Rillin kuppeessa. Grillipaikka

No mutta hyvää aamupäivää taas teille uskolliset kaksi lukijaani, joista toinen olen minä. Työnallukka on kova poika grillaamaan, mutta viimeisimmillä helteillä jopa karaistuneinkin grillimestari joutuu heittämään pyyhkeen kehään koska kuumuus alkaa olemaan ns. käsin kosketeltava siinä rillin kuppeessa, kun paistaa vipattavia lettuja ja ottaa palan painikkeeksi pikkaset kahvit, ja tarjoaa myös Pirkolle Jallua.

Työnalle nimittäin löysi vanhan Muurikan muuripohjapannun kellarin kätköistä ja sehän sopi uudenkarhean Weberin sisään kuin nakutettu. Testailin kuitenkin helteistä huolimatta valmistaa Muurikalla paellaa sekä muurinpohjalettuja. Hyvin onnistuivat, olen mestari!

Mutta jo residenssin alkuajoista asti on ollut epäselvää missä tuo taianomainen grillipaikka sijaitsisi. On rillattu etupihalla, on rillattu kasvihuoneen vieressä, on rillattu ties missä. Katolla en ole vielä kokeillut, mutta katon kaltevuus tekee hommasta sen verran riskaabeliä puuhaa että sen option olen jättänyt kokeilematta.

Tilaahan meillä oli niukasti ja kokonaista jalkapallokenttää ei pihalle saa mahtumaan muuten kuin purkamalla talon pois alta.

Työnalle on muuten haaveillut salaa joskus sellaisesta asiasta, että jos omistaisi kartanon, siis ihan oikean kartanon, jossa on järjettömän suuri piha. Puhutaan siis sellaisesta 500x1000m nurmikentästä jossa on suihkulähteitä ja kipsipatsaita ja pihalla laiduntaisivat yksisarviset ja muut karjaeläimet. Sellainen englantilaistyyppinen iso kartano pihoineen ja pitkä tie joka on reunustettu koko matkalta valtavilla tammipuilla, jotka muodostavat tunnelimaisen ajoradan satoja vuosia vanhalla sukutilalle. Tiedättehän?

Niin, siis jos sellainen olisi, niin Työnalle sijoittaisi pääovesta ulos astuttaessa suoraan nurmikentän ylitse toiseen päähän etupihaa, eli noin 500m päähän pienenpienen pallogrillin. Sellaisen matkapallogrillin jossa on vain 15cm pitkät kolmijalat alla. Sinne grilliin laittaisin sitten hiilet ja sytyttäisin grillin. Kävelisin takaisin talolle, ja käytyäni sisällä olisikin jo aika mennä katsomaan onko hiillos kunnossa.

Kävelisin takaisin grillille toteamaan että hiillos on hyvä. Sitten takaisin talolle ja hakemaan yksi (1) makkara ja takaisin grillille. Makkara grilliin ja takaisin talolle. Ja makkaran kääntämiset yms. Sujuisi tällä samalla rauhallisella ja aikaa ottavalla tavalla. Siinä olisi kuulkaa jotain hyvin ylvästä ja askeettista. Kaunista sanoisin.

Mutta realiteetit ovat realiteetteja, Työnallen tontti on persreikä-tontti ja sen vaikka kontaa ympäri minuutissa. Näitä asioita ei voi muuttaa joten palataan siis siihen grillipaikkaan.

Optimaaliseksi paikaksi olin jo useamman kuukauden ajan miettinyt terassin vieressä olevaa puskaa taikka ryteikköä. Kävi nimittäin niin että naapuri alkoi kaivamaan tietä auki ja sieltä tuli hyvää maata jota saatoin luvan kanssa kärrätä muutaman kottikärryllisen tämän paikan pohjustukseksi. Pohjalle laitoin suodatinkangasta.

Jonnin verran tamppasin maata jaloin ja hain rautakaupasta liuskekiveä neliöllisen. Rautakaupoissa näiden mittaaminen suoritetaan niin, että siellä on noin neliön kokoinen lava jolle ladotaan kivet ja myyjä tulee kirjaamaan montako neliötä otat (ja saa ne maksaakin). Otin itse nelilön verran ja hain vielä muutaman sen jälkeen. Kiviähän ei tarvitse latoa niin tiheään kuin rautakaupan pihalla vaan näissä hommissa saa jättää väliä ja käyttää mielikuvitustaan edes hiukan. Maksoin alennuksineen kivistä n. 36e/m2

Sanomattakin on selvää että jos ostatte isompia eriä niin kannattaa kilpailuttaa ja katsella mahdollista rahtiakin.

Liuskekivet tuntuvat painavan kohtuullisen paljon ja voin kertoa että hikipisara saattoi karata otsalle näitä asentaessa. Tein työn tietenkin suorassa auringonpaisteessa ja päivän lämpötilat olivat noin 28 asteen luokkaa. Lopuksi vielä multaa pintaan ja nurmikonsiemenet multaan vain havaitakseni että lapset haravoivat rautaisella otteella jo seuraavana päivänä samaa multakasaa. Hermot meni. 

Mutta nyt on asia stabiloitunut ja nurmikko on alkanut kasvamaan tähänkin.

Mutta tällaista tällä kertaa, grillipaikka on oiva ja lopullisen muodon se saa vasta kun naapurin kanssa on tehty aita. Se mennee ainakin ensi kesään.

Seuraavassa kirjoituksessa jätevesi- ja viemäriasiaa ja siitä miten meinasi alkaa tosissaan hikoiluttamaan mutta ei helteen tai auringon takia.

Hyvää Elokuuta!