Sadevesiputket

Hyvää Juhannusviikkoa arvon lukijat. Suomen suvi näyttää taas ihanuutensa. Aurinko paistaa ja heti seuraavassa hetkessä vettä tulee kuin sieltä Esterin pakaroiden välistä. Siellä se Työnallekin on lapion varressa heilunut ilman paitaa ja uhoten huudellut taivaalle takaisin, että ”is that the best you can do” kun vettä on tullut solkenaan.

Ilman paitaa tässä kehtaakin heilua, kas kun jos muistatte että Työnalle meni viinipäissään lupailemaan uudenvuodenaattona että 10% painosta lähtee tuosta vaan. No eipä se ihan tuosta vaan ole lähtenyt, mutta hyvältä näyttää. Viime viikonloppuna tavoitepaino oli enää kilon päässä, mutta nyt, oltiin parin kilon päässä sunnuntai-iltana.

Aikaa on siis 5 päivää. Tämä viikko meneekin sitten salaattia syödessä, vettä juodessa ja paskalla istuessa, mutta tavoitteeseen päästään. Viimeinen ilta menee sitten vaikka saunassa. Ei se helpolla lähtenyt, mutta ei se myöskään hirveän tuskan takana ollut. Pääasia on, ettei bikinikuvia tarvitsekaan nyt sitten laittaa nettiin. Se nimittäin oli vedon panos.

Mutta siis sitä vettä on sadellut, ei ole jaksanut paistaa. Kuten muistatte, viime vuonna Työnalle uusi talon sadevesikourut ja muutoksen mukana tuli myös syöksyputket katolta alas. Siis ne asennettiin siten, että vesi tulee alas katolta syöksyputkia pitkin. Itse syöksyputket eivät ole tulleet alas.

Eräs lukija kyseli myös syöksyputkien ”ulosheittäjästä” eli siitä läpästä joka avataan tarvittaessa, ja jonka tarkoituksena on ohjata alas tulevaa vettä sadevesitynnyriin. Ideahan on hyvä, mutta toteutus ei ole ollut aivan sellainen kuin kuvitelmissa on. Ulosheittäjähän heittää vettä vieressä olevaan tynnyriin silloin kun vettä tulee kuin saavista kaataen. Mutta kun sade hiukan siitä rauhoittuu, niin vesi valuu ulosheittäjästä suoraan alas pienenä norona ja päätyy samaan paikkaan kuin syöksyn alimmaisen käyrän vesi.

Toisin sanoen jotta ulosheittäjästä saisi maksimaalisen hyödyn irti veden keruuta varten, on ulosheittäjään kiinnitettävä erillinen putken pätkä joka ulottuu sadevesitynnyrin yläpuolelle. Lisään tästä kuvan kunhan ehdin.

Mutta siis: vettä on tullut ja vesi pitäisi ohjata hallitusti pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä.

Käsittelen tässä kirjoituksessa nyt siis vanhan talon hulevesien poisjohtamista.

Periaatteessa näitä ei tarvitsisi edes tehdä vanhaan taloon, koska ennenvanhaan talon maaperä muotoiltiin sellaiseksi että katolta tippuva vesi tuli rännejä pitkin talonreunalle ja sieltä valui pois päin talosta. 

Työnalle kuitenkin haluaa varmistua että se vesi todellakin valuu tarpeeksi kauas talosta ja ei näin kosteusrasita talon perustuksia. Salaojathan tämän ikäisissä taloissa on mitä sattuu.

Työnalle sai vihdoin kaivettua sadevesiputkea maahan. Mutta ihan noin vain ei saa putkea kaivaa maahan. Tai saa, mutta tärkeää on se, että minne se siellä kelluva vesi johdetaan. Sadevesien eli hulevesien (Hulevesillä tarkoitetaan sade- tai sulamisvesiä) poisjohtamisen tarkoituksena on pitää rakennuksen perustukset kuivina.

Hulevesiä ei saa johtaa toisen tontille, ajoradalle, pyörätielle, jalkakäytävälle eikä katuojaan ilman maanomistajan lupaa.

Helsingissä, minne Työnallekin maksaa veronsa, hulevedet imeytetään rakennusjärjestyksen mukaan ensisijaisesti maahan omalla tontilla, mikäli maaperäolosuhteet sen sallivat. Ja nehän sallivat. Työnallen residenssi nimittäin makaa hiekkapohjaisella tontilla.

Käsittääkseni on myös mahdollista tehdä jonkinlaista yhteistyötä naapurin kanssa yhteisistä sadevesikaivoista yms. mutta siihen en ota kantaa.

Tärkeää, siis hyvinkin tärkeää on se että hulevedet eivät päädy lainehtimaan naapurin tontille. Näistä kannattaa käydä avointa keskustelua naapurin kanssa.

Olen muutamastakin riidasta lukenut erinäisistä keskusteluista jossa juuri tästä asiasta tapellaan oikein juristien kanssa.

Työnalle on käyttänyt sulavaa ja saumatonta diplomatiaa kaikissa tämän artikkelin putkituksissa ja niistä ei sen enempää.

Otan nyt yhden talonkulman esimerkiksi: kaivoin putken maahan ja ohjasin sen loppumaan omalle tontille.

Putken pää loppuu siis omalle tontille, hyvissä ajoin ennen naapurin rajaa ja putken päässä on kuoppa. Kuopassa on isohkoja kiviä sekä sepeliä jotta hienompi maa-aines ei täytä putken toista päätä ajan saatossa. Jos kuoppa hetkellisesti täyttyy rankkasateen aikana, valuu ylimääräinen vesi nurmikenttiä pitkin omalle tontille ja tämän mahdollistaa pihan maan muotoilu.

Sitten itse materiaaleista. Hommasin jo viime vuonna sipoolaiselta uudisrakentajalta sadevesiputkea joita hän myi netin myyntipalstoilla ylimääräisenä.

Putket ovat halkaisijaltaa 110mm ja niissä on yleensä mukana toisessa päässä muhvi. Muhvi on siis liitoskappale jolla se liitetään seuraavaan putkeet kiinni.

Hyvään hintaan irtosi. Olen nähnyt myös joissakin taloissa sellaisia ratkaisuja joissa syöksyputkeen on kiinnitetty suoraan putki joka menee sellaisenaan maan päällä kauemmaksi talosta. Helppo ratkaisu mutta ei kovin kaunis. Myös lapset yleensä edesauttavat siinä, että se putki revitään irti. Nyt kun putket ovat maahan kaivettu, on lapsilla pykälän verran kovempi homma jos haluavat putkien paikkaa muuttaa.

Syöksyputkien alle tuleviin suppiloihin kannattaa satsata muutama euro enemmän ja ostaa sakkapesällinen sadevesikaivo. Ei siis pelkkä tratin muotoinen tötsä vaan ämpärin muotoinen tötsä joka kertaa ylimääräiset sonnat pohjalle ja puhdistaminen on näin helpompaa. Maksavat ehkä noin 15e kappale.

Eli siis ei tällainen vaan tällainen:

Sitten vaan kansi kiinni kun omaiset ovat nähneet ja mullat päälle.

Ei se sen kummempaa ole.

Asennussyvyys lienee normaalisti hiukan syvempi kuin Työnallen kohteessa, joten nähtäväksi jää, jäätyvätkö putket talvella. Mutta jos jäätyy, niin sitten kaivetaan syvemmälle tai keksitään jotain.

Että eipä tällä kertaa kummempaa rakkaat lukijat. Juhlikaa maltilla juhannusta ja eikä sitten pissitä veneestä!

Nurmikenttien kutsu

Ehtoisaa ehtoota sanoi ehtoinen emäntä.

Työnallen vanha työkaveri kertoi taannoin että heillä oli mökki saaressa. Saareen pääsi tietenkin vain veneellä. Mannerrannan naapuri kuulemma aina hilpaisi paikalle kun mökkeilijät tekivät lähtöään saareen. Oli tapana jutustella niitä näitä ja kysellä kuulumisia.

Kerran, eräänä suvena naapuri pelmahti taasen paikalle ja kyseli, että ”miten on menny”.

Tähän entinen työkaveri vastaamaan, että ”ihan hyvin on menny. Tosin viime viikonloppuna, kun ajeltiin saareen, niin perämoottori irtosi veneenperästä ja upposi järvenpohjaan. Se vähä harmittaa, että…”

Naapurin äijän lakoninen vastaus oli lyönyt ällikällä: ”älä ala mulle valittaa” ja taapertanut takaisin omalle pihalleen.

Noh, mutta jos nyt joku kysyisi Työnallelta että miten on menny, niin vastaisin, että hyvin on menny. Nurmikko kasvaa.

Rakkaat lukijat, olette ehkä jopa tahtomattanne saaneet seurata Työnallen loputtomalta tuntuvaa taistelua nurmikenttää vastaan ja nurmikentän taistelu ei ole ollut sitä perinteistä nurmikon villiintymistä tahi leikkaamista vaan että sen saisin kasvamaan, että sen voisi leikata. Paradoksaalista eikö totta?

Mutta kun se nurmikko pitää saada kasvamaan että Työnalle pääsee leikkaamaan sitä, jotta olisi taas yksi homma joka pitäisi hoitaa joka toinen viikko. Koska hommia ei ole tarpeeksi. Työnalle kuuluu myös Facebook-ryhmään nimeltä ”LMC Briggs & Stratton Riders” –ryhmään. Tähän ryhmään on valikoitunut vain kaikkein omistautuneimmat ja intohimoisimmat nurmikontrimmaajat. Miltä se nyt vaikuttaisi jos Työnalle kuuluisi ryhmään jossa hekumoidaan ruohonleikkaamisella ja Työnallella ei olisi nurmikkoa joka kasvaisi?

Oli miten oli, kerroin teille viime postauksessa nurmikon kalkitsemisesta ja ravitsemisesta. Työ alkaa vihtoin kantamaan hetelmää, nimittäin nyt ovat ruohokentät vihreät kuin Suomen kuudenneksi suurin eduskuntapuolue. Nurmi kasvaa kohisten ja itä-helsingin rauhan rikkoo vain Työnallen Murray-ruohonleikkuri.

Tuleen ei saa jäädä makaamaan vaan aion ilmata, kalkita ja ravita nurmikkoa vielä kesällä, koska nyt on vasta saatu nurmikon pieneliökanta aktivoitua. Ei anneta hiipua kuten vaalilupausten.

Oikein hyvää kesäkuuta ja alkanutta kesää hyvät lukijat!
Ensi kerralla asiaa sadevesien poisjohtamisesta ja harhaanjohtamisesta.