Syksyn tuoksua itse kunkin pikikuonoon sanoi karhu kun oravalla pyllyään pyyhki.
Työnalle istui saunassa ja oli vielä lämmittänytkin sen, ja alkoi pohtimaan syntyjä syviä.
Nimittäin itse tekemistä. Siis sitä että olet itse tehnyt jotain ja oli se jälki oikeastaan mitä tahansa, niin olet siitä ylpeä, salaa tai julkisesti. Tätä faktaa ei kukaan voi sivuuttaa taikka muuten tieteellisesti toisin väittää. Olet itsestäsi tavalla tai toisella ylpeä jos olet jotain omilla käsilläsi tehnyt.
No miksi minä näistä asioista sitten nyt kirjoitan? Totta puhuen en tiedä. Vanha kunnon "tuli vaan mieleen" saa tänään toimia ärsykkeenä.
Olen nyt rehellinen, mutta toisaalta ainahan minä olen, ja kerron että Työnallella on joissakin asioissa aika huono itsetunto. Ei oikeastaan tarvitse muuta kuin vierailla jonkun tutun tahi sukulaisen luona, jolla on pykälän uudempi, kauniimpi tai paremmin sisustettu talo, tai auto tai ihan mitä vaan, niin tunnen itseni huonoksi nalleksi. Mutta jos mietitään asiaa rationaaliselta kantilta, niin minulla ei varsinaisesti olisi siihen mitään syytä. Työnallella on kuitenkin asiat aika hyvin. Miksi sitten koen tällaisia hetkiä? Tätä karvakaverinne mietti eilen siis saunassa. Siis siinä jonka jopa lämmitin. Toisaalta saahan sitä aina riehumallakin hien pintaan.
Aina kun huomaa itsessään itsesäälin piirteitä, on hyvä miettiä mistä se johtuu. Se voi olla vaikeaa ja se voi olla jopa tahallisestikin vaikeaa, eli sitä, ettei halua tietää. On toisinaan ihan kiva rypeä itsesäälissä. Työnalle kuitenkin pohti asiaa niin että itsesääli ja surkeilu on toisinaan kivaa silloin kun tehdään musiikkia, taidetta. Mutta remonttia tai rakentamista tehdessä sääli vain hidastaa prosessia. Miksi siis minä, eli alter egoni Työnalle kokee tällaisia suvannon hetkiä?
Ymmärsin asian kun olin lukenut tiettyä blogia muutaman kerran päivittäin. Asiat silotellaan liian ruusuiseksi. Sellaiseksi elämäksi kuin se toivotaan olevan. Kuvainnollisesti sanoen sellaiseksi, että otetaan kuva blogattavasta asiasta ja otetaan kohta uusi, jotta se näyttäisi paremmalta kuin edellinen. Tämähän on ihan normaali proseduuri, siis ylipäätänsä kun otetaan kuvia. Työnalle ottaa kuvia porakoneesta tai kasvihuoneesta niin paljon, että kuvat näyttävät lopulta hyviltä. Mutta mitä jos blogi ja jopa elämä tehdään sellaiseksi että koko meno ja meininki ”asetellaan”, jopa lavastetaan sellaiseksi kuin kaikki haluavat sen olevan? Tulee mieleeni vanha työpaikkani jossa siivottiin koko tehdas lattiasta kattoon ja sanottiin työntekijöillekin vielä että ole edes tekevinäsi jotain kun pääjohtaja saapuu. Siis silmänlumetta. Sen pääjohtajan pitäisi tulla maanantai-aamuna paikalla, kertomatta kenellekään.
Minua ärsyttää teennäisyys. Ja kun luen jotain blogia jossa kaikki on liian puhdasta ja siistiä, niin se on teennäistä. Ainakin suurella todennäköisyydellä. Ja kun näitä blogeja väsynyt tavallinen, perheellinen ihminen lukee ja nostaa katseensa päätteeltä omaan kotiinsa, hän masentuu tai saa inspiraation. Inspiraatio on yleensä aika lyhyt. Se loppuu viimeistään tavaroiden järjestämiseen ja siivoamiseen. Sitten kun pitäisi tehosteseinä vielä maalata ja ostaa muutamat kalliit lamput ja ne hulluttelevan leikittelevät värityynyt ostaa, niin arki iskee vasten kasvoja. Ei jaksa, ei ehdi tai sitten se ei sovi muuten kodin henkeen.
Tarkoitan tällä kaikella sitä, että lukekaa niitä suosituimpia sisustusblogeja kriittisten lasien läpi. Kun se bloggaaja on räpsinyt sillä tuhannen euron Nikonillaan niitä kuvia muumimukeista terassilla, niin muistakaa että sen jälkeen lapset päästetään leluineen takaisin terassille leikkimään ja ukko juomaan olutta ja lukemaan Tuulilasia sinne terassille pelkät kalsarit jalassa, välillä kankkua viistosti nostaen.
Minua ärsyttää myös kaikki valmiiksi saaminen. Jos et siis mitään tee koskaan itse, niin et osaa arvostaa asioita. Uskokaa tai älkää, mutta Työnalle vieläkin toisinaan iltaisin menee ulos ja katselee itse asentamiaan vesirännejä ilta-auringon laskiessa horisonttiin. Toisinaan katselen rakentavaa naapuriani kadehtivasti, koska hehän rakentavat koko talon itse. Täytyy tuntua muikealta istua muutaman vuoden kuluttua terassilla elokuisessa illassa ja miettiä, että tuon ja tuon ruuvaaminen oli vähän ahdas paikka, mutta nyt se on siellä.
Verrattuna nyt sitten vaikka ”avaimet käteen” talopaketin vastaanottava, joka istuu elokuisen ilta-auringon hivelemänä terassilla ja miettii, että tuo ja tuo on vähän huonosti ruuvattu. Täytyypä reklamoida rakennuttajaa.
Tämä kaikki, ehkä turhakin hopinä, aukesi Työnallelle iltasatua lukiessa. Miettikääpä sitä!
Mutta hei, nyt on perjantai!
