Hiiri otti ja lähti.

Kylymää perjantaita pohjolan asukit.

Työnallen lämpömittarikin jo ihmettelee näin alhaisia lukuja. Ja lompakkoa kirpaisee sähkönkulutus. Onneksi on perjantai.

Heti alkuun on kerrottava karvakerän kanssa käydystä konfliktista kellarissa.

Veli Hiiri  0

Työnalle  1

Heti ensimmäisen yön jälkeen kävin katsastamassa paikat ja siellä veli hiiren ahteri näkyi, harmaassa giljotiiniloukussa. Pienet karvaiset jalat potkivat ilmaa.

Pikaisen diagnoosin jälkeen huomasin, ettei talttahampaalle ole käynyt kuinkaan. Vein kaverin ulos ja tipautin lumihankeen, josta veli hiiri lähti hetimiten vipeltämään karkuun.

Vertailun ensimmäinen tulos on siis se, että 2,95e maksava muovinen giljotiiniloukku ei tapa muttei vahvistakaan. Se vain ”kahlitsee” viiksiniekan.

Hellämielinen kun olen, niin kävin illalla katsomassa jälkiä hangessa ja näytti siltä, että kaveri oli hetimiten käynyt katsastamassa kaikki rossipohjan tuuletusaukot ja mennyt sen jälkeen pensaikon juurikoon miettimään tekosiaan. Mukava kaveri kuitenkin, koska kävi Työnallen puolesta tarkastamassa tuuletusaukkojen kunnon.

Hiirenloukuissa on käsittääkseni 4 eri ryhmää, ainakin oman luokitukseni mukaan.

Myrkyt, eli boksi jonne hiiri menee nauttimaan ohentimiaan ja menee sen jälkeen jonnekin piiloon kuolemaan. (Ei hyvä mielestäni)

Giljotiini, joka kuvailtu yllä. Ei tapa, korkeintaan aiheuttaa hartia-alueen jäykkyyttä.  (Suositeltava)

Pyydykset, jonne hiiri menee ja jää boksin sisään. Ei tapa. Käydään vapauttamassa jonnekin muualle ja mennään kaljalle. (Presidentin vaimon suosima tapa, paitsi kalja, luulisin)

Jousiviritteinen hiirenloukku, eli se jousitettu tanko joka hieroo vähän paremmin. Toisin sanoen tappaa murskaamalla pään tai selkärangan. (Suositeltava, jos on raakalainen tai painii hankalien hiirien kanssa)

Lisäksi sitten tietysti elektronisen karkottimet, joista kerroinkin aiemmassa tekstissäni.

Pääasia tässä hommassa lienee kuitenkin se, ettei hiiriä pidä päästä alkuunkaan sisätiloihin eikä antaa jalansijaa ja antaa näin pikkusormea hommalle.

Työkollegan kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hiiret tarvitsevat vain halkaisijaltaan 1cm -kokoisen aukon päästäkseen sisään rakennukseen. Pääkallo on sen kokoinen. Muu kroppa tulee perässä. Ei hartiat ota kiinni kuten Työnallella. Tämä tarkoittaa monia mahdollisuuksia hiirille, eli pääsevät monesta paikasta ihan uuteenkin taloon. Esimerkkinä vaikka tiilitaloon, jossa alimman tai toiseksi alimman tiilirivin joka kolmannessa välissä on tuuletusrako.

Toisaalta mainittakoon myös se, että hiiri ei huvikseen mene joka aukosta sisään ellei siellä ole jotain sitä kiinnostavaa.

Eli paras tapa ehkäistä jyrsijäonglemaa on pitää piha ja talon ympärys puhtaana hiirille sopivasta ravinnosta. Kuten nyt esimerkisi lintujen talviruokintapaikat.

Nyt on siis reiät tukittu, veli hiiri heitetty niska-pers-otteella pihalle ja ultraäänilaite pitää(?) huolen, ettei uusia asukkaita tule kellariin.

Ensi kerralla asiaa kylvöhommista. Tai ei se kai asiaa ole, vaan enemmän pohdintoja ja mietteitä.

Siihen asti kaikille jaxuhalit!

Mikki hiiret ja punaiset silmät

 

Rapeaa tammikuuta immeiset. Työnallen vatsatauti on voitettu, mutta jotta ei päästäisi liian helpolla, niin otin kaupan päälle vielä silmätulehduksen, molempiin silmiin.

Kyllä nyt kelpaa viedä lapsia päiväkotiin tai käydä kaupassa, kun näyttää siltä että juotu on ainakin viikko. Ja selitykset tunnetusti vaan pahentavat asiaa.

Kävin kaivelemassa kellarista jotain tuiki tarpeellista ja yllätyksekseni huomasin, että jollain on ollut bileet pahvilaatikossa. Hiiret, nuo maailmanlopun selviytyjät ja karvaiset pikku kaverimme ovat omakotitaloasujan vieraita hyvin usein. Työnalle kuvitteli, että asia on ratkennut sillä, että tukin rossipohjan tuuletusaukot metalliverkolla. Tästä kirjoitinkin aiemmin aiheessa tuuletusta komisaria Palmu.

Jyrsijätoverit ovat ilmeisesti tästä suivaantuneet niin, että ovat ottaneet kellaritilat omakseen ja luulevat, että voivat rellestää siellä miten tahtovat. No kuulkaa väärin meni! Työnallen taloon ei noin vain tulla.

Ryhdyin heti toimeen ylimääräiset kulkuaukkojen tukkimiseksi ja tässä hommassa ei jaeta tyylipisteitä. Kellariin vievän oven karmin alta oli Mikki hiiren mentävät aukot jotka tukin tasoitemassalla. Sen jälkeen vipelsin rautakauppaan silmät punasta kiiluen. Myyjälle en enää jaksanut selittää. Antaa hänen ajatella, että hiiret ovat pitäneet Työnalle parkaa hereillä viikon tai että Työnalle on hiirien takia tarttunut pulloon.

Myyjällä oli itseluottamus kunnossa. Vanha kunnon ”mulla on itellä samanlainen” –fraasi tuli jo ensimmäisessä lauseessa. Ja kun keskustelu päättyy sanoihin ”ota toi elektroninen ja unohda muut” niin Työnalle on myyty. Ostin tosin varmuuden vuoksi myös yhden murhavehkeen.

Mukaan tarttui siis Silverlinen Mus & Råttfritt 50 –elektroninen karkoitin. Olen lukenut ja kuullut näistä ristiriitaisia mielipiteitä, joten on aika selvittää, mikä on näiden laitteiden todellinen teho.

Vehje pelittää verkkovirralla ja lähettää vaihtelevaa ja mukautettua ultraääntä, joka hätkäyttää ja karkottaa eläimiä. Tämä malli kattaa 50m2 tilan ja lähettää myös impulsseja sähköjohtoja pitkin, jos jyrsijät temmeltävät seinissä. Asennus tapahtuu suoraan pistorasiaan. Kulutus on pientä, pakkauksen kyljessä teksti 1W. Mene ja tiedä sitten, että mille ajalle, mutta ilmeisesti ei paljonkaan kuluta. Hinta tälle mallille oli 25e kieppeillä. Isommalle 80m2 tilalle hinta oli viitisen kymppiä. Seiniä tämä ei sitten läpäise äänellään.

Ostin myötätunnosta siimahännille myös mahdollisuuden heittää henkensä heti. Kas kun olen tukkinut viimeisetkin reitit, ei juuston purijat pääse pois tilasta jota säestää nyt uusi elektroninen karkotin. Eli kun veli hiiri juoksentelee hulluna ympyrää korviaan tassuilla pidellen ja ei kestä enää, niin on aika kurkata giljotiinissa sijaitsevaan juustopalaan viimeisen kerran ja lähteä avarammille vipellysmaille. Se on joko minä tai te!

Kassellaan nyt, että mikä osoittautuu parhaaksi järjestelmäksi ja onko hiiriä vielä ensi kesään mennessä. Kellari pitäisi muutenkin ensi kesänä myllätä täysin uusiksi. Ohjelmassa on turhien tavaroinen pois heitto. Hyllytilan rakentaminen ja mahdollisesti vanhan varaajan purkaminen. Samalla kartoitetaan jyrsijäkanta ja ehkä suunnitellaan viini ja ruokakellari. Viimeistään edellä mainitun toteutuksen jälkeen pitää paikan olla jyrsijävapaa. Ajatelkaapa nyt, veli hiiri pääsee kellariin jossa on viiniä ja ruokatarvikkeita. Porsas pitää siellä elämänsä bileet ja silmät on kohta kuten työnallella. Ei käy ei.

Mutta ensi kertaan ja katsellaan ja kuunnellaan kevättä!