Hiiri otti ja lähti.

Kylymää perjantaita pohjolan asukit.

Työnallen lämpömittarikin jo ihmettelee näin alhaisia lukuja. Ja lompakkoa kirpaisee sähkönkulutus. Onneksi on perjantai.

Heti alkuun on kerrottava karvakerän kanssa käydystä konfliktista kellarissa.

Veli Hiiri  0

Työnalle  1

Heti ensimmäisen yön jälkeen kävin katsastamassa paikat ja siellä veli hiiren ahteri näkyi, harmaassa giljotiiniloukussa. Pienet karvaiset jalat potkivat ilmaa.

Pikaisen diagnoosin jälkeen huomasin, ettei talttahampaalle ole käynyt kuinkaan. Vein kaverin ulos ja tipautin lumihankeen, josta veli hiiri lähti hetimiten vipeltämään karkuun.

Vertailun ensimmäinen tulos on siis se, että 2,95e maksava muovinen giljotiiniloukku ei tapa muttei vahvistakaan. Se vain ”kahlitsee” viiksiniekan.

Hellämielinen kun olen, niin kävin illalla katsomassa jälkiä hangessa ja näytti siltä, että kaveri oli hetimiten käynyt katsastamassa kaikki rossipohjan tuuletusaukot ja mennyt sen jälkeen pensaikon juurikoon miettimään tekosiaan. Mukava kaveri kuitenkin, koska kävi Työnallen puolesta tarkastamassa tuuletusaukkojen kunnon.

Hiirenloukuissa on käsittääkseni 4 eri ryhmää, ainakin oman luokitukseni mukaan.

Myrkyt, eli boksi jonne hiiri menee nauttimaan ohentimiaan ja menee sen jälkeen jonnekin piiloon kuolemaan. (Ei hyvä mielestäni)

Giljotiini, joka kuvailtu yllä. Ei tapa, korkeintaan aiheuttaa hartia-alueen jäykkyyttä.  (Suositeltava)

Pyydykset, jonne hiiri menee ja jää boksin sisään. Ei tapa. Käydään vapauttamassa jonnekin muualle ja mennään kaljalle. (Presidentin vaimon suosima tapa, paitsi kalja, luulisin)

Jousiviritteinen hiirenloukku, eli se jousitettu tanko joka hieroo vähän paremmin. Toisin sanoen tappaa murskaamalla pään tai selkärangan. (Suositeltava, jos on raakalainen tai painii hankalien hiirien kanssa)

Lisäksi sitten tietysti elektronisen karkottimet, joista kerroinkin aiemmassa tekstissäni.

Pääasia tässä hommassa lienee kuitenkin se, ettei hiiriä pidä päästä alkuunkaan sisätiloihin eikä antaa jalansijaa ja antaa näin pikkusormea hommalle.

Työkollegan kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hiiret tarvitsevat vain halkaisijaltaan 1cm -kokoisen aukon päästäkseen sisään rakennukseen. Pääkallo on sen kokoinen. Muu kroppa tulee perässä. Ei hartiat ota kiinni kuten Työnallella. Tämä tarkoittaa monia mahdollisuuksia hiirille, eli pääsevät monesta paikasta ihan uuteenkin taloon. Esimerkkinä vaikka tiilitaloon, jossa alimman tai toiseksi alimman tiilirivin joka kolmannessa välissä on tuuletusrako.

Toisaalta mainittakoon myös se, että hiiri ei huvikseen mene joka aukosta sisään ellei siellä ole jotain sitä kiinnostavaa.

Eli paras tapa ehkäistä jyrsijäonglemaa on pitää piha ja talon ympärys puhtaana hiirille sopivasta ravinnosta. Kuten nyt esimerkisi lintujen talviruokintapaikat.

Nyt on siis reiät tukittu, veli hiiri heitetty niska-pers-otteella pihalle ja ultraäänilaite pitää(?) huolen, ettei uusia asukkaita tule kellariin.

Ensi kerralla asiaa kylvöhommista. Tai ei se kai asiaa ole, vaan enemmän pohdintoja ja mietteitä.

Siihen asti kaikille jaxuhalit!