Syksy tuloo. Ovien ja ikkunoiden tiivistäminen

Hyvää perjantaita keskiluokka!

Työnallella on pitänyt kiirusta muiden kuin remonttiasioiden kanssa ja siksi ei lyyristä ilottelua ole näkynyt blogissakaan pieneen toviin.

Edellinen kirjoitus remontin ja parisuhteen harmoniasta aiheutti oikein mukavan lukijaryntäyksen ja jaettiin tuota linkkiä facebookissakin kohtuullisen paljon.

Hyvä näin.

Syksyhän tuossa antoi odottaa itseään oikein huolella ja aurinkohattuun ja bermuda-shortsheisin verhoutunut Työnalle olikin jo unohtaa täysin kaiken siihen liittyvän puuhastelun, kunnes mainittu syksy osoittikin sitten oikein huolella olemassaolostaan.

Vettähän tuossa yksi ilta tuli kuin saavista kaataen ja kuin varkain huomasin että rännit ovat täynnä vettä ja sitä tulee myös yli äyräiden. Pienen hetken miettimisen jälkeen ymmärsin, että vaikka pihakoivut ovat vielä vihreänään lehdistä, on keltaista lehteä tippunut katoille, ja sitä myöden ränneihin jo luvattoman paljon.

Jostain luin vinkin, että puhdista rännit kun kaikki lehdet ovat varisseet puista. No, jos pihalla on puolitoistametrinen omenapuun verso, niin vinkki on enemmän kuin oivallinen. Jos pihalla on taas 4 isoa koivua, puhdista useammin!

Lehtiä oli nimittäin rännit täynnä ja tukkeutuivat täysin lehtien ja veden massasta. Ja mainitut pihakoivut ovat vielä lehtiä vihreitä lehtiä täynnä.

Pihakalusteet pitää pikkuhiljaa purkaa ja muutenkin piha sekä talo pitää saattaa talvikuntoon.

Tänä syksynä prioriteettilistan ensimmäisen sijan valtasi nopeasti tiivistäminen. Nimittäin syksyn lähes subtrooppisista lämpötiloista hypättiin erittäin pikaisesti loppusyksyn kylmiin ilmoihin ja nuo ilmamassat pitivät huolen siitä, että Työnallen varpaita, vai pitäisikö sanoa tassuja alkoi paleltaa yllättävät nopeasti.

Halvin ja nopein tapa parantaa energiatehokuutta on varmistaa että ovien ja ikkunoiden tiiviys on kunnossa.

Työnallen kartanossa on kohtuullisen tuoreet ikkunat ja niiden tiiviys on vielä kunnossa, mutta ovet ovat edelleen alkuperäisiä ja niiden tiiviys on ollut jo vuosia miten sattuu.

Vaikka tämä on varmasti monelle lukijalle ja muuten vaan paikan päälle eksyneelle perusasioita, niin kerron silti sanoin ja kuvin mitä kannattaa tehdä. Ties vaikka saisitte inspiraation.

Ota lasi viiniä, tai olut. Juo se.

Ja sitten siihen tiivistämiseen. Mene sukkasiltaan tai ilman sukkia oven viereen. Jos lattia tuntuu kylmältä tai varpaissa tuntuu vetoa kannattaa tehdä jotain. Jos et energialaskun hintaa pohdi, niin ainakin lattian vetoisuus saattaa ärsyttää niin paljon että jotain tarttis tehrä. Simmottis.

Työnallen residenssissä tällainen vetoisuus oli huomattavissa terassin ja kodinhoitohuoneen ovien kohdalla. Pääoven tiivistäminen oli vielä kunnossa edelliseltä syksyltä.

Sitten ei muuta kuin rautakauppaan ja tiivistettä ostamaan. Tiivistemuotoja on monia, mutta yleisimmät ovat varmaankin E, D ja P-tiivisteet. Kirjaimista voi päätellä hyvinkin paljon, minkä muotoisista tiivisteistä on kyse. Eli P-profiili on tiivisteen poikkileikkauksen muotoinen.

Yleisimmät värit ovat ruskea ja valkoinen. Määrät rullissa ovat yleensä 10m, 25m ja 100m. Metrihinta määräytyy ostettavan määrän mukaan. Itse suosin 25m rullia, koska 10m jää kuitenkin vajaaksi jos ovia tai muita tiivistettäviä pintoja on useampia. 25m rulla alennuksineen maksoi 15,55e nimeltä mainitsemattomassa rautakaupassa.

Asennus kannattaa tehdä päiväsaikaan ja aloittaa homma siten että pidät oven kiinni ja pimennät sisäpuolelta huoneen. Räikeimmät vetokohdat näkyvät visuaalisesti aukkoina. Pienemmät raot tunnet jaloilla ja käsillä.

Sitten vaan ovi auki ja kiinni niin usein että näet kohdan mihin tiiviste kannattaa kiinnittää.

Puhdista pinta johon tiiviste tulee, koska muuten tiivisteen tarrapinta ei pysy karmissa kovin pitkään.

Näin ollaan sitten mainoskatkon aikana saatu ovet tiivistettyä. Kannattaa vielä tarkkailla ovia muutama päivä ja tiivistää tarvittaessa lisää.

Tiivistäminen todellakin on helppoa ja halpaa puuhaa. Energiakulutus vähenee ja ennen kaikkea asuinmukavuus paranee tällä hommalla helposti.

Ja vaikka nyt kirjoitankin 60-luvun talon tiivistämisestä, niin kyllä ne uudemmatkin talot saattavat kaivata tiivistämistä.

Ensi kerralla kerron pensasaidan repimisestä, kiroilusta, voivottelusta ja tuijien istuttamiseta.

Heikää nyt!

Remontti + parisuhde = Parisuhderemontti?

Hoplaa sanoi trapetsitaiteilija kun kesken esityksen oluelle lähti.

Eilen ilmestyneessä Meidän talo –lehdessä oli juttua talon rakentamisen ja remontoinnin vaikutuksesta parisuhteeseen.

Työnallen on siis kerrottava oma, oikea näkemyksensä myös tähän asiaan. Eli ottakaa hyvä asento ja valmistautukaa jakamaan kattilat ja lusikat.

Esikoisemme oli noin kahden vuoden ikäinen ja oli kasvanut ensimmäiset ikävuotensa Helsingin Vallilassa. Silloisessa asunnossa ei ollut juuri mitään remontoitavaa, joten elo oli kuin silkkiä vain. Koska Työnalle on kuitenkin kiihkeä mies, ei mennyt aikaakaan kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan siten, että mielitietyn vatsa alkoi kasvaa. Jotain oli tehtävä. Pieni kaksio myyntiin ja kolmio alle. Siis asunto.

Nykyisen ajanlaskumme mukaan vuonna 2009 ostivat Työnalle mielitiettynä kanssa vanhan kerrostalokolmion. Tämäkin asunto oli erittäin retrossa kunnossa ja vaati hellän ja osaavan remonttimiehen pehmeää kosketusta. Sellaiseen ei kuitenkaan ollut varaa joten Työnalle päätti tarttua toimeen.

En mene sen tarkempiin detaileihin itse remontista, koska se olisi aivan oman blogin paikka. Toiseksi se aika meni melko sumussa, joten eipä Työnalle tuosta mitään muistaisikaan. Enkä nyt puhu alkoholista tahi muista nautintoaineista, vaan väsymyksestä.

Elimme siis lähes täysin klassista ajanjaksoa parisuhteessa. Ensimmäinen lapsi tullut, toinen tulossa. Sehän menee siinä missä yksikin, ja muita kuolemattomia viisauksia ladellen pariskuntamme ryhtyi siis remonttihommiin. Otin kesälomani jo keväällä ja aloin remontoimaan kerrostalokolmiota hurmiossa. Puoliso vatsa pystyssä oli vielä vanhassa asunnossa hoitamassa taloutta ja kaikkea muutakin.

Alku menikin hyvin, mutta mielitietyn pötsi vain kasvoi ja oivan virheliikkeen, eli lapsen poisottaminen päiväkodista äitiysloman alun kunniaksi, alkoivat rasittamaan kotijoukkoja. Eipä ollut helppoa Työnallellakaan. Päivät venyivät sekä askel ja luomi painoi.

Jonkun tutkimuksen mukaan ihmisen elämään ja mieleen vaikuttavat eniten muutto, remontti, lapsen syntymä ja läheisen kuolema. Eli eipä tässä jäänyt enää kuin yksi toteuttamatta. Toinen lapsen synnyttyä oli vielä kaikenlaista pientä laitettavaa asunnossa. Lähdin muun muassa synnytyslaitokselta suoraan laatoittamaan kylpyhuoneen seiniä. Tässä vaiheessa on tietenkin fiksua ja suotavaa alkaa jarruttelemaan remonttia koska äiti tarvitsee apua ja vanhempi lapsi tarvitsee myös huomiota. Mutta himmaile nyt siinä sitten kun kylpyhuonetta ei ole käytössä vielä lainkaan.

Tässä vaiheessa alkoi väsymys ja kaikki muu hiertämään parisuhdetta oikein kunnolla. Työnalle itse koki ristiriitaisia tunteita, koska vanha kunnon psykologiset ”perheen suojeleminen” ja ”pesänrakentaminen” olivat kesken, mutta toisaalta pitäisi olla perheen kanssa läsnä. Näistä tulee aina, siis aina riitelyä. Toinen ei ymmärrä toista koska on vaikea nähdä muuta kuin oma ahdistuneisuus. Tässä vaiheessa pitäisi aina pystyä puhumaan. Oikeastaan puhumaan pitäisi pystyä jo huomattavasti aiemmin.

Remontti, talon rakentaminen tai lisää lapsia on toisinaan myös, usein myös valitettavasti, syy siirtää ongelmia. Koska silloin aika täytetään muulla tekemisellä ja ei nähdä tai pystytä näkemään ongelmia joita parisuhteessa on. Jotkut onnistuvat tässä elämän täyttämisen kaikella tekemisellä jopa eläkeikään asti. Sitten erotaan kun kumpikaan ei enää käy töissä ja kaikki toisessa alkaa korpeamaan.

Tästä kaikesta viisastuneena sovimme nykyiseen residenssiimme muuttaessa, että remontit tehdään rauhassa, koska aikaa on tehdä. Ja kyllähän sen tietää kun Työnalle jotain tällaista sopii. Siitä mitään tullu!

Remonttikohteet aloitettiin kovalla tohinalla ja ärhisteltiin kaikille jotka tulivat suunnilleen ihan mitä tahansa kysymään. Keskeyttivät olemalla yleensä paikalla.

Perhetilanteen hiukan rauhoituttua (etenkin kuopuksen hiukan stabilisoiduttua )on keskustelu entisestään lisääntynyt. Puhumme paljon ja useasti, myös vaikeista asioista ja se todellakin auttaa.

Suurimpia ongelmia, ainakin meidän perheessä ovat olleet oman ajan käyttö ja saaminen, siis ajan saaminen. Työnalle on kokenut asian lähes aina niin, että kun illalla tai viikonloppuna on aikaa ja kukaan ei ole menossa minnekään, niin Työnalle ”saa” mennä asentamaan lamppua seinään tai poraamaan korvausilmaventtiiliä seinään. Ja sitten kun taas mielitietty saa omaa aikaa, niin hän menee kuntosalille tai lenkille. Siis ollessaan hoitovapaalla. Mutta asiahan ei todellakaan ole näin mustavalkoinen. Se joka on ollut hoitovapaalla on ollut kotona koko päivän lasten kanssa ja hänelle kuntosali tms. on omaa rentouttavaa aikaa. No miksi Työnalle ei sitten saa rentouttavaa aikaa, miksi Työnalle tarttuu vasaraan ja akkuvääntimeen kun aikaa lohkeaa? Ymmärsin jossain vaiheessa sen faktan, että voinhan minäkin mennä lenkille ja ottaa oikeaa omaa aikaa itselleni. Se remontti, kuten on sovittu, on pitkän aikajanan tapahtuma ja niitä pitää osata ajoittaa oikein ja tarpeeksi pitkille väleille. Ne pitää myös osata suunnitella ja etenkin informoida toiselle ajoissa. Koska mikäänhän ei ole ärsyttävämpää kuin itsensä tärkeäksi tekevä remonttipelle vain ”ilmoittaa” että nyt lähden tekemään remonttia ja olettaa että puoliso on aina valmis ”vain hoitamaan” lapsia ja muita perheasioita.

Sitten tärkeä asia: Jokaisen isän pitäisi jonkun aikaa, vaikka aseella uhaten pakottaa, olemaan hoitovapaalla lasten kanssa ilman puolison apua päivisin.

Työnallepa kertoo tarinan. Kun esikoisemme syntyi, ehdotti mielitietty minullekin hoitovapaata. 6 kuukautta kotona lapsen kanssa. No mikä ettei. Loin mielikuvan päässäni salamannopeasti: Aamulla herätään kun herätään. Kaffet porisemaan ja luetaan päivän hesari kahteen kertaan ja sen jälkeen pikkuhiljaa siirtyminen sohvalle Simpsoneita katsomaan. Ruokakin tipahtaa jostain taivaasta ja jo kohta puoliso onkin kotona ottamassa taas ohjat käsiinsä. Suits me sir.

Ja kuinka väärässä voi pieni Työnalle ollakaan tässä kaikessa. Esikoinen oppi kävelemään juuri tuolloin, eli 7kk ikäisenä. Arvostus, äitiä, kaikkia äitejä ja kotona olevia, lastaan hoitavia ihmisiä kasvoi monituhatkertaiseksi. Töiden taas alettua kuuden kuukauden kuluttua, minä lähes juoksin töihin.

Eipä aikaakaan kun lapsia oli kolme ja sama kysymys helähti ilmoille kesäisessä illassa. Työnallen muisti on lyhyt mutta huono. Tottakai jään kotiin. Lapset päivähoitoon tai kerhoon ja saan kuopuksen kanssa tehdä vaikka remonttia samalla. Wrong again! Arki täyttyi pukemisesta, viemisestä, hakemisesta, ruuanlaitosta ja ikkunasta ulos tuijottelusta. Eräänä päivänä Työnallukka puhkesi jopa kyyneliin kun väsymys oli niin kova. Vanhemmat lapset tappelee usein ja pienin roikkuu housuissa ja kalakeitto kiehuu yli. Huutamista oli ehkä vielä enemmän kuin armeijassa ja sehän tunnetusti ei tee muuta kuin haittaa.

Vuoden vaihteessa Työnalle palasi työelämään ja voi että. Kyllä olisi voinut halata kaikkia vastaantulijoita ja työpöytääkin. Rauhassa syöminen ja kaikki aikuiskontaktit tuntuvat kuin sadulta, kuin silkkiä vain.

Vasta nyt olen ymmärtänyt remontoinnin syvimmän olemuksen parisuhteessa ja lapsiperheessä. Kiirettä ei saa pitää ja lapset pitää ottaa mukaan. Ei ne kuitenkaan kauan jaksa vasara kädessä olla, mutta heidän ja puolison huomioiminen on tässä kaikessa kaiken alfa ja omega.

Rakkaat lukijat, hyvät pariskunnat, arvon fellow-remontoijat. Arvostakaa puolisoitanne, puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Vaikka se olisi pois mukavuusalueelta. Älkää pitäkö itsestäänselvyytenä lastenhoitoa ja ruuanlaittoa. Peruslässytys ”lastenhoito on tärkeää kanssa” ja sitten timpuriliivit niskaan ja hommiin ei aiheuta muuta kuin ärsytystä.

Nykypäivän remonttireiskan tulee olla huomaavainen, diplomaattinen ja suunnitteleva. Pitää vain osata luovia ja kestää. Ei myöskään auta hokeminen toiselle että ”kun nää pitää vaan tehdä” tai ”kukas sitten sen saunan rakentaa”

Nuo lauseet ovat ehkä totta ja sopivat ehkä tilanteeseen, mutta miettikää myös sitä, että onko siellä valmiissa saunassa enää kahden kuukauden kuluttua kukaan muu istumassa kuin yksinäinen saneeraajaparka jonka kyyneltä ei poskelta hikipisaroiden seuasta erota.

Ja mitä tulee lasten hankintaa ja tuleeko niitä lisää: tästä lähtien Työnalle nukkuu vatsaltaan.

Adios!