Eteinen kuntoon ja papiljotit päähän

Huomenta taas kaikenkarvaiset lukijani.

 

”Minusta tulee isona tieteilijä”, sanoi jälkikasvun keskimmäinen edustaja eräskin päivä auton takapenkiltä.

”Minusta tulee isona Nalle Puhi” vastasi kuopus isoveljensä isotteluun.

Niin sitä pitää, Työnalle kun ei vieläkään tiedä mikä siitä tulee isona. Tuskinpa kuitenkaan menestynyt bloggaaja.

Mutta pitääkseen tätä illuusiota yllä, kirjoitan taas teille miljoonat rakkaat lukijani ympäri tellusta.

 

Sehän on lähes kirjoittamaton sääntö että remontoituaan tai rakennettuaan talon tai asunnon, on listat ja muut pikkutyöt jätettävä tekemättä kunnes talo tai asunto sitten myydään kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Tässä asiassa ajatteli Työnalle olla askeleen edellä ja iskeä listat paikalleen jo nyt. Tosin vain eteisen osalta.

No tähän tietysti vaikutti myös se, että lattiasta puuttui osa laatoista, johtuen kesäisestä ovenvaihtoremontista.

Talvi kun pukkaa päälle, on eteisen oltava kondiksessa jo senkin takia että kengistä tulee vettä ja kuraa lattialle aina enemmän kuin kesällä.

 

  

Pihinä miehenä Työnalle ei ostanut listoja kaupasta, vaan ne ajettiin lankkusoirosta pöytäsirkkelillä. Hiominen kahdelta puolelta riitti, ja sen jälkeen iskettiin maalia pintaan. 

Lattialaattoja löytyi vielä reilut kaksi laatikollista ja tässä hyvä muistutus siitä että kun ostatte laattoja, niin jättäkää varastoon laatikko tai pari. Koskaan ei tiedä milloin laattaa menee rikki tai sitä tarvitaan muuten vain lisää. Tässä tapauksessakaan Työnalle ei olisi voinut kuvitellakaan että eteisen lattialaatat menisivät rikki vielä joskus. Samaa laattaa käytettiin siis myös keittiössä sekä kodinhoitohuoneessa.

Vaan eipä itse työstä juurikaan kummempia ihmeellisyyksiä. Pientä pikkunäppärää kiroilua ja verenpaineen kuohahduksia lukuun ottamatta homma meni oikein kivasti. Etukäteen maalatut listat maalasin myös paikan päällä uudestaan. Samalla maalasin myös koko eteisen seinät valkoiseksi.

Sekainen ilmoitustaulu sai luvan vaihtaa paikkaa, koska se ei näyttänyt kovin hienolta kun ovi, etenkin kesäisin oli auki. Seinälle ajattelin laittaa myöhemmin taitetta. Halosen kassua tai Järnefelttiä.

Samalla maalauskerralla sutaisin myös patterin valkoisemmaksi. Kenkäteline kaipaa vielä jonkin värin, koska nyt läpikuultavan valkoiseksi maalattuna se näyttää vain paskaiselta. Ja sitäkin se on.

Pistorasia asennutettiin myös eteiseen ovikelloa varten.

 

Nyt oven valoikkunat sekä oven yläpuolella sijaitseva ikkuna tuovat runsaasti valoa eteiseen ja valkoinen eteinen ikään kuin kylpee päivänvalossa. Huomatkaa myös miten ovelasti Työnalle on pitänyt huonoa valoa "ennen" -kuvissa ja huomattavasti parempaa valoa "jälkeen" -kuvauksissa. Työnalle onkin aika näppärä. Ei siitä muuten ylikomisarioksi pääsisikään.

Mutta tämä valoisuus jos joku Työnallen esteettistä silmää miellyttää, kun hän aamusella lähtee pörröisissä aamutossuissa ja  läpinäkyvässä silkkikimonossaan, joka yltää alaosasta juuri ja juuri vesirajaan (ja jos jotain tippuu maahan, nostaa hän sen kumartuen, suorin jaloin tietenkin), hakemaan hesaria postilaatikosta papiljotit päässään.

Todellisuudessahan tämä ei pidä paikkaansa, kuten varmasti arvasitte. Enhän nyt voi kuvitellakaan hakevani aamulla hesaria. Se on liian kallis aviisi ja ei sitä ehdi edes lukea!

 Mutta tämä tällä kertaa. Nyt on teidän vuoronne kertoa miten ja millaisessa asussa te haette aamulehtenne. Saatte myös kertoa mielipiteitänne blogista ja maailmankaikkeudesta. Ja tärkein ehkä kaikista: tiedättekö te, mikä teistä tulee isona?