Sauna melkein valmis, ensi puraisu

 

Saunassa alkaa olemaan paneelit seinässä ja katossa ja vanhan kunnon ”listat vielä puuttuu” –vaihe on menossa. Kassellaan niitä sitten syssymmällä.

Uusi kiuashan pitää lämmittää ulkona tai hyvin tuulettuvassa tilassa ennen käyttöönottoa koska siitä irtoaa ensimmäisessä lämmityksessä käryjä jotka eivät kovimmankaan löylyttelijän nenäreikiä miellytä.

Työnalle raahasi harviansa pihalle ja iski kevyesti puita pesään ja katseli haltioituneena liekkiä kesäisessä iltapäivässä, leudon kesätuulen hyväillessä pöhöttyneitä poskiani ja uutta kiuasta.

Niin haltioituneena Työnalle kiuasta katseli, että alkoi jo alitajuisesti, ja ainakin mielikuvaharjoituksin riisumaan itseään Aatamin asuun. Onneksi ei sentään, olisihan naapuruston rouvat menneet aivan sekaisin. Kyllä teki mieli pystyttää teltta kiukaan ympärille ja lähteä löylyn heittohon, mutta sain itseni hillityksi tästäkin.

 

Kiuas raahattiin paikalleen sen jäähdyttyä ja hormiliitos tehtiin kuten on neuvottu, ainakin melkein. Optimaalisessa tilanteessa hormiin tehdään reikä esim. 150mm halkaisijaltaan olevalle putkelle, eli sovitekappaleelle. Kiukaasta lähtevä hormi on taasen 110-115mm halkaisijaltaan ja se tuupataan seinässä olevaan soviteholkkiin. Putkien väliin laitetaan sitten palovillaan tiivisteeksi. Palovillan tehtävä on ottaa vastaan kiukaasta lähtevän hormiputken lämpölaajeneminen ja se estää hormin muurin halkeilun. Koska Työnallella oli soviteholkki 120mm ja putki 115mm, niin jätin hormin seinässä olevan reiän tarpeeksi suureksi ja laiton soviteholkin ja muurin väliin palovillaan kohtuullisen tiivisti. Sitten kiuas työnnettiin paikalleen. Pienet tulet pesään ja kas, savu tulee ulos oikeasta osoitteesta, eli savupiipusta.

 

 

Hiukan tuossa on vielä pintakäsiteltävää, mutta ehtii sen sitten..

Taiteillessani eilen lujalevyä kiukaan viereen (sen tarkoitus selviää myöhemmin) uppouduin taas löylyttelemisen lämpimään mielikuvitusmaailmaan. Kuvittelin lempeän löylyn taputtavan selkääni kuin vanha ystävä pienessä tumussa kesäillassa. Voi miten kaipaankaan löylyn syliin. Katselin lasiseinälle varattua aukkoa kylpyhuoneen ja saunan välissä ja hetkessä se iski. Nyt sitä muovia ja teippiä, pakko päästä ottamaan ensihöyryt. Ei pysty odottamaan.

 

Lauderunkoa olin jo ehtinyt kasata, mutta itse laudelautoja saatikka muuta lautaa ei vielä ollut. Vastaus löytyy laudanpätkistä ja vesivanerin pätkistä. Enää tarvittiin lauteet istumista varten. Puinen laatikko joka on toimittanut lehtitelineen virkaa sekä lasten apujakkara saapi ajaa asian. Ja jo kohta oli meillä kiuas lämpiämässä. Kevyet pienet tulet vain. Mutta riitti kyllä.
Mielitietty tietenkin ivallisesti nauroi, mutta niin vaan punkesi itsensä samoille "lauteille"

 

 

Voi veljet, tätä on odotettu. Uskoni remontin valmistumiseen kasvoi ja vahvistui.

Hectoria jos lähdetään siteeraamaan: olen lähes onnellinen mies