Biojäteastia ja piukeat pikkuhousut

Heleää helmikuuta!

Ain merimies merta rakastaa, ja pergolaa. On nimittäin purjekangas hankittu, ja sen tulen asentamaan pergolan katteeksi tulevana suvena. Laitoin muutaman ilmoituksen eri veneilypalstoille ja jo kohta joku otti yhteyttä: vanha purje löytyy nurkista. Laitellaan sitten siitä projektista enemmän kevveemmällä.

Kuten kaikki meteorologit ja tilastotieteilijät tietävät, niin nythän eletään talven kylmintä ja lumisinta kuukautta. Ainakin tilastollisesti. Ja onhan tuota lunta todellakin tullut.

Kuten muistatte, tai ehkä ette, niin Työnallella pelastetaan maailmaa ja halataan puuta taajaan. Meiltä löytyy siis Biolanin pikakompostori. Tuo mainio vekotin on tuottanut meille multaa jo toista vuotta ja etenkin mieli on pysynyt vihreänä ja puhtaana tämän ekoteon takia. Jos ruokajäte päätyy kaatopaikalle, mätänevä jäte aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasuja. Tämä välttäen olemme siis kompostoineet naapurin kanssa kimpassa ruokajätteet onnistuneesti, aina tähän päivään asti.

Mutta ei ole helppoa hipinretkun elää nykypäivän Suomessa kun on kylmä ja pakkasta. Kompostimme nimittäin jäätyi. Yritin sitä kaikkein yksinkertaisinta kikkaa ja peitin kompostin lumella. Lumi on erittäin hyvä eristeaine ja yleensä, ainakin keskustelupalstoilta luettuna, sulattaa jäätyneen kompostin muutamassa päivässä. Kokeilin myös laittaa jätteiden joukkoon muovipullon täynnä kuumaa vettä. Seuraavana päivänä ei ollut merkittäviä tuloksia tälläkään keinolla.

Oli aika tarttua koviin otteisiin.

Kiroilu osoittautui huonoksi keinoksi. Siirryin siis viimeiseen ja ilmeisen tehokkaaseen vaihtoehtoon. Kävin pukemassa piukean pikkiriikkiset, uimapöksyn oloiset, pullistelukisoistakin tutut body building-pikkuhousut (ne joissa on se kultainen kilpailunumero pyöreällä lätkällä). Öljysin itseni ruskeaksi jättäen vain sen paksun kultaketjun kaulaan killumaan. Levitettyäni miehekkäästi läiskien talkkia naamaan, pujahdin pakkaseen siirtämään yksin täynnä olevaa kompostia autotalliin. Hyvin uhottu on puoliksi tehty!

En saanut kompostia liikahtamaan. Kompostointijäte haisi ja hiki virtasi. Kirosanat leijuivat kilvan lumihiutaleiden kanssa, laskeutuen lumiseen maahan ja painuen iäksi unholaan. Biojäteastia ei vain liikahtanut tarpeeksi. Oli aika mennä pyytämään naapuri apuun.

Naapurin hieman avitettua siirtourakkaa oli biojäteastia autotallissa, ja nimenomaan autotallissa jossa on lattiakaivo. Nythän on tärkeä muistaa, että biojäteastiasta tulee nestettä ulos pohjan kautta. Se on jotakuinkin mustaa nestettä, joka ei ole sinänsä vaarallista, mutta en lähtisi sitä juomaankaan.

Jo parin päivän kuluttua lämpötila nousi absoluuttisesta nollapisteestä reiluun 15 asteeseen. Kun komposti oli tarpeeksi sulanut, sain poistettua alakautta lähes valmista multaa ja näin vapautettua tilaa uudelle biojätteelle.

Tämän jälkeen siirsin huomattavasti kevyemmän biojäteastian takaisin ulos ja peitin sen hyvin lumella. Jo seuraavana pakkaspäivänä oli astian sisälämpötila noussut 30 asteeseen.

Tarinan opetus olkoon siis se, että kannattaa tietysti hankkia biojäteastia, mutta kannattaa talvisin peitellä se mahdollisimman hyvin ja aikaisessa vaiheessa lumella, jotta ympärivuotinen kierrättäminen onnistuu.