Hyvää
Juhannusviikkoa arvon lukijat. Suomen suvi näyttää taas ihanuutensa. Aurinko
paistaa ja heti seuraavassa hetkessä vettä tulee kuin sieltä Esterin pakaroiden
välistä. Siellä se Työnallekin on lapion varressa heilunut ilman paitaa ja
uhoten huudellut taivaalle takaisin, että ”is that the best you can do” kun
vettä on tullut solkenaan.
Ilman paitaa
tässä kehtaakin heilua, kas kun jos muistatte että Työnalle meni viinipäissään
lupailemaan uudenvuodenaattona että 10% painosta lähtee tuosta vaan. No eipä se
ihan tuosta vaan ole lähtenyt, mutta hyvältä näyttää. Viime viikonloppuna
tavoitepaino oli enää kilon päässä, mutta nyt, oltiin parin kilon päässä
sunnuntai-iltana.
Aikaa on siis 5
päivää. Tämä viikko meneekin sitten salaattia syödessä, vettä juodessa ja paskalla istuessa, mutta
tavoitteeseen päästään. Viimeinen ilta menee sitten vaikka saunassa. Ei se
helpolla lähtenyt, mutta ei se myöskään hirveän tuskan takana ollut. Pääasia
on, ettei bikinikuvia tarvitsekaan nyt sitten laittaa nettiin. Se nimittäin oli
vedon panos.
Mutta siis sitä
vettä on sadellut, ei ole jaksanut paistaa. Kuten muistatte, viime vuonna
Työnalle uusi talon sadevesikourut ja muutoksen mukana tuli myös syöksyputket
katolta alas. Siis ne asennettiin siten, että vesi tulee alas katolta
syöksyputkia pitkin. Itse syöksyputket eivät ole tulleet alas.
Eräs lukija
kyseli myös syöksyputkien ”ulosheittäjästä” eli siitä läpästä joka avataan
tarvittaessa, ja jonka tarkoituksena on ohjata alas tulevaa vettä
sadevesitynnyriin. Ideahan on hyvä, mutta toteutus ei ole ollut aivan sellainen
kuin kuvitelmissa on. Ulosheittäjähän heittää vettä vieressä olevaan tynnyriin
silloin kun vettä tulee kuin saavista kaataen. Mutta kun sade hiukan siitä
rauhoittuu, niin vesi valuu ulosheittäjästä suoraan alas pienenä norona ja
päätyy samaan paikkaan kuin syöksyn alimmaisen käyrän vesi.
Toisin sanoen
jotta ulosheittäjästä saisi maksimaalisen hyödyn irti veden keruuta varten, on
ulosheittäjään kiinnitettävä erillinen putken pätkä joka ulottuu
sadevesitynnyrin yläpuolelle. Lisään tästä kuvan kunhan ehdin.
Mutta siis: vettä
on tullut ja vesi pitäisi ohjata hallitusti pois rakennuksen välittömästä
läheisyydestä.
Käsittelen tässä kirjoituksessa nyt siis vanhan talon hulevesien poisjohtamista.
Periaatteessa näitä ei tarvitsisi edes tehdä vanhaan taloon, koska ennenvanhaan talon maaperä muotoiltiin sellaiseksi että katolta tippuva vesi tuli rännejä pitkin talonreunalle ja sieltä valui pois päin talosta.
Työnalle kuitenkin haluaa varmistua että se vesi todellakin valuu tarpeeksi kauas talosta ja ei näin kosteusrasita talon perustuksia. Salaojathan tämän ikäisissä taloissa on mitä sattuu.
Työnalle sai
vihdoin kaivettua sadevesiputkea maahan. Mutta ihan noin vain ei saa putkea
kaivaa maahan. Tai saa, mutta tärkeää on se, että minne se siellä kelluva vesi
johdetaan. Sadevesien eli hulevesien (Hulevesillä tarkoitetaan sade- tai
sulamisvesiä) poisjohtamisen tarkoituksena on pitää rakennuksen perustukset
kuivina.
Hulevesiä ei saa
johtaa toisen tontille, ajoradalle, pyörätielle, jalkakäytävälle eikä katuojaan
ilman maanomistajan lupaa.
Helsingissä, minne
Työnallekin maksaa veronsa, hulevedet imeytetään rakennusjärjestyksen mukaan
ensisijaisesti maahan omalla tontilla, mikäli maaperäolosuhteet sen sallivat.
Ja nehän sallivat. Työnallen residenssi nimittäin makaa hiekkapohjaisella
tontilla.
Käsittääkseni on
myös mahdollista tehdä jonkinlaista yhteistyötä naapurin kanssa yhteisistä
sadevesikaivoista yms. mutta siihen en ota kantaa.
Tärkeää, siis
hyvinkin tärkeää on se että hulevedet eivät päädy lainehtimaan naapurin
tontille. Näistä kannattaa käydä avointa keskustelua naapurin kanssa.
Olen
muutamastakin riidasta lukenut erinäisistä keskusteluista jossa juuri tästä
asiasta tapellaan oikein juristien kanssa.
Työnalle on
käyttänyt sulavaa ja saumatonta diplomatiaa kaikissa tämän artikkelin
putkituksissa ja niistä ei sen enempää.
Otan nyt yhden
talonkulman esimerkiksi: kaivoin putken maahan ja ohjasin sen loppumaan omalle
tontille.
Putken pää loppuu
siis omalle tontille, hyvissä ajoin ennen naapurin rajaa ja putken päässä on
kuoppa. Kuopassa on isohkoja kiviä sekä sepeliä jotta hienompi maa-aines ei
täytä putken toista päätä ajan saatossa. Jos kuoppa hetkellisesti täyttyy
rankkasateen aikana, valuu ylimääräinen vesi nurmikenttiä pitkin omalle
tontille ja tämän mahdollistaa pihan maan muotoilu.
Sitten itse
materiaaleista. Hommasin jo viime vuonna sipoolaiselta uudisrakentajalta
sadevesiputkea joita hän myi netin myyntipalstoilla ylimääräisenä.
Putket ovat halkaisijaltaa 110mm ja niissä on yleensä mukana toisessa päässä muhvi. Muhvi on siis liitoskappale jolla se liitetään seuraavaan putkeet kiinni.
Hyvään hintaan
irtosi. Olen nähnyt myös joissakin taloissa sellaisia ratkaisuja joissa
syöksyputkeen on kiinnitetty suoraan putki joka menee sellaisenaan maan päällä
kauemmaksi talosta. Helppo ratkaisu mutta ei kovin kaunis. Myös lapset yleensä
edesauttavat siinä, että se putki revitään irti. Nyt kun putket ovat maahan
kaivettu, on lapsilla pykälän verran kovempi homma jos haluavat putkien paikkaa
muuttaa.
Syöksyputkien
alle tuleviin suppiloihin kannattaa satsata muutama euro enemmän ja ostaa sakkapesällinen
sadevesikaivo. Ei siis pelkkä tratin muotoinen tötsä vaan ämpärin muotoinen
tötsä joka kertaa ylimääräiset sonnat pohjalle ja puhdistaminen on näin helpompaa.
Maksavat ehkä noin 15e kappale.
Eli siis ei
tällainen vaan tällainen:
Sitten vaan kansi
kiinni kun omaiset ovat nähneet ja mullat päälle.
Ei se sen
kummempaa ole.
Asennussyvyys lienee normaalisti hiukan syvempi kuin Työnallen kohteessa, joten nähtäväksi jää, jäätyvätkö putket talvella. Mutta jos jäätyy, niin sitten kaivetaan syvemmälle tai keksitään jotain.
Että eipä tällä
kertaa kummempaa rakkaat lukijat. Juhlikaa maltilla juhannusta ja eikä sitten
pissitä veneestä!