Terassin kattaminen osa 3

Rapeaa perjantaita sanoi veli ahven, kun savustuslaatikon kansi avattiin.

Työnallella on sellainen paha taipumus, että keskeneräiset asiat häiristee niin pitkään kunnes ne on tehty. Niin on terassin kattamisenkin kanssa käynyt. En oikein ole osannut rentoutua ennen kuin olen saanut tämän projektin kuntoon taikka kondikseen. Mutta nyt alkaa homma olemaan taputeltu. Eli mennään suoraan asiaan.

Runkohan meillä oli nyt kasattu ja anturat valettu. Jäljellä oli enää purjekankaan asentaminen paikalleen.

Otin talvella ostamani purjeen autotallista ja levitin koko komeuden etupihan nurmelle. Ja kyyyllä, kyllä purjeella mittaa oli. Melkein teki mieli ostaa vene siihen jatkeeksi. Mutta koska Työnalle on enemmän soutuvenemiehiä, sai tämä hiukan kalliimpi hankinta jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Purjeella oli mittaa noin 6x10m ja purje oli kolmion mallinen. Alasivu 6m ja pitkät sivut 13,05m

Mittasin terassin syvyyden lisäksi puolimetriä lisää ja otin legendaarisen väriset oranssit fiskarssit ja pistin purjeen keskeltä poikki. Varmuuden vuoksi vielä lauta purjeen päälle, jotta sain suoran linjan leikkaukselle.

 Purje oli Genua 1, joka taitaa käsittääkseni olla etupurje ja mallia suurin. Toisessa reunassa oli pistoolihakaset ja näihin oli helppoa saada kiinnitys terassiin. Toiselle puolelle tarvittiin kiinnitystä varten vielä reijät. Tähän tarkoitukseen hommasin messinkiset purjerenkaat ja sellainen paketti löytyikin yllättäen aina parjaamastani Bauhaussista. Propsit teutooneille.

Purjerengaspakkaus maksoi 8,50 ja mukana tulee lyöntityökalu. Koko paketin laadusta en ole täysin varma, mutta näin ensimmäiseksi kesäksi tämä saa riittää. Korjaillaan sitten jos ei kestä.

Pakkauksen takan on ohjeet jota noudattamalla homma hoitui kuin pitikin. Työnalle tietenkin kokeili ensin ilman ja luki sitten vasta ohjeet. Näin toimitaan aina!

Lyöntityökalulla lyödään alkureikäpurjeeseen ja lopuksi myös purjerenkaat toisiinsa kiinni. Kätevä oli.

  

Itse purjeen laittaminen katteen päälle ei ollut aivan kuin jälkikasvun peittely, vaan ulkokulmasta oli lähdettävä liikkeelle. Yksi nurkka ja sivu kiinni rautalankavirityksillä. Sitten yläparrujen yli aina toiselle sivulle asti. Koska purje on kolmion mallinen, tulee seinustan vierelle hiukan kapeampi ala kuin terassin ulkoreunalle. Minusta tämä on vain persoonallisen näköistä.

Moneen kertaan joutuu reunoista repimään ja sovittelemaan, mutta lopulta purje kuitenkin istuu paikalleen juuri kuten oli suunnitellut. Erittäin hienua.

Reunojen kiinnitykseen hankin aina niin ihanasta Motonetistä joustavaa köyttä jota käytetään ns. mustekaloissa. Ei siis merenelävissä vaan se joustava, koukullinen naru joka yleisimmin löytyy polkupyörän takapakkareilta.

20m joustava yhtenäinen köysi ja 10 irrallista koukkua sisältävä pakkaus maksoi vaivaiset 19,90e. Tämän kestävyys vuosien saatossa tosin saattaa koitua ongelmaksi, mutta kassellaan sitä sitten myöhemmin.

Köysin kulmaan kiinni ja sitten vain isoa parsimista. Loppuköysi vaakaparrun ympärille ja homma oli siinä.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tästä tuli erittäin viihtyisä paketti. Talveksi tämä luonnollisesti pitää ottaa pois, mutta se on sen ajan ongelma. Katsellaan nyt vielä muutama tuulinen ja sateinen päivä, että miten kate käyttäytyy. Jos se löytyy naapurin kuusesta, niin sitten pitää säätää lisää. Tässä tapauksessa purje kuitenkin on kohtuullisen kireällä ja vaakatasossa. Tuuli pääsee terassin läpi sivusuunnassa ja kovin suuria voimia ei pitäisi itse purjeeseen kohdistua.

Tarvittaessa pitää rakennelman yläpuolelle, yläparrujen suuntaisesti, vielä ruuvata pari listaa, mutta se ei kovin kummoinen puhde ole.

Sitten palkinto. Adios!