Oviaukon listoitusta ja kynnyksen vääntöä

Kirpakkaa maanantaita vaan kaikille jotka käyvät tätä blogia tavaamassa. Ja muillekin tietysti, paitsi Putinille joka tekee homokammoisuudestaan lähes jo taidetta.

Mutta ennen kuin Työnalle kiihdyttää taas itsensä tarpeettomaan raivoon kaikista maailman epäkohdista, niin mennään suoraan asiaan.

It’s only remontointia and remontointi is good!

Tämänkertaiseen postaukseen on hyvät lähtökohdat, sillä kun sain tämän homman tehtyä, niin lausuin mielitietyilleni seuraavasti: siitähän tuli hieno ja eikä hermot menny kertaakaan.

Kuten haukansilmäisimmät ja hyvin muistavat lukijani saattavat muistaa, kerroin blogin alkutaipaleella varasto/kylmähuoneen muuttamisesta työhuoneeksi.

Hommahan tuli tehtyä aina listoituksiin asti, mutta oviaukko josta revin palo-oven karmeineen irti, jäi hyvin koskemattomaksi. Ajattelin että sitten syssymmällä. Muutama syksy siinä sitten vierähtikin kunnes kolmisen viikkoa sitten sain työn alulle. Ja kävipä Työnallesta joku pieni paikallinen maakuntalehti tekemässä juttuakin. Tietenkään en silloin saanut hommaa tehtyä loppuun vaan piti mennä keittiöön turisemaan toimittajan kanssa niitä näitä ja kunnon hommat jäi kesken.

Noh, nyt sitten sain lopulta oviaukon viimeistelyn tehtyä ja sehän on siinä.

Kohteessa ei ollut kynnystä joten siitä piti aloittaa. Meni siitä mistä aita oli matalin ja kävin sahaamassa 48x90 lankusta sopivan mittaisen pätkän, näytin sille hiomakonetta ja sovitin paikalleen.

Piikkasin isoimmat betonitasoitteen muhkurat pois tulevan kynnyksen alta ja suihkautin alle uretaanivaahtoa ja napautin kynnyksen paikalleen. Rautakaupasta alumiinilista ja kynnys oli tehty.

Kynnyksistä en muuten yleensä hirveästi innostu, mutta tässä tapauksessa jokin siihen piti saada, koska huoneiden lattioilla oli muutama kymmenen milliä tasoeroa ja yhtymäkohta oli helpoin hoitaa kynnyksellä.

Oviaukkojen reunoihin olin nähnyt vahvan vision listoista. Yön pimeinä tunteina oli uniini leijaillut kuvia noin 70mm leveistä listoista jotka sujahtivat paikalleen ja näkymä oli lähes eteerinen. Koska valmiit listat maksavat kaupoissa yllättävän paljon, killautin isäukolle ja pyysin häntä halkaisemaan muutaman lankun keskeltä kahtia ja leveydeksi 70mm, eli juuri sen verran kuin väliseinän paksuus on. Lankku on muuten samaa tavaraa kuin mistä kynnys tehtiin.

Olisin itsekin halkaissut pöytäsirkkelilläni lankut mutta sanotaanko nyt niin, että sillä Työnallen sirkkelillä ei ammuta. Joten isäukko sai hommakseen sahata omalla, huikan tarkemmalla pöytäsirkkelillään listat Työnallelle.

Sitten kaivettiin taas vanha uskollinen Makitan epäkeskohiomakone ja näytettiin listoille hiukan hiomapaperia karheudella 120. Ja siitähän tuli sileä kuin vauvan hanuri.

Seuraavaksi kulmat jiiriin ja listaa paikalleen. Koska seinät ovat edelleen siporexia, oli kiinnityksessä käytettävä proppuja ja sitten vasta ruuveilla listat kiinni.

Kun koko komeus oli valmis, laitetaan mielitietty maalaamaan vielä listat valkoisella ja homma on niin sanotusti taputeltu.

Kyllä nyt kelpaa mennä taas säveltämään työhuoneeseen mestariteoksia ja musiikkihistorian kulmakiviä koska keskeneräinen oviaukko ei enää häiritse musiikillista flowta ja riko keskittymistä.

Ja sitten yksi juttu vielä.

Työnalle on pyhittänyt vasemman silmänsä kokonaan designille ja kauneudelle yleensä. Design esineet ovat hienoja ja kauniita, varsinkin silloin kun ne oikeasti sitä ovat. Toisinaan tuodaan markkinoille koivupölkky ja markkinoidaan sitä designina ja pyydettän siitä kolmatta sataa euroa. Silloin alkaa Työnallella keittämään. 

 Vastaavanlainen asia on nyt tullut design-markkinoille ja se on ne roikkalamput.

Antakaa mun nyt kaikki kestää. Työmaavalaisin josta on vaihdettu musta johto neonväreille ja laitettu katkaisija väliin ja siitä kehdataan nyhtää yli sata euroa!!!

Niitä voi tehdä itse tai sitten ostaa vaan ihan tavallinen roikkalamppu ja käyttää se ylijäänyt satanen vaikka viiniin ja ottaa taksi ja ajaa ympyrää pihalla tunnin pari.

Joku roti!

No niin, tulihan se turha raivo taas sieltä. 

Yritän rauhoittua.

Ensi kertaan rakkaat lukijat!

Nukkekodin kalusteita ja uudenvuoden lupauksia

Hyvää päivää ja alkanutta vuotta 2014.

Vuosi vaihtui ja Työnalle lupasi myös uudenvuodenlupauksena, puoli lasillista kuohuviiniä nauttineena, pudottaa painostaan 10%.

Onneksi remonttikeijukaisenne ei ole kovin tuhtiin kuntoon itseään vielä saattanut, joten urakasta on tulossa joka tapauksessa hikinen. Juhannukseen mennessä pitäisi olla jotain tapahtunut. Pidän teidät informoituna rakkaat lukijat. Työnallen velipoika muuten sanoo aiheesta osuvasti: lihomista ei voi pysäyttää, sitä voi vain hidastaa.

Tällä kultaisella neuvolla Työnallekin ponnistaa leuat rinnassa uuteen vuoteen.

Uusi vuosi tuo tullessaan runsaasti pientä remontoitavaa mutta suuret linjaukset ovat vielä auki.

Vuosi on kuitenkin hyvä aloittaa kevyistä hommista. Oviaukon listoituksesta ja kynnyksen tekemisestä on tulossa lähiviikkoina turinaa, mutta ennen sitä on syytä aloittaa vielä kevyemmistä asioista. Nimittäin nukkekodin remonteista. Tai ei ne oikeastaan ole remontteja vaan huonekalujen valmistusta. Pukki nimittäin toi pikkudonnalle nukkekodin. Viekkaan myyntimiehen ja vielä ovelamman pukin takia täytyy irtaimisto hankkia itse. Tai olihan siellä perusasioita, mutta koti ei ole koti ennen kuin siellä on muutama itse tehty taideteos. Ja tässä vaiheessa astuu tuhattaiturinne ja sanasepponne esiin. Hän ei nyt jostain syystä ole tavoitettavissa joten Työnallen on otettava ohjat karvaisiin käsiinsä.

Pikkuneiti oli moneen kertaan jo kysynyt että koska mennään tekemään sänky nukkekotiin. Esikoinen näytti myös mallia nukkekotiesitteestä jossa komeili vaatimattomasti parisänky, jossa oli kiemuroitu kullan värinen sängynpääty. Kultamaalitussikin on jo ostettu valmiiksi. Kun Työnalle sitten otti esitteen kätöseensä tarkempaa tarkastelua varten, lausui hän seuraavaa: ”mitä jos tehdään ensin sellainen ihan tavallinen peruskerrossänky?” Isi ei nyt ihan kaikkea osaa tehdä, ainakaan ihan heti.

Sopimus lyötiin lukkoon täydessä yhteisymmärryksessä ja jo kohta, kuin köyhän talon porsaat, marssittiin autotalliin, Työnalle (urakoitsija), Tytär (asiakas) ja pikkuveli (vastaava mestari).

Ennen kuin olin saanut sängynpohjat sahattua, olivat jo asiakas sekä vastaava mestari leikkimässä hippaa. Näin sen pitäisi mennä joskus aikuistenkin palavereissa.

Liimojen kuivuttua leikkasin ohuesta solumuovista patjat ja näin sain ostettua itselleni lisäaikaa jotta saan tehtyä parisängyn, jossa on se kultainen sängynpääty.

Sitä odotellessa, hyvää alkanutta vuotta vielä kerran!