Kylpyhuoneen allaskaappi ja sen uusiminen

Oikein hyvää Elokuuta rakkaat lukijat. Kesä alkaa olemaan taputeltu ja Työnallen suunnitelmissa olikin tälle suvelle pienempiä projekteja, jotta pysyy mielentila tyynenä ja stressi ja ahdistus eivät ala kolkuttelemaan. Yksi merkittävimmistä tämän kesän projekteista oli kasvihuone ja kun se nyt alkaa olemaan hänessä, voidaan olla jo tyytyväisiä.

Yksi työjonossa odottelleista tehtävistä oli tuoreen kylpyhuoneen pesuallaskaappi. Kävi nähkääs näin (koittakaa pysyä kärryillä):

Työnalle läpinäkyvässä silkkikimonossaan, vaalea kukallinen ja suuri sekä ihana kahvikuppi kädessään täynnä höyryävää, itse jauhetuista pavuista keitettyä kaffetta, ja hiukset ihanasti nutturalla istahtaa koneen ääreen herran vuonna 2015. Katselee juuri valmistumaisillaan olevaan kylpyhuoneeseen vielä sitä kaikkein ihaninta ja parasta käsienpesuallaskaappia ja hanaa. Siinä pitää olla romantiikka ja kauneutta, mutta käytännöllisyyttä ja se ei saa olla liian suuri, sillä kylpyhuone on rajoitetun kokoinen.

Päädyn nettirautakauppaan selailemaan vaihtoehtoja ja käy ilmi, että vetolaatikollisia kylpyhuoneen pesuallaskaappeja ei löydy kovin monelta valmistajalta. Päädyn yhteen, mutten kerro sen merkkiä, koska loppujen lopuksi valmistaja hoiti asian kuntoon kohtuullisen mallikkaasti eikä näin ollen ansaitse saada Työnallen sivaltavaa sanan säilää pebulleen.

Tilaan tuotteen ja maksettuani heilahdan kimono hulmuten divaanille odottelemaan tavaran saapumista. Elämä on ihanaa!

Tuote toimitetaan kotiin. Avaan paketin ja totean että se on sitä mitä on luvattukin. Alkaa asentaminen. Elokuisessa illassa on lämpötilat vielä niin korkeita, että asennuslampötila kylpyhuoneessa nousee turhan korkeaksi. Alkaa se tuttu ja etten sanoisi turvallinen sadattelu ja kiroilu. Rystyset verillä asennetaan kaappia ja uutta hanaa välillä hikikarpaloita otsalta pyyhkien ja kiroillaan loppuvaiheessa joka toisessa lauseessa. Elämä on ihanaa saatana!

Ei mene kuin viikko ja kaapin runko, laatikostojen etulevyt sekä sisätilat alkavat turpoamaan. Puumassa/MDF/lastulevy/mikälie-materiaalin pinnoite on korkannut auki liitoksistaan lähes heti. Kosteuden päästyä sinne alkaa homma olemaan taputeltu. Sekös korpeaa. Olet juuri ostanut 250e pesuallaskaapin altaalla ja ainoa joka ei turpoa on porsliininen allas. Elämä on ihanaa!

Tyyneydestään tuttu Työnalle (siirryin kolmanteen persoonaan tässä kohtaa) ei hätkähdä, vaan lähes missimäinen tekohymy naamallaan ottaa yhteyttä nettirautakauppaan. Jälleenmyyjä ohjaa sähköpostin ruotsalaiselle valmistajalle. Valmistaja utelee kuvia ja eränumeroa. Sellaiset löytyy käden käänteessä. Valmistaja ihmettelee, sillä muita reklamaatioita ei ole tullut. Päätyy silti lähettämään uuden kaapin ilman allasta veloituksetta. Sehän sopii. Elämä on ihanaa!

Eivät ole vielä elokuun lämpötilat niin paljon laskeneet, että vanhan purku ja uuden asennus sujuisi ilman hikoilua. Kiroilusta lienee turha edes mainita?

Uusi kaapinrunko oireilee samalla tavalla lähes yhtä nopeasti. Työnallukalla alkaa elohiiri posken ja silmäkulman kohdalla nykimään pahemman kerran. Elohiirtäkin vituttaa niin paljon, että Työnalle voi kuulla melkein senkin jo kiroilevan. Työnalle kirjoittaa tulikiven katkuisen sähköpostin suoraan valmistajalle. Ruotsalaiselta valmistajalta (vai onkohan se vaan se joka tilaa konteittain niitä aasiasta) soittaa suomenkielinen asiakaspalvelija seuraavana päivänä. Pahoittelee ja ihmettelee edelleen. Päädymme ratkaisuun, että Työnalle saa valita minkä tahansa altaan ja kaapin tuotemerkin alta. Työnalle tilaa 10cm syvemmän kaapin ja kuvittelee, että kylpyhuone on itsestään suurentunut tämän prosessin aikana. Hieno se kyllä on, mutta sen saapuessa on vain todettava, ettei se mahdu. Elämä on ihanaa!

Työnalle päätyy myymään tuotteen tori.fi:ssä hyvään hintaan. Iskee syksy ja uupumus. Työnalle päättää pitää vanhan kaapin seinällä ja miettii asiaa sitten kun kaappi ei enää kestä katsetta.

Se hetki koitti viikko sitten. Työnallukan puoliso huutaa kylpyhuoneesta ”tässä kylpyhuoneen kaapissa kasvaa jo hometta noissa raoissa” Elämä on ihanaa!

Palaan samalla tässä ensimmäiseen persoonaan. Olin miettinyt jo pitkään, että minulta löytyy allas, hana, laatikoston liukumekanismi sekä paska runko, mutta siitä saan mitat. Viime viikonloppuna hurautin sitten rautakauppaan ja ostin kaksi 18x300x2000mm liimapuulevyä hintaan 43e.

Isäukon kanssa sahailtiin (isäukolla on pöytäsirkkeli) osa kerrallaan identtisen osat ja kokosin niitä sahausjärjestyksessä.

Ei kiroilua, pieni kankkunen (kaverin 40v juhlat takana) aurinko paistoi ja laatikosto valmistui muutamassa tunnissa.

Hioin kaapin vielä kotona ja ostin puuvahaa sävyllä ”konjakki” ja sudin kaapin lähes mustaksi. Eilen ruuvasin kaapin kiinni se oli siinä. Voisin sanoa, ettei ihan heti edes erota, että on itse tehty. Puuvaha hylkii vettä ja täyspuu ei ihan heti roiskeista hetkahda. Jos hetkahtaa, niin poltan koko paskan pihalla ja elän lopun elämääni ilman käsienpesuallasta ja pesuallaskaappia kylpyhuoneessa. Elämä on ihanaa!

Kasvihuone on valmis

Mistä tietää että hellejakso alkaa? Ei tarvise kuin tarkistaa milloin Työnallen loma loppuu ja aurinko alkaa porottamaan niin maan perkeleesti.

No mutta sain minä jotain muutakin aikaiseksi loman aikana kuin vain turpean ja punoittavan naaman.

Nimittäin kasvihuone on nyt kuosissa. Kasvit vaan puuttuu, mutta kunnon viherpeukalo ei sellaisilla pikkuasioilla harrastustaan häiritse.

Eipä silti, sain sinne muutaman väsyneen yrtin ja naapurilta tomaatintaimen hoitoon, joka oli saanut sen itselleen hoitoon.

Joistakin ikkunapokista puuttui vielä ikkunaruutu ja viime vuonna koitinkin jo etsiä jostain sopivasti lasia ja yritin jopa mennä lasitusliikkeeseen mittoineni, jotta olisi puuttuvia ikkunaruutuja saanut teetätettyä. Mutta ei, lomilla olivat tai itse lasia ei meinannut saada mistään. Myöskään lasileikkuria en omista ja uskon, että tällaisilla rautahermoilla varustetun kaverin kun laittaa lasia leikkaamaan, niin siinä puista lähtee linnut lentoon kun kiroilun aika koittaa.

Pelastukseksi koitui rautakaupasta saatava UV-suojattu polykarbonaatti-levy. Neliölle tuolle materiaalille koitui hintaa noin 37e. Työstettävyys on helppoa, itse käytin rälläkkää. Läheltäkään ei erota, onko kyseessä lasi vai muovi. Toki pitää nyt vuosi pari katsella miten se pysyy kunnossa, vai pysyykö lainkaan.

Lattian marrakesh -laatat viimeisteltiin siten, että hiekkarannalta otin mukaan oikein siliää hiekkaa ja harjailin ne rakoihin ja koloihin.

Tästä ideasta olen harvinaisen ylpeä. Vielä en saa täyttä kuvaa aiheesta, sillä vihreää ei ole vielä kasvanut pitkulaiseen laatikkoon, mutta juttu on tämä:  Punaisen tiilen, vanhan harmaantuneen puun, raudan ja vihreän värien sekoitus on aivan helevetin hieno.

Heikkona hetkenä ostin myös aurinkokennolla toimivat kiinalaislyhdyt Anttilasta. En tilannut verkkokaupasta vaan ihan liikkeestä hain.

 Ovi oli tässä tapauksessa aika helppo tehdä, sillä jäljellä oli enää kaksi ikkunapokaa. Sahasin molemmista yhden ruudun pois ja laitoin laudasta levikkeet sivuille ja se oli siinä.

Mutta tällaista tällä kertaa. Laitan taidekuvia vielä toiseen postaukseen jahka kerkeän.

Adios!

Uuden kasvihuoneen seinät pystyssä

 Rakkaat halpamatkalaiset. Tervetuloa Työnallen kanssa helevetin hitaalle rakennusprojektille seuraamaan kasvihuoneen nousua ja mahdollisesti tuhoa. Viime kerrallahan kerroin teille vanhan kasvihuoneen purkamisesta ja uuden aloittamisesta ja nimenomaan sen sijoittamisesta aurinkoisempaan paikkaan.

Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen, ja myös Työnallen projektissa on jotain pientä saatu aikaan.

Tässä projektissa on tullut huomattua taas ruuvien hyödyllisyys, sillä olen tähän mennessä käyttänyt vain vanhoja ruuveja uudelleen ja pääosin vanhaa puutavaraa.

Aikaa vievimmäksi hommaksi on osoittautunut tiiliseinän muuraaminen, sillä ilmaiseksi saamani vanhan talon muurin tiilet ovat lähes poikkeuksetta kaikki eri kokoisia. Mutta koska rakennamme kasvihuonetta, ei sillä ole niin väliä. Näyttävää seinää on muurattu noin 3 riviä kerralla. Hidasteeksi ovat muodostuneet ajan puute sekä innokkaiden apureiden runsaus. Mutta kylmänviileästi olen ottanut jälkikasvun mukaan muuraushommiin vaikka se vähän hidastaakin hommia.

Puoleen väliin seinää väänsin myös harjateräksen pätkän koko matkalta sauman väliin ja päät kiinni runkoon. Ettei se seinä kato sitte kaadu…

Kuten innokkaimmat lukijat muistavat, tykkää Työnalle tehdä asiat myös vaikeasti. Kävin jokaisen säkin ostamassa erikseen, koska menekkiä en jaksanut laskea. Neljä kertaa hain siis säkin kaupasta.

Loppuvaiheessa alkoi myös tiilet loppumaan, ja sainkin muutaman lisätiilen vielä, mutta viimeisen rivin muurasin pystyyn. Ja samalla huomasin, että siitä muodostui nätti pikku hylly. Kaikkee sitä vahingossa tuleekin hiffattua.

Runkoa on rusikoitu kasaan aika kepeässä kesäsäässä ja todellinen hikoilu alkoi lattian laatoitusvaiheessa. Onneksi sentään ymmärsin olla tekemättä kaikkia seiniä vielä valmiiksi ja sitten vasta aloittanut laatoitusta. Tuolloin työskentelylämpötila olisi noussut varmasti reilusti yli 30 asteen ja silmitön hikoilu olisi ollut tosiasia.

Niin, Marrakech design –kuivapuristettuja betonilaattoja sain mielitietyn siskon perheeltä, jotka jäivät yli heidän rakennusprojektista. Lämmin kiitos vielä näistä. Vaikka pohjatyöt olinkin tehnyt pieteetillä, oli pohjavalun harkkoreunus sen verran epätasainen, että laatoitus hiukan aaltoilee reunoilla. Mutta jälleen kerran, olemme tekemässä kasvihuonetta, ei avaruussukkulaa, joten ei se niin tarkkaa.

Jälleen kerran jaksan mainostaa Raksakimppa Uusimaa -facebook sivustoa, josta sain kysymällä saneerauslaastia puoli säkillistä veloituksetta. Kiitos vielä lahjoittajalle.

Nyt täytyy kyllä röyhistää rintaa ja sanoa, että on tulossa helevetin hieno kasvihuone. Pikkusen vielä puuta, muutama ikkuna, tippa maalia, paljon kiroilua, niin aletaan olemaan jo pitkällä (mahdollisesti oluella)

Palataan businekseen!

Kasvihuone uusiksi. Usko äitiä!

Päivää pitkästä aikaa!

Työnallukalle otti niin koville kylpyhuone- sekä saunaremontti, että se vei plasmat sekaisin vuodeksi. Syvimmät pahoitteluni kaikille jotka ovat saaneet vieroitusoireita tästä ajasta. Ja vielä syvemmät pahoittelut kaikille niille muille, että aloitan taas päivittämään blogiani.

Takavuosinahan peukaloa alkoi vihertämään siinä määrin, että oli pakko pystyttää kasvihuone. Tuostahan runoilin oikein mojovan pläjäkysen blogiin ja kyllä se multa pöllysikin alkuinnostuksen voimalla vaikka juuri mitään syötävää sieltä ei tullutkaan.

Nythän on palattava perusasioiden äärelle ja lähdetään siitä faktasta, että uskotaan äitiä! Sleeppareita lainatakseni, nainen joka synnytti minut, ja on minulle lähes kuin äiti nimittäin kehotti pystyttämään kasvihuoneen sellaiseen paikkaan minne aamuaurinko paistaa. Ei uskonut poika ei.

Aamuauringon tärkeys on nimenomaan siinä, että viileän yön jälkeen kasvit saavat het aamusta lämmintä, eikä tarvitse odotella keskipäivää. Keskipäivällä nyt on muutenkin niin lämmin, että usein joudutaan kasvihuonetta jo viilentämään tuulettamalla. Ilta-aurinko on sitten bonusta.

Nykyinen kasvihuone ei saanut kylpeä aamuauringossa samalla tavalla kuin Työnalle läpikuultavassa silkkikimonossaan aamukaffella.

Tästä lopputuloksena oli se, että tomaatit alkoivat punertaa siinä syyskuussa, ja siitähän ei tule mitään. Työnalle haluaa tomaatit keskikesän jälkeen, tuoreina ja punaisina saatana!

Koska nykyään ei enää pureta kuten Aku Ankassa, eli sillä suurella teräspallolla joka on nosturin päässä, oli otettava ruuvinväännin käteen ja ryhdyttävä hienovaraisempaan purkutyöhön. Tässä on toki se hyvä puoli, että ruuvit sekä puumateriaalit saadaan käytettyä uudestaan. Kuten lapset ovat päiväkodissa oppineet, älä heitä pois, käytä pois.

Ja Työnallehan purki.

Kun kasvihuone oli purettu, oli aika pohtia uutta paikkaa. Totta puhuen Työnalle oli paikka suunnitellut jo pitkät tovit. Paikaksi valikoitui tontin etupuolelta aamuaurinkoinen paikka, jonne myös ilta-aurinko säteensä laskee, kuin Victorian vesiputous Afrikassa tai spurgu puun juureen Tokoinrannassa.

Tällä kertaa pohjaksi valikoitui maanvarainen laatta. Sain nähkääs naapurilta vanhaa betonia sekä muutaman suikaleen styrox-levyä. Vielä kun ilmoitin kauriinkatseella Raksakimppa Uusimaa -Facebookryhmässä tarvitsevani raudoitusverkkoa, oli Työnallella tarvikkeet kasassa. Harkot otin vanhan kasvihuoneen sokkelista. Sokkelia ei kivitetty!

Vakain käsin tasoitin betonin ja alkoi lähes hurmoksellinen ajajuoksujen asentaminen. Runkoa siihen päälle ja tässä vaiheessa ollaan.

Samaisesta Raksakimppa Uusimaa -ryhmästä sain myös vanhan puretun talon hormin tiiliä täysin ilmaiseksi. niistä aion muurata takaseinän kasvihuoneelle. Tiiliseinällä ei ole pelkästään esteettinen merkitys, vaan myös lämpöävaraava vaikutus kasvihuoneeseen. Työvälineet valittiin miehen mukaan.

Uutta lukkopesää ja joulua pukkaa

 

 

Joulupuuhat on aloitettu Työnallen lukaalissakin. Kinkku on laitettu mikroon täydellä teholla tunniksi, töihin vielä lähdetty ja viimeiset sinapit käydään hakemassa vielä kaupasta ja on aika rauhoittua joulun viettohon.

 

Sitä ennen vielä pieni päivitys kylpyhuoneen ovesta, jonka lukko sanoi sopimuksen irti jo kesällä. Ikään kuin kylpyhuoneremontin kunniaksi päätti hän rikkoutua siten, ettei ovea saanut enää auki. Riuska repiminen ja kiroilu auttoi ja lukko oli lopullisesti rikki.

Korjaaminen ei enää ollut mahdollista, joten oli aika etsiä sopiva yhteistyökumppani ja sellainen löytyi Helsingistä, Hämeentien varrella olevasta helakaupasta eli Hokola Oy:stä. Toimitusaika tosin oli aika pitkä, sillä vasta nyt sain uuden lukon oveen. Parempi myöhään kuin milloinkaan. Muistakaahan että kaikissa hela- ja lukkoasioissa tämä on oivallinen paikka löytää vaikka mitä.

Lukko oli helppo asentaa paikalleen ja taas kelpaa laittaa ovea lukkoon kun Työnalle menee pesemään koko komean ruhonsa, ja haluaa olla rauhassa.

 

Nyt mussukat, oiken hyvää Joulua ja uutta vuotta. Toivokaamme että ensi vuonna pysyy akkuporakone taas käsissä.

 

Hei hei!