Veli oravat!

Hellurei ja Mitt Vitt Romney. Työnalle on pyhästi luvannut olla blogissaan poliittisesti sitoutumaton, mutta nyt pitää hehkuttaa ja huokaista helpotuksesta, eli että Obama jatkaa vielä toisen kauden.

Jos Obamalla olisi talo suomessa, niin hän mitä suurimalla todennäköisyydellä ruokkisi lintuja talvisaikaan. Niin demokraatti- kuin republikaanilintujakin.

Ja niin tekee myös luontoystävällinen Työnallennekin. Kun viime vuonna kevätauringon paistaessa Työnalle pesueineen muutti taloon, oli takapihan seinällä vanha posliininen kukkaruukku. Siinä oli vanha linnunpesä. En tähän kodikkaaseen luomukseen koskenut sen kummemmin vaan ajattelin, että tässäpä naapurit lintuyhdyskunnasta. Jossain vaiheessa huomasin, että pesään oli pyöräytetty muutamat munat. Aina aamukaffelle hilpaistessani huomasin emolinnun lähtevän pois pesästään.

Vähensin siis takapihan liikennettä, mutta se osoittautui lasten puolesta vaikeammaksi.

Eräänä päivänä emolintu ei sitten enää tullutkaan hautomispuuhiin. Googletin netin läpi (huom. koko netin, siinä meni hetki) ratkaistakseni mitä nyt pitäisi tehdä. Ohje oli kuitenkin loppujen lopuksi se, ettei munia saanut siirtää, muttei myöskään itse alkaa hautomaan. Kävin läpi kaikki mahdollisuudet lämpölampusta siihen, että vedän talitinttipuvun ylleni ja istahdan päälle.

Kyynel vierähti keväisessä illassa ymmärtäessäni asian oikean laidan.

Sinä samaisena päivänä päätin, että olen lintuneuvostolle velkaa talviruokinnan useaksi vuodeksi eteenpäin.

Ensimmäinen talvi alkoi hyvin, kunnes paikalle saapui veli-oravat. Nuo talttahampaiset karvaturrithan on mukavia kavereita valokuvissa ja silloin kun ne nukkuvat.

Nyt kävi kuitenkin niin, että ne alkoivat dominoimaan seisovaa pöytää mielin määrin. Siellä heiteltiin siemeniä (auringonkukan siemeniä) miten sattui ja kun sapuska loppui, niin purtiin lintulaudasta paloja pois ja elettiin kuin pellossa. Talipalloja veivät varmaan metsään ja keilasivat niillä. Pirulaiset!

Alkoi silmitön sota, lakien puitteissa, veli-oravien kanssa. Keksin keinon, keksin koukun jolla onnen onkisin (san. P. Hanhiniemi)

Nostin terassin näkösuojan reunalle tolpan päähän linnunpöntön.

 

 

Noh, veli-oravathan kerääntyivät kollektiivisesti ikkunan alle nauramaan seljällään ja osoittelivat sormella Työnallea, koska rakennelma oli niin huvittava ja ei estänyt mitenkään heidän pääsyä buffee-pöytään.

Kokeilin myös tehdä hirsipuuhenkisen ratkaisun, jossa linnunpönttö roikkui narusta noin metrin päässä näkösuoja-aidasta. Se ei luonnollisestikaan haitannut pörröturkkeja.

Ostin myös erittäin vahvaa chilikastiketta jota sivelin kattoon sekä naruun, mutta se taisi vaan lisätä orkkujen ruokahalua. Työnallea alkoi ottaa tosissaan pannuun.

Tänä vuonna pystytin koko komeuden tolpan nokkaan ja viime vuonna keksimäni lampunvarjostin-systeemini on toistaiseksi tuottanut tulosta. Vain veli-talitinttejä on käynyt syömässä  ja ukkotoveri-oravia ei ole näkynyt hoodeilla lainkaan. Mielenkiinnolla seuraan, kun keksivät tämän paikan, että miten aikovat tuonne mennä. Luulen, että olen selättänyt ne. 

Mutta varmuuden vuoksi kerron vielä aiheeseen sopivan vitsin: Karhu ja Orava istuivat metsässä riu'ulla kakalla. Karhu kysyi oravalta, että häiritseekö veli-oravaa se, että kakka tarttuu turkkiin?

Orava sanoi, ettei se juurikaan häntä häiritse.

"No hyvä" sanoi karhu ja otti oravasta kiinni ja pyyhki sillä hanurinsa.

Näihin tunnelmiin!