Kasvihuone on valmis

Mistä tietää että hellejakso alkaa? Ei tarvise kuin tarkistaa milloin Työnallen loma loppuu ja aurinko alkaa porottamaan niin maan perkeleesti.

No mutta sain minä jotain muutakin aikaiseksi loman aikana kuin vain turpean ja punoittavan naaman.

Nimittäin kasvihuone on nyt kuosissa. Kasvit vaan puuttuu, mutta kunnon viherpeukalo ei sellaisilla pikkuasioilla harrastustaan häiritse.

Eipä silti, sain sinne muutaman väsyneen yrtin ja naapurilta tomaatintaimen hoitoon, joka oli saanut sen itselleen hoitoon.

Joistakin ikkunapokista puuttui vielä ikkunaruutu ja viime vuonna koitinkin jo etsiä jostain sopivasti lasia ja yritin jopa mennä lasitusliikkeeseen mittoineni, jotta olisi puuttuvia ikkunaruutuja saanut teetätettyä. Mutta ei, lomilla olivat tai itse lasia ei meinannut saada mistään. Myöskään lasileikkuria en omista ja uskon, että tällaisilla rautahermoilla varustetun kaverin kun laittaa lasia leikkaamaan, niin siinä puista lähtee linnut lentoon kun kiroilun aika koittaa.

Pelastukseksi koitui rautakaupasta saatava UV-suojattu polykarbonaatti-levy. Neliölle tuolle materiaalille koitui hintaa noin 37e. Työstettävyys on helppoa, itse käytin rälläkkää. Läheltäkään ei erota, onko kyseessä lasi vai muovi. Toki pitää nyt vuosi pari katsella miten se pysyy kunnossa, vai pysyykö lainkaan.

Lattian marrakesh -laatat viimeisteltiin siten, että hiekkarannalta otin mukaan oikein siliää hiekkaa ja harjailin ne rakoihin ja koloihin.

Tästä ideasta olen harvinaisen ylpeä. Vielä en saa täyttä kuvaa aiheesta, sillä vihreää ei ole vielä kasvanut pitkulaiseen laatikkoon, mutta juttu on tämä:  Punaisen tiilen, vanhan harmaantuneen puun, raudan ja vihreän värien sekoitus on aivan helevetin hieno.

Heikkona hetkenä ostin myös aurinkokennolla toimivat kiinalaislyhdyt Anttilasta. En tilannut verkkokaupasta vaan ihan liikkeestä hain.

 Ovi oli tässä tapauksessa aika helppo tehdä, sillä jäljellä oli enää kaksi ikkunapokaa. Sahasin molemmista yhden ruudun pois ja laitoin laudasta levikkeet sivuille ja se oli siinä.

Mutta tällaista tällä kertaa. Laitan taidekuvia vielä toiseen postaukseen jahka kerkeän.

Adios!

Uuden kasvihuoneen seinät pystyssä

 Rakkaat halpamatkalaiset. Tervetuloa Työnallen kanssa helevetin hitaalle rakennusprojektille seuraamaan kasvihuoneen nousua ja mahdollisesti tuhoa. Viime kerrallahan kerroin teille vanhan kasvihuoneen purkamisesta ja uuden aloittamisesta ja nimenomaan sen sijoittamisesta aurinkoisempaan paikkaan.

Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen, ja myös Työnallen projektissa on jotain pientä saatu aikaan.

Tässä projektissa on tullut huomattua taas ruuvien hyödyllisyys, sillä olen tähän mennessä käyttänyt vain vanhoja ruuveja uudelleen ja pääosin vanhaa puutavaraa.

Aikaa vievimmäksi hommaksi on osoittautunut tiiliseinän muuraaminen, sillä ilmaiseksi saamani vanhan talon muurin tiilet ovat lähes poikkeuksetta kaikki eri kokoisia. Mutta koska rakennamme kasvihuonetta, ei sillä ole niin väliä. Näyttävää seinää on muurattu noin 3 riviä kerralla. Hidasteeksi ovat muodostuneet ajan puute sekä innokkaiden apureiden runsaus. Mutta kylmänviileästi olen ottanut jälkikasvun mukaan muuraushommiin vaikka se vähän hidastaakin hommia.

Puoleen väliin seinää väänsin myös harjateräksen pätkän koko matkalta sauman väliin ja päät kiinni runkoon. Ettei se seinä kato sitte kaadu…

Kuten innokkaimmat lukijat muistavat, tykkää Työnalle tehdä asiat myös vaikeasti. Kävin jokaisen säkin ostamassa erikseen, koska menekkiä en jaksanut laskea. Neljä kertaa hain siis säkin kaupasta.

Loppuvaiheessa alkoi myös tiilet loppumaan, ja sainkin muutaman lisätiilen vielä, mutta viimeisen rivin muurasin pystyyn. Ja samalla huomasin, että siitä muodostui nätti pikku hylly. Kaikkee sitä vahingossa tuleekin hiffattua.

Runkoa on rusikoitu kasaan aika kepeässä kesäsäässä ja todellinen hikoilu alkoi lattian laatoitusvaiheessa. Onneksi sentään ymmärsin olla tekemättä kaikkia seiniä vielä valmiiksi ja sitten vasta aloittanut laatoitusta. Tuolloin työskentelylämpötila olisi noussut varmasti reilusti yli 30 asteen ja silmitön hikoilu olisi ollut tosiasia.

Niin, Marrakech design –kuivapuristettuja betonilaattoja sain mielitietyn siskon perheeltä, jotka jäivät yli heidän rakennusprojektista. Lämmin kiitos vielä näistä. Vaikka pohjatyöt olinkin tehnyt pieteetillä, oli pohjavalun harkkoreunus sen verran epätasainen, että laatoitus hiukan aaltoilee reunoilla. Mutta jälleen kerran, olemme tekemässä kasvihuonetta, ei avaruussukkulaa, joten ei se niin tarkkaa.

Jälleen kerran jaksan mainostaa Raksakimppa Uusimaa -facebook sivustoa, josta sain kysymällä saneerauslaastia puoli säkillistä veloituksetta. Kiitos vielä lahjoittajalle.

Nyt täytyy kyllä röyhistää rintaa ja sanoa, että on tulossa helevetin hieno kasvihuone. Pikkusen vielä puuta, muutama ikkuna, tippa maalia, paljon kiroilua, niin aletaan olemaan jo pitkällä (mahdollisesti oluella)

Palataan businekseen!