maanantai 15. heinäkuuta 2013

Työkaluvartti ja Noukkija



Viikon alkua arvon lomalaiset ja ne muut jotka työn ikeessä pakertavat. Ja tietysti he joita edellä mainitut asiat ei edes koske. Kaikille siis ihan vaan viikon alkua.

Tässä vaiheessa blogi-kirjoitusta Työnalle esittää täyden supporttinsa maailman parhaalle radiokanavalle, Radio Helsingille. Toivottavasti radiokanava pysyy hengissä.

Tänään on taas kehutun, arvostetun, ihaillun ja jopa kaivatun Työkaluvartin aika.

Minäpä vähän pohjustan asiaa. Meillähän oli terassi. Terassi on muodin mukaisesti laudoitettu siten että lautojen välissä on rakentamisvaiheessa käytetty mittatikkuna timpurinkynää. Eli siis seuraava lauta on aina ruuvattu kiinni siten, että lautojen välissä on timpurinkynän kokoinen väli. Tämä siksi ilma kiertää ja terassille tulee ilmavuutta ja ties mitä.

Mutta onpa kolikolla pari kääntöpuoltakin. Sen harvan kerran kun suomen suvessa  voi syödä ulkona, katetaan kuuden lajin illallinen terassin pöydälle. Joskus jopa vielä runsaammin ja joskus jopa aakkosjärjestyksessä kuten Uuno kaloriamittauksessa

A niinku alkupalat
B niinku perunat
C niinku sillit ja salaatit
D niinku deelusikat
E niinku eväät
ja Ef niinku fenkolit ja fiilit


Varsinkin junioreiden syödessä saattaa ruuan murusia tipahdella mainituista laudan raoista terassin alle. Sehän ei ole hyvä ihan jo sen takia että se saattaa houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita tuholaiseläimiä.

Mutta toinen ja huomattavasti enemmän hermoja raastava asia on terassin alle tipahtelevat lusikat ja muut hyödykkeet, puhumattakaan turhakkeista.

Kun sitten kolmas lusikka tipahti lautojen välistä sinne helminauhan ja kolikon kaveriksi piti Työnallen lähteä oikein autotalliin kiroilemaan.

Vaihtoehtoja tavaroiden noukkimiseksi on lukuisia. Yksi vaihtoehto on ruuvata lautoja irti, mutta kuten aiemmasta kirjoituksestani kävi ilmi, ei lautojen ruuvaaminen kovin herkkua ole.
Toinen vaihtoehto on ryömiä terassin alle, mutta todennäköisyys jäädä kiinni juntturaan terassin alle hartioista tai muista ulokkeista on liian suuri. Pahimmassa tapauksessa lautoja pitäisi silti ruuvata irti ja tällä tavalla avittaa hermonsa menettänyt kiroileva Työnalle sitä kautta pois.
Tai miettikääpä nyt palokunta irrottamassa remonttimiestä oman terassinsa alta pois.

Tässä kohtaa astuu esiin todella mainio apuri, Noukkija!

Jaa että mikä? No tämä on ehkä kaikkein tutuin apuväline autonrassaajille koska laite on omiaan noukittaessa moottoritilaan tipahtaneita ruuveja ja muttereita. Kyseessä on ohut noin puolimetrinen jatke, jonka toisessa päässä on nuppi jota painetaan ja toisessa päässä esiin tulevat metalliset ”sormet”. Kun nupin päästää irti, metalliset sormet vetäytyvät takaisin sisään, tarttuen osaan tai oikeastaan mihin tahansa joka kohdalle sattuu. Luksusmalleissa on jopa magneetti ja lisävalo.

Työnalle kävi taas nuuhkimassa autorassaajien taivasta Motonetissä ja osti ns. deluxe-mallin hintaan 24,90e. Tässä mallissa on lisävarusteena pieni led-valo ja peili. Ongelmana oli vain pään paksuus. Ei mahtunut lautojen välistä. Palautin ja tilasin nettikaupasta 0,75e hintaan karvalakkimallin. Ei mahtunut sekään. Annoin sen isäukolle ja hän antoi omansa, joka juuri ja juuri mahtui lautojen raosta.

Ja kyllä, sieltä nousi lusikat ja haarukat, piirustukset ja helminauhat. Voi pojat sitä iloa. Ja mikä parasta, lapset itse halusivat ne nostaa. Työnallen ei tarvinnut tehdä asian eteen mitään.

Tämän päivän työkaluvartin työkalu on siis Noukkija. Työnalle suosittelee!

Ja muistakaahan käydä klikkaamassa itsenne Facebookissa seuraajaksi. Se löytyy tosta oikealta!

 



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Sadevesijärjestelmän päivitys


Sadevesijärjestelmän tehtävänä on ohjata sade- ja sulamisvedet hallitusti pois katolta ja on näin osa toimivaa kattokokonaisuutta. Jokainen millimetri sadetta vastaa litraa per neliömetri. Siispä 20 mm sadetta päivässä vastaa 20 litraa vettä per neliömetri. Pinta-alaltaan 150 m2 katolla 20 mm sade vastaa 3000 litraa vettä. Kaatosateessa (50 mm) se tarkoittaa jopa 7500 litraa vettä tunnissa.

Ja se on ihan helevetisti vettä!

Kaikki tuo löytyy Icopal Oy:n sivuilta, lukuun ottamatta Työnallen viimeistä lausetta.

Oli kaunis kesäkuun päivä. Linnut liversivät ja maailma ikään kuin syleili Työnallea. Lomarahat napsahtaneet tilille ja askel oli kevyt kuin höyhen ja mieli tyyni kuin lammen pinta.
Teki mieli ostaa televisio. Eihän sitä nyt kukaan enää vanhaa televisiota katsele. Tosin sadevesijärjestelmä piti myös uusia. Työnallen rationaalinen ja emotionaalinen (tässä tapauksessa myös masokistinen puoli, sillä Työnallen mielitietty ei lämmennyt television ostolle sitten laingan) kävivät suurta kamppailua keskenään, olkapäillä seisten, kuten piirretyissä hyvin usein on tapana.

Järki onneksi voitti ja päädyin hankkimaan Icopalin Sadetar sadevesijärjestelmän ja asentamaan sen, kuinkas muuten, itse.

Päätös tuntui heti oikealta ja järkevältä. Sadevedet pitäisi toimittaa pois rakennusten perustusten läheltä ja sadevedet ovatkin yksi merkittävistä kosteusvaurioiden aiheuttajista. Olettaen siis että sadevedet eivät ole ohjattu hallitusti pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä.

Jo heti pakkausten avaamisen jälkeen tuli tunne että laatutavarasta on kyse. Kourut ja syöksyt ovat sinkittyä terästä ja pinnoitettu ympäristöystävällisellä HBP-polyesteripinnoitteella.

Ei siis muuta kuin vanhaa ränniä irti. Jälleen kerran oli nostettava hattua talon edelliselle omistajalle ja hänen järjestelmälliselle ja säntilliselle rakentamiselle. Myös vanhat kourut olivat Icopal –merkkisiä, joskin muovisia. Kannakkeet oli kiinnitetty ruuveilla ja niiden irrottaminen onnistui helposti.
Ainoa vika näissä todellakin oli se, että kourun leveys oli vain 90mm. Eli kun tuppasi satamaan vähänkin reilummin, sadevedet valuivat liian vauhdilla lappeelta alas ja rännit eivät ehtineet jokaista tippaa talteen keräämään. Uuden järjestelmän rännin leveys on 125mm


Samalla kun irrotin vahat kourut, tarkistin räystäslaudan kunnon ja harjasin roskat sekä pölyt laudoista pois.



Valmistajan sivuilta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet jokaisen asentamisen vaiheen kohtaan ja näitä seuraamalla Työnallekin iski ränniä kiinni kuin vettä vain.

Erityistä huomioita kiinnitin patentoituihin kourun kannattimiin, joiden asentaminen ja säätäminen oli helppoa kuin heinän teko. Näiden kannattimien muodonmuutos 75kg rasituksella ei ole kuin 0,5mm ja tämä on tärkeää mm. silloin kun lunta ja jäätä pukkaa olemaan rännien päällä.




Nyrkkisääntönä kannakkeiden jakomitoituksessa on 60-90cm välein. Mutta koska residenssissämme oli vanhatkin kourut oli ruuvattu kattotuolien kohdalta räystäslautoihin, päätin jatkaa vanhaa perinnettä. Kattotuolien mitoitusjako on 100cm. Mielestäni on kuitenkin parempi asentaa jokainen kannatin kattotuolin puun kohdalle, sillä silloin ruuvi yltää myös kattotuoliin kiinni eikä pelkästään räystäslautaan.


Ränneissähän pitää olla kaadot, ihan sen takia, että vesi osaa valua sieltä pois. Autotallin lappeiden kohdalta käytin silmämääräistä mitoitusta, mutta pitkän lappeen kaatoa varten kävin jo lainaamassa naapurilta luotilankaa. Luotilangalla pingottamalla saa suoran linjan räystäslautaan jonka mukaan kannakkeet on helppo asentaa.




Kun kannakkeet on asennettu isketään kourua toisen perään ja liitoskohdassa käytetään liitoskappaleita.
Kouruihin päädyt paikalleen ja syöksyjä varten reiät. Rälläkkää ei saa käyttää. Arvatkaa käytinkö?




Sitten vaan syöksyt paikalleen ja homma on siinä. Ämpärillä vettä katolle ja kassellaan kun vesi lorottaa alas juuri niin kuin pitääkin.

Tähän kokonaisuuteen pitää vielä kaivaa sadevesiputkea maahan ja johtaa vedet hallitusti pois talon vierestä. Naapuri ilmoitti että parin lappeen osalta voin yhdistää putken heidän sadevesikaivoon. Joka sinänsä on hyvä ja järkevää, koska maahan ja osittain ne kuitenkin sinnekin puolelle valuisivat. Aivan kuten ovat valuneet jo 50 vuotta.





Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että asennus on kohtuullisen helppoa ja mukavaa puuhaa. Jos siis harkitsette palvelun erillisenä ostamisena asennuksineen, niin kannattaa miettiä pystyykö työn tekemään itse. Sikäli kun olen ymmärtänyt, ei järjestelmä asennettuna kauhean halpaa puuhaa ole.
Sadevesijärjstelmän uusiminen muutti talon julkisivua ryhdikkäämmän näköiseksi.
Työnalle suosittelee Icopalin Sadetar -sadevesijärjestelmää erittäin lämpimästi!

Jatkakaahan lomianne, kohta ne kuitenkin loppuu!
Työnalle jatkaa töitä!

***
Työnalle tarkentaa vielä paria seikkaa:
Isot pojat ovat kertoneet että kourut kannattaa valita pyöreää kourua kantikkaan sijaan. Virtaus ja puhtaana pysyminen ovat huomattavasti parempia pyöreässä kourussa.

Toinen asia on rännejä valittaessa se, että kannatin kannattaa olla ehdottomasti alapuolelta kantava. Jos kannattimet ovat yläpuolelta kantavat, niin kourujen puhdistus on huomattavasti vaikeampaa.
***

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Seinätikkaat

Polttaa kesäkatu Työnallea, kosteaa höyryä nousee palleasta.
Ja näin runollisesti ja todella tönkösti aloitti Työnalle heinäkuun blogikirjoituksen ja tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin joten ei kun menoksi sanoi oluttölkki kun pullopalautus-automaattin sujahti.

Sadevesijärjestelmä vaati päivitystä, se suorastaan huusi sitä joka kerta kun Työnalle hivutti ihanat sulonsa pihalle kaiken kansan nähtäväksi.
Kuten ojat salassa -kirjoituksessani mainitsin sokkelin kastumisesta. Siinähän Työnalle veti henkeä oikein kunnolla havaittuaan sokkelin kastuneen aamuna eräänä. Ystävällinen maansiirto- ja salaojitusyrittäjä kävi paikalla toteamassa että ”uusihan Työnalle noi rännit, niin ei sokkelit kastu.”

Ja Työnalle totteli. Mutta tässä kirjoituksessa en vielä paneudu sadevesijärjestelmään, vaikka se melkein kokonaan onkin jo asennettu paikalleen. Sen sijaan kerron teille tikkaiden uusimisesta. Seinätikkaat nähkääs olivat sitä kultaista kuuskytlukua jotka olivat jo kerran irronneetkin toisesta kiinnityksestään, pultin ruostumisen takia.
Tikkaiden uusimiseen siivitti kuitenkin sellainen tosiasia, että rännien uusimisen yhteydessä tikkaat piti irrottaa ja oli lähes luonnollista että vaihdan samalla seinätikkaat uuteen.

Tiesittehän muuten, että jos nuohooja tulee katolta alas kolmoisvoltilla niskat taittaen, koska tikkaat ovat pettäneet, olette kiinteistön omistajan siitä vastuussa?

Sen lisäksi että Työnallen appiukkokokelas on mahdottoman hauska ja mukava mies, on hän myös lahjoittanut jos jonkinlaista rakennustarviketta ja puutarhanhoitovälinettä Työnallelle vuosien saatossa. Ja siitähän Työnalle on erittäin kiitollinen.
Noin vuosi sitten mielitiettyni isäukolta oli jäänyt yli seinätikkaat ja hän ilmoitti että saan ne jos vain kelpaavat. Ja kelpasivathan ne.
Kun ränniremontissa tuli tikkaiden vaihto ajankohtaiseksi, muistin että eivät ne tikkaat siellä pyhällä hengellä pysy. Kiesi alle ja rautakauppaan. 92 eurolla mukaan tarttui asennuspaketti joka piti sisällään seinäkiinnikkeet, turvakaaret ja muut tarvittavat kiinnitysvälineet tikkaita varten.
Mustana niitä ei löytynyt, joten otin sinkittynä. Maalailen sitten joskus kun kerkeän.

Asennus oli muuten helppoa, mutta pohdintaa tuotti metrin etäisyydelle seinästä tulevat tikkaat ja eritoten niiden seinäjalat. Siporexisssa ne tassut eivät kovin hyvin istu vaikka ne miten pulttaisi seinään. Naapurisetä-gallupin yhteinen konkluusio kuitenkin oli, että jollain ilveellä ne pitää myös kattotuoleihin kiinnittää. Niihin ne suurimmat vedot ja painot kuitenkin tulisivat.
Ja kun asennuspaketti oli saatu auki ja loppujen lopuksi ohjeitakin sivusilmällä vilkaistu, huomattiin, että paketissa on tätä varten oikein räystästuet.

Päädyin vielä lopuksi asentamaan 50x100 puun kahden kattotuolin väliin, johon edellä mainitut räystästuet kiinnitettiin.

Ja kyllä, kyyyyyllä ne siellä pysyy ja kantoivat Työnallen hentoisen olemuksenkin kepeästi kesäillassa.

Katolle vievät yläkaaret on tarkoitettu kiinnitettäväksi lapetikkaisiin. No, Työnallellahan ei ole lapetikkaita eikä se aio niitä hankkia. Katon astekulma on sen verran loiva ja katemateriaalin ollessa huopa, ei lapetikkaisiin ole vastaisuudessakaan tarvetta.
Kiinnitys piti siis ohjeen mukaan laittaa L-raudoilla katteeseen kiinni ja kumitutit välissä sen pitäisi pysyä reiän kohdalta vielä tiiviinäkin.
Mutta se tarkoittanee peltikatemateriaalia. Koska Työnallella on katemateriaalin huopa, ei tiiviydestä ole täyttä varmuutta.
Pulttasin kuitenkin kaaret kiinni katteeseen ja väliin laitoin mukana tulleet kumitutit. Reiän ympärille laitoin vielä saniteettisilikonia.
Kiinnityspultin läpimenoreiän kohdalla ei tosin ole muuta kuin huopakate ja alla räystäslauta. Mutta silti hiukan huolettaa, jos vesi pääsee reiästä huovan ja laudan väliin.
Jos jollakin innokkaista lukijoista löytyy tähän mielipide tai raaka fakta, niin kuulen sen mielelläni.

Mutta tässäpä nämä sandelssin huuruiset horinat tällä kertaa.
Palailen asiaan piakkoin kattavan sadevesijärjestelmäraportin kanssa. Siihen asti soonmoro!












perjantai 31. toukokuuta 2013

Terassin kattaminen osa 3


Rapeaa perjantaita sanoi veli ahven, kun savustuslaatikon kansi avattiin.



Työnallella on sellainen paha taipumus, että keskeneräiset asiat häiristee niin pitkään kunnes ne on tehty. Niin on terassin kattamisenkin kanssa käynyt. En oikein ole osannut rentoutua ennen kuin olen saanut tämän projektin kuntoon taikka kondikseen. Mutta nyt alkaa homma olemaan taputeltu. Eli mennään suoraan asiaan.

Runkohan meillä oli nyt kasattu ja anturat valettu. Jäljellä oli enää purjekankaan asentaminen paikalleen.
Otin talvella ostamani purjeen autotallista ja levitin koko komeuden etupihan nurmelle. Ja kyyyllä, kyllä purjeella mittaa oli. Melkein teki mieli ostaa vene siihen jatkeeksi. Mutta koska Työnalle on enemmän soutuvenemiehiä, sai tämä hiukan kalliimpi hankinta jäädä hamaan tulevaisuuteen.
Purjeella oli mittaa noin 6x10m ja purje oli kolmion mallinen. Alasivu 6m ja pitkät sivut 13,05m
Mittasin terassin syvyyden lisäksi puolimetriä lisää ja otin legendaarisen väriset oranssit fiskarssit ja pistin purjeen keskeltä poikki. Varmuuden vuoksi vielä lauta purjeen päälle, jotta sain suoran linjan leikkaukselle.


 Purje oli Genua 1, joka taitaa käsittääkseni olla etupurje ja mallia suurin. Toisessa reunassa oli pistoolihakaset ja näihin oli helppoa saada kiinnitys terassiin. Toiselle puolelle tarvittiin kiinnitystä varten vielä reijät. Tähän tarkoitukseen hommasin messinkiset purjerenkaat ja sellainen paketti löytyikin yllättäen aina parjaamastani Bauhaussista. Propsit teutooneille.

Purjerengaspakkaus maksoi 8,50 ja mukana tulee lyöntityökalu. Koko paketin laadusta en ole täysin varma, mutta näin ensimmäiseksi kesäksi tämä saa riittää. Korjaillaan sitten jos ei kestä.
Pakkauksen takan on ohjeet jota noudattamalla homma hoitui kuin pitikin. Työnalle tietenkin kokeili ensin ilman ja luki sitten vasta ohjeet. Näin toimitaan aina!
Lyöntityökalulla lyödään alkureikäpurjeeseen ja lopuksi myös purjerenkaat toisiinsa kiinni. Kätevä oli.



  
Itse purjeen laittaminen katteen päälle ei ollut aivan kuin jälkikasvun peittely, vaan ulkokulmasta oli lähdettävä liikkeelle. Yksi nurkka ja sivu kiinni rautalankavirityksillä. Sitten yläparrujen yli aina toiselle sivulle asti. Koska purje on kolmion mallinen, tulee seinustan vierelle hiukan kapeampi ala kuin terassin ulkoreunalle. Minusta tämä on vain persoonallisen näköistä.

Moneen kertaan joutuu reunoista repimään ja sovittelemaan, mutta lopulta purje kuitenkin istuu paikalleen juuri kuten oli suunnitellut. Erittäin hienua.

Reunojen kiinnitykseen hankin aina niin ihanasta Motonetistä joustavaa köyttä jota käytetään ns. mustekaloissa. Ei siis merenelävissä vaan se joustava, koukullinen naru joka yleisimmin löytyy polkupyörän takapakkareilta.
20m joustava yhtenäinen köysi ja 10 irrallista koukkua sisältävä pakkaus maksoi vaivaiset 19,90e. Tämän kestävyys vuosien saatossa tosin saattaa koitua ongelmaksi, mutta kassellaan sitä sitten myöhemmin.
Köysin kulmaan kiinni ja sitten vain isoa parsimista. Loppuköysi vaakaparrun ympärille ja homma oli siinä.










Sanokaa mitä sanotte, mutta tästä tuli erittäin viihtyisä paketti. Talveksi tämä luonnollisesti pitää ottaa pois, mutta se on sen ajan ongelma. Katsellaan nyt vielä muutama tuulinen ja sateinen päivä, että miten kate käyttäytyy. Jos se löytyy naapurin kuusesta, niin sitten pitää säätää lisää. Tässä tapauksessa purje kuitenkin on kohtuullisen kireällä ja vaakatasossa. Tuuli pääsee terassin läpi sivusuunnassa ja kovin suuria voimia ei pitäisi itse purjeeseen kohdistua.
Tarvittaessa pitää rakennelman yläpuolelle, yläparrujen suuntaisesti, vielä ruuvata pari listaa, mutta se ei kovin kummoinen puhde ole.

Sitten palkinto. Adios!


maanantai 27. toukokuuta 2013

Terassin kattaminen osa 2


 




 Päivää, hyvää sellaista!

Kesä kolkuttelee ovia ja iso fikkari eli arska eli aurinko on näyttänyt säteitään jo meidänkin perällä. Sehän tarkoittaa sitä, että äkkiä se terassi kuntoon, että pääsee suosikkikohtaan, eli itsensä palkitsemiseen.
Terassiahan me ollaan tässä katettu tai ainakin yritetty ja jos ei muuta, niin ainakin siitä on jauhettu tarpeeksi. Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, on toimeen myös tartuttu. Toimi on rauhallinen nainen joten hän ei myöskään suuttunut siitä.
Viime jaksossahan Työnalle valoi kahteen kulmaan palkkikengät betoniin ja palkitsi itsensä välittömästi.
Tällä kertaa vuorossa ovat loput tolppien paikat. Tässä vaiheessa työläimmäksi työvaiheeksi osoittautui terassilautojen irroittaminen. Terassin joka kulmaan sekä keskelle piti nähkääs saada myös antura tehtyä.

Kuten innoikkaimmat lukijat muistavat, suositteli Työnalle terassilautojen ruuvaamista ja se taitaa olla nykypäivänä hyvin käytetty kiinnitystapa, harvempi enää naulaa. Kun ruuvataan, niin silloin saadaan tarvittaessa myös laudat irti uudestaan ja juuri tällainen tapaus sattui tässä kohteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ruuvausvaiheessa ruuvin kannat olivat usein menneet syvälle lautaa ja ruuvin irroittaminen osoittautui vaikeaksi (en käytä sanaa haastava!) Apuvälineiksi sopi tässä vaiheessa pienen pieni ruuvimeisseli, jolla ruuvin torx-kannan sai rapsutettua ns. auki liasta ja hiekasta, ja tämän jälkeen irti ruuvaaminen onnistui helposti. Muutama ruuvi tosin meni kärjestä rikki ja ne jouduin ruuvaamaan pihdeillä irti. Kaikkia lautojahan me ei irroiteta, tai Työnalle olisi vieläkin kohteessa parta maata viistäen ja eläkepäivät selän takana kolkuttaen. Vain tarvittavat laudat niin, että pystyin kaivamaan anturoille kuopan.

Rautakauppa kasvatti toisella kvartaalilla liikevaihtoaan Työnallen toimesta seuraavasti: Pilariharkkoja 4kpl, palkkikenkiä 6kpl, 5x90 rst ruuveilla sekä kohtuullisen runsaalla määrällä painekyllästettyä puutavaraa mitoiltaan 50x100, 50x125 ja 90x90. Yhteensä noin 450 eurolla.

Jos ja kun menette rautakauppaan ostamaan isompia määriä puutavaraa tai mitä tahansa, kannattaa niistä käydä neuvottelemassa myyjän kanssa. Usein, lähes aina, ainakin tiliasiakkaat mutta muutkin saavat ns. projektialennuksen. Näillä alennuksilla saadaan pitkässä juoksussa rahaa säästettyä. Jos tuntuu siltä, että minun ostokseni ovat kuitenkin niin pieniä, että en viitsi vaivata myyjää näillä, niin unohtaa se ajattelutapa. Rautakaupat myyvät tavaraa pääasiallisesti yksityisille kuluttajille ja niistä se heidän leipänsä koostuu. Kyllä ne palvelee ja jos eivät, niin ei muuta kun toiseen rautakauppaan. Jos rautakaupan aukioloajat ovat myös viikonloppuisin, niin silloin ei kannata mennä. Myyjiä on vähemmän ja kaikki ovat silloin liikenteessä. Jos mahdollista, niin menkää arkipäivisin ja päivällä. Silloin niitä myyjiä saa olla hätistelemässä pois ympräriltä.

Kannattaa myös tiedustella jos joku tuttune tai naapurinne on rakentemassa esim. taloa. Heillä usein on valmis tiliasiakkuus- tms. suhde johonkin rautakauppaan ja voitte hyvässä lykyssä päästä nauttimaan heidän alennuksistaan.
Sanotaanko nyt vaikka näin: Ota selvää mitä tarvitset. Ota yhteyttä rakentavaan tuttuusi tahi naapuriisi ja pyydä häntä tekemään tarjouskysely listasi pohjalta hänen hankintapaikkaansa ja mene hyvän tarjouksen kanssa samaan liikkeeseen ja sano, että tulin hakemaan nämä nyt. Sitä myyjää ei kuitenkaan kiinnosta onko juuri se ja se henkilö noutamassa tavaratoita. Ja jos on kiinnostunut, niin sano että nämä ovat menossa hänelle. Olet vain hakemassa ja maksamassa näitä.
Toisaalta kukaan ei kiellä avaamasta myöskään kanta-asiakastiliä rautakauppaan.
Kaikkein helpointa kuitenkin ehkä on ostaa kaikki puutavara tai mikä lie, samasta paikasta. Pienet paikat muistavat naamasta, isommat kanta-asiakasjärjestelmästään. Monet isommat rautakaupat pitävät kirjaa tavalla tai toisella siitä miten paljon asiakas on ostanut kuluneiden kuukausien ja vuosien ajalla ja arvatenkin sen mukaan määräytyvät alennukset. Paitsi tietenkin Bauhaus joka ei muista mitään!

Mutta takaisin asiaan josta lipesin taas yllättävän kauas.

Kun terassin laudoitukset oli revitty auki oli aika kaivaa kuopat anturoita varten. Olin jo etukäteen valanut ns. pikkukakut pilariharkkojen keskelle ja torpannut palkkikengän keskelle. Märkään sementtiin se uppoaa kuin vanhaan ihmiseen.
Koska rakennelmastani oli tulossa kohtuullisen suuri, päätin vielä valaa pilariharkkojen ympärille kakun kyhäelmää stabilisoimaan.

Kun kulmat ja keskikohdat oli valettu, alettiin iskemään puutavaraa pystyyn. Tässä puuhassa on lisäkäsiparit hyväksi avuksi. Koska pelkkiä käsiä on vaikea saada, pyysin apua isäukoltani. Jo kohta rakennusliike isä-poika-hermot olivat täydessä tohinassa.

Kun lähdetään kehikkoa rakentamaan on tietenkin hyvä aloittaa 90x90 kulmapuista. Kulmapuut tuettiin terassin rakenteisiin välikaisesti ja irroitetaan vasta kun kehikko on valmis.
Itse katteen kehikko ei ole kiinni talossa ja terassissa kuin parista kohdasta. Ulommainen keskitolppa on tuettu terassin rakenteisiin vakauttamaan kehikkoa ja talon seinustalla kehikko on tuettu parilla puulla kattotuoleihin ulkopuolelta. En siis kiinnittänyt kehikkoa sen takia, että jos jommassa kummassa rakennelmassa tapahtuu routimisliikettä, niin rakennelmat eivät ns. hajota toisiaan.

Puuliitoksissa käytin ruostumattomasta teräksestä valmistettuja 5x90 ruuveja. Kun liitetään painekyllästettyä puuta on rst-ruuvit oikea valinta. Painekyllästetyn puun suoja-aine kun pukkaa olemaan niin vahvaa, että se syövyttää ja ruostuttaa tavalliset ruuvit muutamassa vuodessa.
Muutamia L-kulmarautoja sekä palkkikenkiä hankin myös ja ne hankittiin myös ruostumattomasta teräksestä valmistettuina. Jaa että miksikö? Miksi ei kuumasinkitystä materiaalista jotka olisivat hiukan halvempia?
Siksi että kun ruuvataan painekyllästettyyn puuhun jokin palkkikenkä tms. rst-ruuvilla kiinni, niin kaikkien metallien pitäisi olla ruostumatonta terästä. Jos esim. palkkikenkä on mustasta teräksestä valmistettua sinkittyä materiaalia ja se ruuvataan rst-ruuvilla, syntyy ns. epäpuhdas liitos. Kun epäjalompi metalli (hiiliteräs) yhdistetään jaloseosteiseen materiaaliin (rst) syntyy galvaaninen pari elektrolyytin vaikutuksesta ja vähemmän jalo materiaali ruostuu.
Eli näin lyhykäisyydessään: rosteria rosteriruuveilla kiinni. Hiiliterästä mustilla sinkityillä kiinni.

Tässä vielä tarkempi kuvaus Euro Inoxin eli ”Eurooppalainen ruostumattoman teräksen markkinointia ja tiedottamista edistävän yhdistyksen” sivuilta otettu teksti kohdasta 5.2

Ruuvi- ja pulttiliitokset ovat suosittuja liitostapoja. Jatkuvasti tehdään virheitä käyttämällä sinkittyjä ruuveja ja pultteja ruostumattoman teräksen kiinnittämisessä. Liittämällä ”jaloseosteiseen” ruostumattomaan teräkseen vähemmän jalosta materiaalista kuten hiiliteräksestä valmistettuja ruuveja, pultteja tai alumiinilistoja muodostuu galvaaninen pari elektrolyytin vaikutuksesta. Kuten missä tahansa galvaanisessa parissa virta kulkee vähemmän jalosta materiaalista (hiiliteräs tai alumiini) jalompaan materiaaliin (ruostumaton teräs), ja vähemmän jalo materiaali ruostuu. Tästä syystä sinkityt ruuvit ja pultit, jotka muuten kestäisivät vuosikymmeniä, ruostuvat hyvin nopeasti, jos niitä on käytetty ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tuotteiden liitoksissa. Tällaisesta korroosioprosessista syntyvät ruostejäljet voivat joutua ruostumattomalle teräspinnalle aiheuttaen siihen korroosiota. Sen vuoksi ruostumattoman teräksen liitoksissa täytyy käyttää vain ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä.

Totuuden nimissä täytyy myöntää, että antureihin hankkimani palkkikengät ovat kuumasinkittyä terästä. Laitoin väliaikaisesti ne kiinni sinkityillä ruuveilla. Ongelmaa sinänsä ei vielä ole, mutta ajan kuluessa ne ruuvit pitää vaihtaa sellaisiin ruuveihin, joissa sinkityskerros on paksumpi jotta ne kestävät painekyllästetyssä puussa paremmin.

Kehikko on nyt kasassa ja seuraavaksi kaivetaan purjekangas esiin ja katsotaan millainen se on. Edelleenkin hiukan jännittää mitä sen kiinnityksestä mahtaa tulla. Pingoitanko sen kehikon yläpuolelle ja jos, niin miten?
Palkitsenko itseni viinillä vai oluella?
Grillaanko?
Vain rakennanko kiskoilla toimivat verhon kehikon alapuolelle, jonka saa vedettyä päälle ja pois tarvittaessa?
Kaikkiin näihin tuskin saadaan vastauksia, mutta näillä edelleen mennään. 
Ehdotuksia ja kommentteja ja kaikkea muutakin otetaan mielellään vastaan.


Nähdään jos ei näkö lähde!