Puupenkkiä pukkaa

No niin hyvää iltaa vaan täältä uutistoimituksesta. 

Oletteko koskaan katsoneet Huvila&Huussi –ohjelmaa? Työnalle meni kerran katsomaan ja oih ja voih sitä alemmuudentunnetta sekä sitä fiilistä etten saa mitään aikaiseksi, kun olin tuon ohjelman katsonut. Tekivät yhdessä tunnin jaksossa enemmän kuin Työnalle on koko omakotitalo-projektin aikana tehnyt yhteensä. Ja kaikki hups vaan.

Ohjelmassa kun jotain tarvitaan, niin mennään vaan kauppaan ja jutellaan mukavia ja sovitaan mitä otetaan. Tilataan kaivinkoneet ja muut vehkeet pihalle jos siltä tuntuu ja kivimiehet iskemään luonnonkiveä maahan sillä aikaa kun itse valitaan kylpytynnyriä.

Eikö näihin saisi edes realistisia hintoja, vaikka vaan ohimennen siten, että kun se kaivuri ajaa pihaan, niin mitä jo sen kuljettaminen on sinne peräpersereikään kesämökille on maksanut?

Selviäähän se kuluttajalle joka tapauksessa viimeistään siinä vaiheessa kun vaimo on ohjelman inspiraatiosta innostuneena suunnitellut koko pihansa uusiksi ja voivotteleva isäntä soittaa paikalliselle koneurakoitsijalle että tulehan kaivamaan suihkulähde pihalle ja siirrä se vuori tänne kun ei se muutenkaan Mooseksen luo tule.

Noh, sillä aikaa kun olitte mainoskatkolla, niin Työnalle kaivoi vanhempiensa ullakolta lisää vanhaa paksua lankkua ja roudasi ne tilalleen, itäiseen Helsinkiin.

Toisella mainoskatkolla sitten otin hiomakoneen kauniiseen käteeni ja vähän hioin. Ja sitten hioin hiukan lisää ja kun kaikki oli hiottu, niin hion vielä hiukan lisää. Hiottuani sen jälkeen vielä jonkin verran, niin aloitin hiomisen ja lopuksi sitten vain hioin laudat.

Feelingillä sahailin jalat ja hioin muuten niitäkin. 

Viimeisen mainoskatkon aikana öljysin puiset ja vein keittiöön. Mennään näillä nyt hetki.

Alkoivat nimittäin jo olla hiukan liian 2000-lukua nuo pulleat keittiötuolit, joten ajattelin humauttaa istuimet kertalaakista suoraan 1920-luvulle. Nyt ne sopivat paljon paremmin pöydän kanssa keskenään. Nämä tuovat aivan eri tavalla ilmavuutta ja tilaa keittiöön

Ensi kirjoituksessa ulko-oven viimeistelystä, lukoista sun muista juttua.

Uutta ulko-ovea

Kesäistä iltaa hyvät lomalaiset ja muut. Viime kirjoituksessa kerroin uudesta portaasta ja sisäänkäynnin uusimisesta. Kovanonnen kirjailijanne joutui tuossa ongelmiin ulko-oven kanssa koska ovi ei enää auennut kunnolla.

No mutta mitä teki Työnalle? Otti netin kauniiseen käteensä ja alkoi tarkistelemaan myyntipalstoja sekä kävi kysymässä tarjouksia rautakaupasta mm. Cellon sekä Jeldwenin ovista. Tuntuvat olevan kalliita. Ovia ei tule joka suvi vaihdettua joten olin kohtuullisen pihalla siitä mitä kaikkea ovea hankittaessa pitää muistaa.

Ulko-ovia ei varastoi juuri kukaan rautakauppias ja malliovia saattaa saada matkaan, jos kätisyys ja värit osuvat kohdalleen. Bauhausista löytyy harmaata ja valkeaa Wicco-merkkistä ovea reilun 300 euron hintaan. Oli jo hetkeksi tarttumassa tähänkin vaihtoehtoon, mutta väritys ja liian pienet ikkunaruudut tekivät suunnitelmistani toisenlaisia. Lisäksi vihaan Bauhausia.

K-raudasta sain tarjouksen Jeldwenin ovesta joka listahinnoiteltiin noin 650e hintaiseksi. Valkoisen tilalle jokin toinen väri toisi 102 euroa lisää ja rahti olisi noin 50e. Käsitykseni mukaan tehtailla kaikki ovet ovat valkoisia ja ne maalataan asiakkaan toiveiden mukaisesti, asiakkaan maksettua tilaus.

Mutta mitäs se laatu pitää sisällään? Löysin eräältä keskustelupalstalta erään kirjoittajan kommentin joka selvästi oli asioista hiukan enemmän perillä. Se meni näin: "halvoissa ovissa ei ole kunnon paksua karmia, ei paksua ovilehteä, ei säädettäviä saranoita, ei säädettävää lukon vastahelaa, ei oksatonta karmia, ei kaksinkertaista tiivistettä, usein vain kaksi saranaa, ei alumiinia kynnyksessä (saisi pelin kunnolla kiinni) ja usein vain 2K-lasi.

nämä kun muistaa ovea ostaessa niin pitäisi saada hyvän oven"

Nämä onneksi löytyivät kaikki Työnallen hankkimasta ovesta. 

Ymmärsin tässä vaiheessa että mielipiteitä lienee paljon ja halvalla ei saa hyvää. Paitsi Työnalle.

Löysin nimittäin tori.fi ilmoituksen jossa myytiin 10x21 Kaskipuun lämpöovea hintaa 400e.

Pienen selvittelyn jälkeen Kaskipuu todellakin tekee laadukkaita ovia ja kyseinen ovi oli vielä uusi ja paksu. Ovilehti on 86mm paksu ja Kaskipuu lupaa tuotteelleen U-arvoksi 0,6 – 0,75

Ja jos jotain ymmärrän U-arvoista eli lämpöläpäisykertoimesta, niin se on hyvä lukema se.

Oven möi ikkuna- ja oviasennusyrittäjä jonka asiakas oli tilannut 5-ikkunaisen oven ja ei ollut kelpuuttanut tätä 4-lasista ovea. Työnalle kelpuutti, mutta tinkasi silti vielä 30e pois hinnasta.

Oven hinta normaalisi on noin puolentoista tonnin luokkaa. Tarkistan asian vielä Kaskipuulta.

No mutta sitten siihen asennukseen. Aamu valkeni aurinkoisena ja linnut ne vaan liversivät ja maailma ikään kuin avasi sydämensä minulle. Tänään ei voisi mikään mennä pieleen.

Juotuani aamukahvit vain juuri ja juuri suloni peittävässä aamutakissa, ohjastin lapset pihalle ”siksi aikaa kun saan vanhan oven purettua” Ei kai siinä kauan mene?

Poistin listat karmin reunoilta ja lähdin lainaamaan puukkosahaa naapurilta. Puukkosahalla saa leikattua karmin sivusta oviaukkoon naulatut naulat helposti ja kuvittelin että sen jälkeen voin vain kellistää vanhan oven pois aukosta ja keittää toiset kaffet.

No eihän se nyt sitten niin helposti lähtenyt. Hiukan alkoi jo helmi kivuta otsalle, kun kuuma kesäaamu tarjosi auringonsäteitään myös Työnallen ahavoituneille kasvoille.

Kaikessa rauhassa pakkasin puukkosahan takaisin laukkuunsa ja hain moottorisahan. Sillä pätkäisin karmin keskeltä poikki ja alkoi kevyt vääntäminen. Karmin yläosa lähti pois tämän jälkeen aika helposti, mutta kynnys se ei tuntunut lähtevän sitten millään. Välillä kerroin lapsille lempeällä äänellä, että voisivatko he siirtyä hiukan sivummalle, kun tässä alkaa vähän meno yltymään.

Kynnys ei lähtenyt kevyillä työkaluilla joten oli haettava rautakanki. Tuolla kepeällä esineellä väänsin kynnystä niin että eteisen puoli lattiaa lähti siinä samalla.

Alta paljastui myös 60-luvun tyylinen eristys. Näytti heinältä jota on pyöritetty sementissä.

Noh, tässä vaiheessa tajusin että minulla ei ole enää ovea, karmia eikä puolta lattiaa.

Lempeät kommenttini lapsille alkoivat muuttua pikkuhiljaa armeijahenkiseksi komentamiseksi, mutta silti pienellä volyymilla. Vanhempani olivat tulossa puolenpäivän jälkeen auttamaan lasten kaitsennassa sekä oven asennuksessa. Ovea ei ole kovin helppo asentaa yksikseen.

Kävin hakemassa jo kellarista vanhan välioven jonka kiinnitin tuulikaapin saranoihin. Ovesta löytyi vanha lukko jonka saattoi yöksi ottaa käyttöön jos ulko-oven kiinnitys jostain syystä ei onnistuisikaan.

Lopulta vanhempani saapuessa Työnallen residenssille alkoi olla jo pieni paniikki sekä kiirus. Sillä haluaisin kuitenkin jonkinlaisen suojan talolle seuraavaksi yöksi.

Kaffet keitettiin ja jäätelöt syötiin mutta Työnallella alkoi olla hoppu. Toin kahvit nopeasti maidon ja sokerin kera ja sekoitinkin ne jopa isäukolle valmiiksi, ettei siihen menisi enempää aikaa.

”No niin, nyt kaffet huiviin että päästää aloittamaan” tokaisin ja jo kohta olimme matkalla kohti rautakauppaa, ostamaan kahi-tiiliä ja S30 karkeusluokkaa olevaa betonia.

Uusi kynnys muurattiin kahi-tiilistä ja puolikas lattia joka oli ilman täytettä, täytettiin betonimassalla.  Tässä vaiheessa sujautin kuitenkin laudanpätkän tiilien ja betonimassan väliin ja idea oli se, että betonin sopivasti kuivuttua otan laudan pois ja tähän jää syvä ura jonka täytän uretaanilla myöhemmin ja sen tehtävä on katkaista kylmäsilta ulkoa sisälle.

Se jostain syystä onnistui. Kiire ja paniikki oli silti käsin kosketeltavaa.

Kehotukset lapsille siirtyä hiukan sivumalle alkoivat olla jo äreitä ja äänenvoimakkuuskin kasvoi kuin tatti otsassa.

Lopulta betoni ja tiilet olivat sen verran tarpeeksi kuivuneita että aloimme mallata karmia paikalleen. Tässä talossa (näissä huoneissa) oli oviaukon koko 10x23 joka on siis normaalia korkeampi koko. Korkeus selittyi sillä että siporex-elementit olivat juuri tuon kokoisia ja sellainen ovi siihen aikoinaan on asennettu. Tänään siis asennettiin 10x21 kokoinen ovi. Kynnystä pystyi siis huolettomasti nostamaan ja silti karmin yläpuolelle jäisi reilu aukko joka pitäisi myös täyttää ikkunalla tai jollain. Jälkeenpäin tilasin tähän kohtaan 23cm korkean ikkunan joka ei ole siis vielä tullut.

Itse oven asentamisesta en juuri jaksa kirjailla koska netti on pullollaan videoita ja ohjeita siitä miten ovi asennettaan. Mutta siis lyhyesti. Kiiloja sinne sun tänne. Vesivaaka kovassa käytössä ja sitten pursotetaan uretaania ja yleensä aina liikaa.

Jos nyt jonkin vinkin haluaisin antaa, niin olisi se vaikka se että jos tiivistätte uretaanilla, laittakaa tukipuut väliin. Sillä niin helposti uretaani tursuaa niin että karmit vääntyvät sisäänpäin.

Loppujen lopuksi uretaanin kuivuttua oli aika kokeilla ovea saranoilleen. Jännitys oli käsin kosketeltava. Ja naks. Sinne meni ja ovi napsahti kiinni ns. tuosta vaan. Jättimäinen helpotus ja ilonhetki laskeutui itä-helsinkiin.  Ja kyllähän se komia ovi on.

Ja ne hermot, kyllähän ne meni silti monta kertaa tätä tehdessä.

Ensi kerralla kirjailen lukoista, ovenkahvoista ja pikkuikknoista. Ensi kertaan!

Uudet portaat

Päivää että pätkähti pallerot! Tänään mennäänkin perse edellä puuhun oikein kunnolla.

Työnalle saavutti kuin saavuttikin uudenvuodenlupauksensa, kera muiden kisaajien, pudottaa painoaan 10% juhannukseen mennessä. Viimeinen kilo läks saunassa tunnin lepäillen. Selällään makaaminen on muuten huomattavasti parempi keino olla saunassa kuin istualtaan. Siis jos tarvitsee olla pitkiä aikoja saunassa.

Hoikkana poikana tulin siis saunasta pihalle, mutta seitsemän muuta kiloa lähtivät lenkkeilyllä, ruokavaliomuutoksilla ja valkoviinin tinttaamisella.

Mutta eipä sitä ole laakereilleen jääty makailemaan vaan kesäloma on tuonut mukanaan aimo kasan puuhastelua joista yksi oli Työnallen mielitietyn, eli tuon höpönassun ideoima pääsisäänkäynnin uudelleenorganisointi. Tämän jälkeen Työnalle sai vapaat kädet taiteilla juuri sellaisen entracen kuin talon tyyliin sopii.

Homma alkoi siten, että esiin kaivettiin ylimääräiset tarvikkeet, kuten muutaman kevytsoraharkot yms.  ja sen jälkeen lähdettiin ostamaan loput.

Tällä kertaa päädyttiin uritettuun vajaakanttiseen terassilautaan 120x28 ja valmiiksi sahattuun 42x42 vinorimaan.

Vanhaa pientä rappusta ei kannata lähteä purkamaan sillä se toimii oivallisena ”paaluna” taikka ”pilarina” eli tukena ja alustana uudelle portaikolle. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Portaikossa pitäisi varmaankin olla edes kaksi askelmaa. Mutta sovitaan nyt, että tämä on portaat taikka pikkuterassi tai joku semmoinen.

Rakennelman joka nurkalle kaivoin kuopan niin syvälle kunnes hiekkamaa tuli vastaan. Pohjan tasoituksen jälkeen Finnfoam -levyä pieni pala pohjalle ja pilariharkkoa päälle.

Sitten hurautettiin kurat, elikkä betonit ja iskettiin pilarin sisälle sekä ympärille.

50x100 painekyllästetystä puusta tehtiin runko, jota jouduttiin hiukan muotoilemaan vanhan rappusaskelman kohdalta. Tämän tein suurpiirteisesti, ei olisi kannattanut. Kerron kohta miksi.

Runkopuut eivät tarvitse olla samaa väritystä kuin muu terassi sillä se ei tule näkyviin millään tavalla. Eli halvin mahdollinen runkopuumateriaali valitaan tähän. Mutta painekyllästettyä kuitenkin.

Kun runko oli kasassa, niin ei muuta kuin lautaa päälle ja rst-ruuveilla kiinni.

Kun laudat ovat melkein täysin kiinni, lähdetään hakemaan lapsia päiväkodista. Hakiessani avaimia sisältä, avaan oven vain huomatakseni ettei ovi aukea.

Ja nyt rakkaat lukijat, seuraa kiroilua joka päättyy epätoivoiseen nauruun. Sellaiseen joka on ”naurava kulkuri” –kapaleen alussa.

Purin laudat pois ja kevensin entisestään kahta 50x100 runkopuuta jotta ovi jälleen aukeaa lautojen asentamisen jälkeen.

Nyt ovi aukeaa mutta tilaa tason ja oven alareunan väliin jää vain muutamia millejä.

Naurattaa ja ottaa pannuun vieläkin.

Teen terassin laudoituksen loppuun ja päätän mennä ostamaan uuden oven seuraavana päivänä. Palaan tähänkin ihan kohta.

Kun laudoitus on tehty, on tietenkin siinä välissä laitettu 70x70 palkkia kolmeen nurkkaan pystyyn siten, että siihen saadaan kaide tehtyä.

Vinoriman asennusväliksi vedin hatusta 20mm. Kai tähänkin joku laki ja asetus on, mutta en jaksanut ottaa selvää. Sovitaan että tämä on tästä lähtien ”Työnallen standardi” eli vinoriman väli on 20mm.

Vinorimat ruuvasin tietenkin liian lyhyillä terassiruuveilla ja tänään korvasin ne pidemmillä 6x80mm rst-ruuveilla. Perse edellä puuhun taas.

Mutta kun olin käynyt rautakaupassa hakemassa erikseen lisää lautaa, lisää pilariharkkoja, erikseen betonisäkkejä, erikseen yllä mainittuja ruuveja ja vielä erikseen ostamassa niille oman torx30 kärjen (ostin samalla reissulla uuden Weber premium 57cm pallogrillin, nyt on!!!) niin talon sisäänkäynti alkaa olemaan valmis. Paitsi että se ovi ei aukea kunnolla, viimeistään talvella tulee ongelmia.

Kävin siis muutamassakin rautakaupassa vain todetakseni että jostain syystä rautakaupat eivät varastoi juuri sellaista ovea kuin minä haluan, vaan että se pitää tilata ja odottaa 6 viikkoa. Porsaat!

Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli noin 400e ja uusi pallogrilli oli 199e.
Sinisen vanhan tuolin ostin tori.fi:stä. Hintapyyntö oli 20e, tinkasin kymmeneen euroon. 

Talon vanha ovi on kokoa 10x23 eli normaalia korkeampi ovi. Normikoko taitaa olla 10x21 eli asennusaukon on oltava 1000mm x 2100mm

Hankin siis uuden oven koolla 10x21 ja näin ollen saan korotettua ovea ja tehtyä pientä kynnystäkin, jonka yli voin sitten mielitietyn joskus kantaa kun hänet alttarille vien.

Kylläpä nyt lähtee lapasesta tämä kirjoitus. Parempi lopettaa tällätä kerralta.

Hyvää heinäkuuta!