Kolottavaa päivää ja viikonalkua!
Työnalle alkaa olemaan ikämiehiä, sillä perjantaina alkoi
silmitön isovarpaan kipu joka paheni pikkuvarpaaseen ja lopuksi koko
jalkaterään.
Tänään kävin sitten lääkärillä ja siellä mitattiin
tulehdusarvot. Nyt sitten jännätään keskiviikkoon asti että onko kyseessä
rasitusvamma vai kihti. Hehhehhehheeee, Työnallea on naurattanut koko päivän
ajatus siitä että Työnallella on kihti. Vanhojen ukkojen tauti ja yleensä
johtuu reippaasta tinttaamisesta. Noh, Työnalle on vanha mies, eikä ne Työnallenkaan simahuulet ole tuohesta tehty. Kassellaan
kassellaan. Jos ei kohta mitään blogissa kuulu, niin tiedätte sitten Työnallen
siirtyneen avarammille remonttimaille. Sinne missä kaikki onnistuu ja ei
tarvitse kiroilla. Niin, tai sitten sinne missä mikään ei onnistu ja koko ajan
joutuu kiroilemaan. Kassellaan sitäkin syssymmällä siis.
No, Come
hell or high water, niin remontti jatkuu.
Tänään aiheitamme ovat ihan vain pikkuiset asiat. Annetaan
suurten linjojen odottaa. Muutettuamme residenssiimme oli lähes jokainen seinä
maalattava uudestaan. Myös olohuone ja sen vieressä oleva huone, josta olemme
tehneet kirjastohuoneen, olivat kauttaaltaan punaisen maalin peitossa. Tässäpä
kuva näistä huoneista.
Emme liikaa ihastuneet lohenpunaiseen väriin, joten olkkari
ja kirjastohuone sudittiin sukkelasti valkoiseksi, odottamaan parempia aikoja. Ja
senhän tietää että kun asiat jäävät odottamaan parempia aikoja, niin silloin
sitten kestää. Pikkuhiljaa kun aikaa on ollut, on ns. paikkamaalauksia tehty ja
kirjastohuoneeseen on yhteen seinään isketty tehosteväri. Väri sattui jäämään
yli edellisen asunnon maaleista. Maali oli aika tummaa, itse asiassa lähes
mustan harmaata. Liian heviä tavaraa kirjastohuoneeseen. Vaan mitä teki tässä
vaiheessa Työnalle? Sekoitti fiiliksellä, eli perstuntumalla, eli tunteella
valkoista väriä sekaan. Näissä hommissa pitää välillä olla kokeileva. Ja
toisaalta, vanha maali, mitä väliä? Lopputulos oli erittäin hieno ja halpa. Kierrätettiin
vanhat maalit ja seinä sai, ainakin toistaiseksi vahvemman värin.
Huomatkaa muuten kuvassa oleva musta sohva. Jäljittelee
hiukan Le Corbusierin tyyliä mutta ei ole kuitenkaan Corbusier. Ostin tämänkin
Tori.fi palstalta joltakin Töölöläiseltä Hahmolta, joka oli muuttamassa
Viiskulmaan. Voimia ja jaxuhaleja vaan vieläkin kerran sinne.
Slummista slummiin.
Oli miten oli, hän kertoi tämän olevan tanskalaista laatua
ja luopui siitä 90 eurolla. Ostin sohvan täysin perstuntumalla, sillä
ilmoituksessa ei ollut edes kuvaa. Menimme paikan päälle ja se oli heti siinä.
Tämä loistosohva on palvelut niin oloa kuin silmää jo parin vuoden ajan.
Kierrätys siis kannatti jälleen kerran.
Viikonlopun aikana sain myös aikaiseksi, kipeällä jalallani,
maalattua patterin takana olevan seinän ja itse patterin uudestaan. En siis
maalannut kipeällä jalalla, vaan se roikkui mukana kun maalasin istualtaan nämä
kohdat kirjastohuoneesta. Tähän maalauskohteeseen kannattaa hankkia tällainen
pitkävartinen pensseli jossa on käännetty harjapää. Erinomainen tähän puuhaan.
Eikä tässä vielä kaikki. Mielitietylläni on ollut visio
kirjastohuoneen ikkunan alle, ja patterin eteen, tulevasta pienestä sirosta
pöydästä. Sellainen, joka peittää hiukan patteria ja siinä voi pitää
kannettavaa tietokonetta, mutta kuitenkin niin, ettei se näytä heti
viihdekeskukselta tai työpöydältä. Yksinkertainen pieni pöytä jossa ei ole
mitään muuta kuin läppäri ja pieni lamppu.
Etsin pitkään, katselin lähes viikottain tori.fi palvelun
tarjonnan ja kävin kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Katselin myös
liikket jotka myivät pieniä pöytiä. Näitä kutsutaan kalusteslangissa
sivupöydiksi.
Kaupan tarjoamat olivat lähes poikkeuksetta kahdensadan
euron lähtöhinnoissa ja tori.fi tarjonta lähti 100 eurosta ylöspäin. Yhtä olin
jo ostmassa ja toista tinkaamassa, mutta aina kaupat tyssähtivät siihen, että
pöytä oli myyty jo.
Noin reilu viikko sitten bongasin kierrätystavaratalosta
tiikkisen pienen sivupöydän 15 euron hintaan (tinkasin 5e pois pinnan takia). Pinta hiukan naarmuinen, mutta täyspuuta ja tukeva. Tiikki…
voi huuhuh, siis tiikki väriltään on sellainen, että se on levinnyt moneen
suomalaiseen kotiin ja sen leviämistä on vaikea estää. Sen kasvualustoja ja
pahimipia levittäjiä ovat Jyskit ja Sotkat etunenässä. Hyvin kitkettynä ja
varhaisessa vaiheessa asiaan puututtuna tiikin ja eritoten sen värin leviäminen
kansakunnan olohuoneisiin ja keittiöihin voidaan estää. Nähtäväksi jää,
ehditäänkö tällä hallituskaudella.
Tämä pöytä kaipasi siis hellää hiomista ja
valkokuultolakkaa.
Työnalle otti Makitan epäkeskohiomakoneensa ja antoi koneen
laulaa vaan. Kun olin saanut vanhan lakan hiottua pois, niin ei muuta kuin
uutta lakkaa pintaan. Rautakaupoista saa siis lakkaa johon voidaan kaupassa sävyttää haluamansa väri
lakan sekaan ja näin saadaan aikaiseksi sävytettyä lakkaa.
Ostin pienen purkin ja se maksoi 14e.
Hiottuani pöydän aloin sivelemään lakkaa pöytään ns.
sinnepäin-otteella. Eli ei niin tarkkaa. Pöytälevylle lakkaa levittäessäni
yritin olla hiukan tarkempi. Lakka levittäytyi tasaisesti kunnes tein sen kardinaalimokan. Jo hiukan kuivunut lakka ja sen päälle uutta lakkaa, niin
vanha kerros tulee rullana siveltimen alla mukaan. Tatti otsaan ja lempeä
joskin napakka kiroilu täyttivät asuinalueen joka kolkan.
Seuraavana päivänä otin taas uskollisen Makitan ja aloin
hiomaan lakka-epätasaisuuksia pois. Epätasaisuudet lähtivät ja olin jo
aloittamassa toista lakkauskertaa pötälevylle kun huomasin hiotun pinnan. Se
oli siinä. Mitään ei tarvinnut tehdä. Vahingossa siis tulin tehneeksi kuluneen
näköisen kauniin sileän pinnan pöydälle. Työnalle taputti itseään olalle, puhdisti
pöydän ja kantoi paikalleen. Ja kyllä nyt silmä lepää.
Ja kyllä, juuri tällä pöydällä kirjoitan tätä tekstiä jonka
lopetan sanoihin. Muistakaa persoonallisuus ja kierrätys. Jos esineellä tai
huonekalulla on tarina, niin sitä on jotenkin vaan hauskempi katsoa ja fiilistellä.
Ai niin, se lamppu, joka oli visioissa myös. No
sellainen
löydettiin jo vuosia sitten makasiinien kirpputorilta, mutta sopivaa paikkaa
sille ei ole vielä löydetty. Nyt on!
Sulla (tai mielitietylläsi) on värisilmää. Ainakin sellaista mikä miellyttää minua. Seinä on kaunis ja pöytä on sievä. Hyvää työtä, taputan minäkin sinua olkapäälle!
VastaaPoistaTyönalle kiittää kommenteista kauniista!
PoistaHyvää työtä. Toimintaasi on ilo seurata, "kahvit näppiksellä" on hyvin yleinen tapahtuma kun lukee tarinaasi.
VastaaPoistaSuuret kiitokset kommentista. Todella hienoa kuulla jos nämä sepustukset tuovat edes jotain iloa päivään ja että vielä kaffenlennon lailla. Kiitos!
VastaaPoista