi paljonko maksaa lokakaivon tyhjennys. Setä ilmoitti sen olevan kiinteä hinta, joka oli muistaakseni jotain 137e.

Tämän jälkeen otin pyykkipojan nenästäni ja huusin ”haaaaa, minä täällä, Työnalle. Laskutitte liikaa!!!!! Senkin siat, senkin porsaat!”

No miten tämä pieni salapoliisileikki sitten päätyi? Palatte halusta tietää!?

Keskustelun jälkeen kävi ilmi, että mainittu 137e tyhjennys tapahtuu tavallisella imuautolla, joka siis imaisee paskat ja lähtee. Okei, makes sence.

Mutta mistä tämä (epä)reilu kolminkertainen hinta sitten tulee? No se tulee siitä että se tehdään täysin toisella kalustolla.

Siis mitä? Toinen kalusto tarkoittaa sitä, että autossa on mukana puutatarhaletku jolla kuski putsasi kaivonrenkaan. Silloin lasku oli:

JV-tarkastuskaivon tyhj.+pesu – 2,5h – 100e/h (minimi on 2h johon sisältyy 0,5h työtä paikan päällä)

Työntekijä arki 06-16 2,5e – 35e/h

Jätteenkäsittelymaksu hiekka 0,4tn – 120e/tn

Kuormauskmaksu/jätteenkäsittely 1kpl – 16,8e

Pesuvesi 0,3m3 – 2,5e/m3

Laskutuslisä 1 – 5,25e

Työnallellahan olisi ollut oma puutarhaletku (siis en nyt puhu siitä, härskit huom) ihan siinä vieressä. Seinässä kiinni. Olisi voinut ihan hyvin itse suihkutella 400e edestä vaikka koko päivän.

Sulattelin asiaa ja soitin uudestaan ymäristöhuoltoyritys Hurrikaaneille. Ilmoitin että lähdetään siitä että se auton kauko-ohjain oli rikki ja olette laskuttaneet puoli tuntia ylimääräistä. Lisäksi laskutuslisää ei saa tässä yhteydessä periä. Kuluttajalle täytyy olla tarjolla ainakin yksi lisämaksuton, tavanomainen maksamistapa. Lisäksi tästä pitää sopia silloin kun palvelua tilataan.

Noh, asia korjattiin välittömästi ja uusi lasku lähetettiin. 440e.

Periaatteessa Lokafirma teki kaiken by the book ja mitään väärää tässä ei tapahtunut, mutta silti tuli helevetin kalliiksi.

Kerron ja varoitan siis kaikkia teitä rakkaat lukijat nyt tässä ja nyt ja täten:

Kun isät ja äidit, tuttavat ja sukulaiset kertovat että loka-auton käynti maksaa ”siinä satasen” niin se sisältää hyvin tavallisen paskan imaisun pois.

Kun tilaatte tällaisia palveluita, niin muistakaa kysyä mitä se maksaa ja mitä työhön sisältyy! Voin kertoa että ei ole kivaa saada tällaista laskua.

Jälleen kerran: ei pidä olettaa vaan ottaa selvää. Olkoon tämä teille tiedoksi.

Kaikesta huolimatta, hyvää syssyn alkua saatana!!

Uusiokäyttöä vanhalle ovelle

Meidän suvussa on paha tapa sanoittaa uusiksi kappaleita, tunnusmusiikkeja sekä oikeastaan kaikkea mikä on musiikin muotoon joskus saatettu. Ja yleensä niissä on vielä jokin härski tai muutoin epäsovelias ote. Miltäpä kuulostaa vaikka ”Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo. Pate sekä kissa, aina juovuksissa, sillon pate onnellinen on.”

Tai vaikkapa ”Mä oon silkkii mun sylissäni” tai unohtamatta tietenkään Tähtilampun alla kappaleen kohtaa ”Mistä tunsin sinut nyt, näin monen vuoden jälkeen? Peräaukkosi tuoksun, kai tunsin jostain leijailleen”

Pahinta näissä uudelleensanoituksissa on se että ensi kerralla kun kuulet ne, niin laulat ne itsekin juuri näin.

Oikeastaan Työnallen velipoika on vielä Työnalleakin pahempi uudelleensanoittaja, uudelleensanoittaja jota Työnallekin kavahtaa.

Pahoittelen ja pyydän anteeksi jo etukäteen kaikilta siteeraamiltani artisteilta sekä lukijoiltani yllämainittuja.

Mutta nyt kun rima alitettu erittäin totaalisesti on aika heittäytyä remontoinnin ja nikkaroinnin ihanaan maailmaan.

Kesän kirjoituksissani kerroin hankkineeni uuden ulko-oven. Sellaisesta remontista, hyvin usein, jää vanha ovi ylimääräiseksi.

Näin kävi myös teidän remonttiproosan kirjoittajallennekin.

Het alkuun aioin heivata karmit ja oven sorttiasemalle mutta päädyin kuitenkin totaaliseen purkamiseen ja osien mahdolliseen uusiokäyttöön. Kovat löylyt on nyt otettu useampaan kertaan karmien puilla ja oven paneelit päätyivät kasvihuoneen päätykolmioihin. Jäljelle jäi myös kuparinauloja sekä potkupeltinä toimineita pellinpaloja.

Mutta jos nyt jotain tiedonjyväsiä pitää tästä kirjoituksesta hakemalla hakea, niin pyydän lukijoita kiinnittämään huomiota vanhoihin ulko-oviin kuten nyt vaikka tässä esimerkissä.

Tämä ulko-ovi on ilmeisesti tehty itse ja huomatkaa rakenne. Iso vanha peiliovi, jonka väliosiin on leikattu pehmeää tuulensuojalevyä tai jotain sen vastaavaa materiaalia. Paksuudeltaan siis noin 2cm ja aine siis sellaista huokoista ja pehmeää materiaalia. Sen päälle on levitetty musta paperi, luulisin että samanlaista kuin käytettiin aikoinaan rintamamiestaloissa eristepaperina/tuulensuojana tms. (joku asiantuntija voi kommentoida jos on tuttua) ja tämän komeuden päälle paneelia.

Voitte siis kuvitella minkälainen

U-arvo tällaisella ovella on verrattuna uuteen esimerkiksi lämpöoveen.

Jos teillä on siis vanha talo ja siinä vanha ovi, niin kannattaa miettiä sen uusimista.

Mutta ei tällä kertaa muuta. Se on moi moi!!