Liitutaulumaalia seinään ja sitten... Ihanaa!!!!!

 

No niin sanoi lohikäärme kun hobitti veihtellä iski.

 

Elikä tosiaan nyt on käynyt niin että Työnalleen on iskenyt sellainen ihanaa-vaihe. Ihanaa-vaiheessa maalaillaan seiniä ja keksitään kaikkea ihanaa.

Tällä kertaa kohteena oli keittiön päätyseinä joka on ollut valkoinen. Valkoinen on todella säväyttävä ja ehkä jopa, yllättävä väri kodin seinäpinnoilla. Ihan joka poika taikka tyttö ei valkoista uskalla edes harkita seinänsä väriksi. Työnalle oli kuitenkin päätynyt valkoiseen väriin useammassakin seinässä, mutta liika on liikaa valkoisessakin.

Työnalle oli pidemmän aikaa pohtinut tosiaan keittiön yhtä seinää mustaksi. Ja nyt oli aika toteuttaa toiveet ja tehdä unelmista totta. Ihanaa!!

 

Työvaihe alkoi maalin ostolla. Mystisen salaisuuden verhon takana toimiva rautakauppa möi Työnallelle mustaa seinämaalia sekä liitutaulumaalia.

Musta seinämaali oli himmeää ja liitutaulumaali ihan vaan liitutaulumaalia. Liitutaulumaalin pienin purkki (taisi olla 0,3l) maksaa noin 15e ja sillä sutii noin 6m2. Suurempi litran purkki (3 x enemmän) maksaa tuplat, eli 30-33e.

Koska Työnalle jaksaa ja rakastaa toistaa virheitään, osti hän jälleen ensin pienen purkin ja sitten toisen pienen purkin. (tähän kirosanoja, paljon, taas)

 

Kun maalit oli hankittu, oli aika repiä kaapit ja muut rojut pois seinältä. Sen jälkeen teippaamalla rajaus ja maalia pintaan. Seinän oikea puoli (1/3 seinästä) maalattiin siis liitutaulumaalilla kattoon asti ja loput tavallisella mustalla maalilla. Eroa ei huomaa sitten mitenkään maalien välillä.

Tavallinen musta maali on kuiva jo tunnin päästä mutta liitutaulumaali on käyttökunnossa vasta noin viikon päästä. Kuivaa sekin siis nopeasti, mutta siihen päälle voi alkaa piirtämään kirkkoveneitä vasta viikon päästä. Näin sanovat ohjeet. Ensi sienipyyhintöjen jälkeen kuitenkin tuli pienet nyppylät esiin valkoisena entisestä seinäväristä ja siksi ostin siis toisen purkin, jotta voin maalata liitutauluosan vielä toiseen kertaan.

Jos siis maalatte valkoiselle liitutaulumustaa, niin hiokaa isommat nypykät pois.

 

Sitten kaapit paikalleen ja odottelemaan että viikko on mennyt. Ja kun se on mennyt, niin lapset ovat riemuissaan.

 

Myös Työnalle intoutui kirjoittelemaan elämänviisauksia ja muita ihanuuksia suuressa sistustusinnostuksissaan. Nyt voi ihanasti olla mystinen ja jakaa ihania letkautuksia kaikelle kotiväelle ja totta kai teille ihanat blogilukijat. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Siis tosiaan ihanaa!!!

 

(Työnalle myöntää lopuksi että on käynyt taas lukemassa niitä kaikkein ihanimpia, siis todella kauniita ja ihania blogeja ja siksi tässä nyt heittäytyy, etten sanoisi: sarkastiseksi)

 

Mutta lopputulos on… ihana!

Ensi kertaan!

Naulakko eteiseen ja mustaa pintaan

Harmaata, niin harmaata on. Mutta onneksi on musta.

Työnallukalle iski lähes spirituaalinen inspiraatio viime viikolla ja siitä innostuneena marssin ostamaan mustaa maalia.

Kattava reportaasi mustan maalin pääasiallisesta käyttökohteesta tulossa lähiaikoina. Ennen sitä kerron teille mitä kaikkea muuta voi sutata mustalla maalilla kun sitä kerran ostaa.

Ensinnäkin sillä voi ja kannattaa maalata itse tehty kenkäteline jonka ammoisina aikoina on maalannut kuultavalla valkoisella.

Kaikkihan sen tietää mitä siitä tulee kun kenkäteline on valkoinen.

Nyt kun mustaa on sudittu pintaan,  ei lika näy niin helposti ja uusi ilme tuli tuulikaappiin kuin sade.

Mutta sitten itse väkertämiseen. Nimeltä mainitsemattoman rautakauppaketjun uutiskirjeessä oli oiva idea naulakoksi.

 

Naulakot, nuo arjen helpottajat ovat vaikea laji. Työnalle on mennyt herkkänä ostamaan mm. tämän mallisia naulakoita:

 

 

 

Näistähän ei tule kuin vihaiseksi. Kuvitelkaapa tämä naulakko ja 6 paksua lasten takkia. Ei pysy viimeiset naulassa ei. Ja hermot menee. Ihanaa!

 

Tämän tee-se-itse naulakon tekeminen ei ole vaikeaa ja asiaa helpottaa entisestään vielä se, että saa tehdä päin persettä. Sen paremmalta näyttää, mitä enemmän tikut (ja takut) on vinossa.

Sitten vaan sitä mustaa maalia pintaan ja se on siinä!

 

Eteinen kuntoon ja papiljotit päähän

Huomenta taas kaikenkarvaiset lukijani.

 

”Minusta tulee isona tieteilijä”, sanoi jälkikasvun keskimmäinen edustaja eräskin päivä auton takapenkiltä.

”Minusta tulee isona Nalle Puhi” vastasi kuopus isoveljensä isotteluun.

Niin sitä pitää, Työnalle kun ei vieläkään tiedä mikä siitä tulee isona. Tuskinpa kuitenkaan menestynyt bloggaaja.

Mutta pitääkseen tätä illuusiota yllä, kirjoitan taas teille miljoonat rakkaat lukijani ympäri tellusta.

 

Sehän on lähes kirjoittamaton sääntö että remontoituaan tai rakennettuaan talon tai asunnon, on listat ja muut pikkutyöt jätettävä tekemättä kunnes talo tai asunto sitten myydään kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Tässä asiassa ajatteli Työnalle olla askeleen edellä ja iskeä listat paikalleen jo nyt. Tosin vain eteisen osalta.

No tähän tietysti vaikutti myös se, että lattiasta puuttui osa laatoista, johtuen kesäisestä ovenvaihtoremontista.

Talvi kun pukkaa päälle, on eteisen oltava kondiksessa jo senkin takia että kengistä tulee vettä ja kuraa lattialle aina enemmän kuin kesällä.

 

  

Pihinä miehenä Työnalle ei ostanut listoja kaupasta, vaan ne ajettiin lankkusoirosta pöytäsirkkelillä. Hiominen kahdelta puolelta riitti, ja sen jälkeen iskettiin maalia pintaan. 

Lattialaattoja löytyi vielä reilut kaksi laatikollista ja tässä hyvä muistutus siitä että kun ostatte laattoja, niin jättäkää varastoon laatikko tai pari. Koskaan ei tiedä milloin laattaa menee rikki tai sitä tarvitaan muuten vain lisää. Tässä tapauksessakaan Työnalle ei olisi voinut kuvitellakaan että eteisen lattialaatat menisivät rikki vielä joskus. Samaa laattaa käytettiin siis myös keittiössä sekä kodinhoitohuoneessa.

Vaan eipä itse työstä juurikaan kummempia ihmeellisyyksiä. Pientä pikkunäppärää kiroilua ja verenpaineen kuohahduksia lukuun ottamatta homma meni oikein kivasti. Etukäteen maalatut listat maalasin myös paikan päällä uudestaan. Samalla maalasin myös koko eteisen seinät valkoiseksi.

Sekainen ilmoitustaulu sai luvan vaihtaa paikkaa, koska se ei näyttänyt kovin hienolta kun ovi, etenkin kesäisin oli auki. Seinälle ajattelin laittaa myöhemmin taitetta. Halosen kassua tai Järnefelttiä.

Samalla maalauskerralla sutaisin myös patterin valkoisemmaksi. Kenkäteline kaipaa vielä jonkin värin, koska nyt läpikuultavan valkoiseksi maalattuna se näyttää vain paskaiselta. Ja sitäkin se on.

Pistorasia asennutettiin myös eteiseen ovikelloa varten.

 

Nyt oven valoikkunat sekä oven yläpuolella sijaitseva ikkuna tuovat runsaasti valoa eteiseen ja valkoinen eteinen ikään kuin kylpee päivänvalossa. Huomatkaa myös miten ovelasti Työnalle on pitänyt huonoa valoa "ennen" -kuvissa ja huomattavasti parempaa valoa "jälkeen" -kuvauksissa. Työnalle onkin aika näppärä. Ei siitä muuten ylikomisarioksi pääsisikään.

Mutta tämä valoisuus jos joku Työnallen esteettistä silmää miellyttää, kun hän aamusella lähtee pörröisissä aamutossuissa ja  läpinäkyvässä silkkikimonossaan, joka yltää alaosasta juuri ja juuri vesirajaan (ja jos jotain tippuu maahan, nostaa hän sen kumartuen, suorin jaloin tietenkin), hakemaan hesaria postilaatikosta papiljotit päässään.

Todellisuudessahan tämä ei pidä paikkaansa, kuten varmasti arvasitte. Enhän nyt voi kuvitellakaan hakevani aamulla hesaria. Se on liian kallis aviisi ja ei sitä ehdi edes lukea!

 Mutta tämä tällä kertaa. Nyt on teidän vuoronne kertoa miten ja millaisessa asussa te haette aamulehtenne. Saatte myös kertoa mielipiteitänne blogista ja maailmankaikkeudesta. Ja tärkein ehkä kaikista: tiedättekö te, mikä teistä tulee isona?

 

 

Loka-palveluista vielä, narinaa tietty!

No huomenta nyt sitten!

Mehän otettiin ja tyhjennettin ja poistettiin kakkakaivot viime elokuisen viemäriremontin yhteydessä, kuten rakkaat lukijat varmasti muistavat?

Naapuri oli remontin yhteydessä tilannut loka-auton paikalle konsultoituaan ensin vanhemman asiatuntijaraadin kanssa (eläkeiän ylittäneet sedät, jotka useasti tietävät kaiken, siis oikeasti).

Konkarit olivat yhteistuumin olleet siinä mielikuvassa että lokakaivon tyhjennys maksanee noin reilun satasen.

Itse nyökkäilin myöntyvästi myös tälle tiedolle, sillä olinhan itsekin kuullut vastaavanlaisista summista. Jo kohta oli kakka-auto pihalla imemässä sontaa pois. Itse asiassa oli jo imaissut sonnat veks ja auton omalla puutarhaletkulla suihkutteli kaivonrenkaan sisuksia puhtaaksi jonka jälkeen kuski tarjosi selkää alustaksi laskun allekijoitusta varten. Itseasiassa ei ollut edes lasku vaan työmääräys tai-joku-sellainen.

Remontti hoidettiin kuntoon ja kakka on luistanut joka päässä kuten pitääkin.

Mutta sitten reilun kuukauden kuluttua napsahti lasku postilaatikkoon (hyvä maksuaika kuitenkin) ja silloin tuli Työnallelta tuskan parahdus. 550e!!!

Elokuisen iltapäivän viimeiset auringosäteet tavoittivat juuri keittiön ikkunan, joka sulki sisäänsä sulavasti ja erityisen sutjakkaasti kiroilevan Työnallen. Tässä repertuaarissa oli jo sellaisia kirosanoja joista saa useissa maissa sakkoja tai kaksi vuotta linnaa.

Siis 550e ¼ kuution paskan imemisestä. Ensitöikseni ajattelin soittaa yritykselle ja sanoa suoraan että haistakaa paska, mutta sitten tajusin, että sitähän ne tekee päivittäin. Hehe.

Rauhoituttuani asiasta hiukan, soitin seuraavana päivänä ensin toiseen yritykseen, joka tarjoaa myös samoja palveluita. Kysyin paljonko maksaa likakaivon tyhjennys. Tomera setä ilmoitti että se on tasan 150e ja se on hänessä. Kysyin myös muita variaatioita selvitelläkseni hintatasoa yleisesti.

Tämän jälkeen laitoin pyykkipojan nenään ja soitin Hurrikaaneille, en siis sille lentopallojoukkueelle, vaan ympäristöhuoltoyritykselle.

Kysyin ensimmäiseksi paljonko maksaa lokakaivon tyhjennys. Setä ilmoitti sen olevan kiinteä hinta, joka oli muistaakseni jotain 137e.

Tämän jälkeen otin pyykkipojan nenästäni ja huusin ”haaaaa, minä täällä, Työnalle. Laskutitte liikaa!!!!! Senkin siat, senkin porsaat!”

No miten tämä pieni salapoliisileikki sitten päätyi? Palatte halusta tietää!?

Keskustelun jälkeen kävi ilmi, että mainittu 137e tyhjennys tapahtuu tavallisella imuautolla, joka siis imaisee paskat ja lähtee. Okei, makes sence.

Mutta mistä tämä (epä)reilu kolminkertainen hinta sitten tulee? No se tulee siitä että se tehdään täysin toisella kalustolla.

Siis mitä? Toinen kalusto tarkoittaa sitä, että autossa on mukana puutatarhaletku jolla kuski putsasi kaivonrenkaan. Silloin lasku oli:

JV-tarkastuskaivon tyhj.+pesu – 2,5h – 100e/h (minimi on 2h johon sisältyy 0,5h työtä paikan päällä)

Työntekijä arki 06-16 2,5e – 35e/h

Jätteenkäsittelymaksu hiekka 0,4tn – 120e/tn

Kuormauskmaksu/jätteenkäsittely 1kpl – 16,8e

Pesuvesi 0,3m3 – 2,5e/m3

Laskutuslisä 1 – 5,25e

Työnallellahan olisi ollut oma puutarhaletku (siis en nyt puhu siitä, härskit huom) ihan siinä vieressä. Seinässä kiinni. Olisi voinut ihan hyvin itse suihkutella 400e edestä vaikka koko päivän.

Sulattelin asiaa ja soitin uudestaan ymäristöhuoltoyritys Hurrikaaneille. Ilmoitin että lähdetään siitä että se auton kauko-ohjain oli rikki ja olette laskuttaneet puoli tuntia ylimääräistä. Lisäksi laskutuslisää ei saa tässä yhteydessä periä. Kuluttajalle täytyy olla tarjolla ainakin yksi lisämaksuton, tavanomainen maksamistapa. Lisäksi tästä pitää sopia silloin kun palvelua tilataan.

Noh, asia korjattiin välittömästi ja uusi lasku lähetettiin. 440e.

Periaatteessa Lokafirma teki kaiken by the book ja mitään väärää tässä ei tapahtunut, mutta silti tuli helevetin kalliiksi.

Kerron ja varoitan siis kaikkia teitä rakkaat lukijat nyt tässä ja nyt ja täten:

Kun isät ja äidit, tuttavat ja sukulaiset kertovat että loka-auton käynti maksaa ”siinä satasen” niin se sisältää hyvin tavallisen paskan imaisun pois.

Kun tilaatte tällaisia palveluita, niin muistakaa kysyä mitä se maksaa ja mitä työhön sisältyy! Voin kertoa että ei ole kivaa saada tällaista laskua.

Jälleen kerran: ei pidä olettaa vaan ottaa selvää. Olkoon tämä teille tiedoksi.

Kaikesta huolimatta, hyvää syssyn alkua saatana!!

Uusiokäyttöä vanhalle ovelle

Meidän suvussa on paha tapa sanoittaa uusiksi kappaleita, tunnusmusiikkeja sekä oikeastaan kaikkea mikä on musiikin muotoon joskus saatettu. Ja yleensä niissä on vielä jokin härski tai muutoin epäsovelias ote. Miltäpä kuulostaa vaikka ”Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo. Pate sekä kissa, aina juovuksissa, sillon pate onnellinen on.”

Tai vaikkapa ”Mä oon silkkii mun sylissäni” tai unohtamatta tietenkään Tähtilampun alla kappaleen kohtaa ”Mistä tunsin sinut nyt, näin monen vuoden jälkeen? Peräaukkosi tuoksun, kai tunsin jostain leijailleen”

Pahinta näissä uudelleensanoituksissa on se että ensi kerralla kun kuulet ne, niin laulat ne itsekin juuri näin.

Oikeastaan Työnallen velipoika on vielä Työnalleakin pahempi uudelleensanoittaja, uudelleensanoittaja jota Työnallekin kavahtaa.

Pahoittelen ja pyydän anteeksi jo etukäteen kaikilta siteeraamiltani artisteilta sekä lukijoiltani yllämainittuja.

Mutta nyt kun rima alitettu erittäin totaalisesti on aika heittäytyä remontoinnin ja nikkaroinnin ihanaan maailmaan.

Kesän kirjoituksissani kerroin hankkineeni uuden ulko-oven. Sellaisesta remontista, hyvin usein, jää vanha ovi ylimääräiseksi.

Näin kävi myös teidän remonttiproosan kirjoittajallennekin.

Het alkuun aioin heivata karmit ja oven sorttiasemalle mutta päädyin kuitenkin totaaliseen purkamiseen ja osien mahdolliseen uusiokäyttöön. Kovat löylyt on nyt otettu useampaan kertaan karmien puilla ja oven paneelit päätyivät kasvihuoneen päätykolmioihin. Jäljelle jäi myös kuparinauloja sekä potkupeltinä toimineita pellinpaloja.

Mutta jos nyt jotain tiedonjyväsiä pitää tästä kirjoituksesta hakemalla hakea, niin pyydän lukijoita kiinnittämään huomiota vanhoihin ulko-oviin kuten nyt vaikka tässä esimerkissä.

Tämä ulko-ovi on ilmeisesti tehty itse ja huomatkaa rakenne. Iso vanha peiliovi, jonka väliosiin on leikattu pehmeää tuulensuojalevyä tai jotain sen vastaavaa materiaalia. Paksuudeltaan siis noin 2cm ja aine siis sellaista huokoista ja pehmeää materiaalia. Sen päälle on levitetty musta paperi, luulisin että samanlaista kuin käytettiin aikoinaan rintamamiestaloissa eristepaperina/tuulensuojana tms. (joku asiantuntija voi kommentoida jos on tuttua) ja tämän komeuden päälle paneelia.

Voitte siis kuvitella minkälainen

U-arvo tällaisella ovella on verrattuna uuteen esimerkiksi lämpöoveen.

Jos teillä on siis vanha talo ja siinä vanha ovi, niin kannattaa miettiä sen uusimista.

Mutta ei tällä kertaa muuta. Se on moi moi!!

Ikkunaa oven yläpuolelle sekä lukitus kuntoon

Hyvää torstaita ja kuluvaa elokuuta teille sinne kansan syviin riveihin.

Se on nyt vähän ripsinyt. Voin kertoa että tuli ajoissa tehtyä viime kirjoituksessa mainittu tuuletusaukon korjausoperaatio.

Jos en olisi mennyt tarkistamaan tätä asiaa kellariin viime viikolla, olisi vesi edelleen lorissut sinne ja nythän tuota vettä on ihan pikkuisen tullut. Arvelisin että vettä olisi nyt kellarissa useampi kymmenen senttiä.

Mainittu tuuletusaukon tukkiminen on onnistunut täydellisesti ja ilma kuitenkin soljuu pihalle tuuletuspaalusta kuin pieru entisen isännän pakaroiden välistä.

Ja tästä kauniista mielikuvasta onkin hyvä hypätä seuraavaan aiheeseen kulkematta lähtöruudun kautta.

Ovi, tuo tunkeilijoiden, talven kylmyyden ja kesän kuumuuden tien tukko. Tuo suorakaiteen muotoinen, lähes monumentaalinen muuri suomen sääolojen pönöttävä… emmä nyt jaksa runoilla. Mennään asiaan.

Ovi asennettiin kuluvan kesän aikana ja kuten muistatte, oli ovi kokoa 10x21

Oviaukko kuitenkin oli 10x23 ja erinäisistä syistä johtuen hommasin siis aavistuksen matalamman oven.

Sehän tarkoitti sitä että oviaukon yläpuolelle jäi tyhjä tila joka oli hyvä täyttää jollakin. Tähän olin brainstormannut (hui kauhistus mikä sana) sitten ikkunan. Tutulle puusepälle, maaseudulle laitoin viestin jonka sidoin kyyhkyn jalkaan ja heitin ilmaan. Kyyhky osui sähkölinjoihin joten soitin isäukolle ja pyysin häntä viemään viestin puusepälle. Pienellä verottomalla korvauksella sekä kirkkaalla viinapullolla tekaisi puuseppä Työnallelle ikkunan johon piti sitten itse hommata lämpölasi sekä hiukan maalia pintaan.

Itä-helsinginLasi Oy:ssa toiminta on nopeaa ja laatu hyvää mitä lasihommiin tulee. Muihin palveluihin ei ole ollut vielä tarvetta mutta jos niitä tulee, suosin edelleenkin samaa yritystä. Suosittelen sitä myös teille.

Kun lämpölasi oli paikallaan, oli aika iskeä maalia pintaan.

Toisinaan rautakaupoista ei aina saa hyvää palvelua eikä myyjien tieto ole paras mahdollinen, mutta tällä kertaa oli rautakaupan myyjä erittäin hyvin perillä mitä tarvitsen. (tai sitten hänellä oli vaan kuukauden tavoite enää muutamasta kympistä kiinni ja myi minulle sen takia mitä tahansa extraa)

Kun meillä on ikkuna, tai mikä muu tahansa puuelementti joka tulee ulkoilman kanssa kosketuksiin pidemmiksi ajoiksi ei pelkkä maalin sutiminen riitä. Ennen maalia on puun pintaan hyvä sutia puunsuojaa. Työnalle kiikutti rautakaupsta valkoisen maalipurkin lisäksi myös Valtti Akvabase pohjustuspuunsuojaa kotiinsa. Puunsuoja hidastaa kosteuden imeytymistä sekä sinistymä- ja lahottajasienten leviämistä. Pohjustus tehdään ennen pintakäsittelyä.

Sitten maalia pintaan ja suositeltavaa on teipata eli suojata ikkunaruutu ennen näitä proseduureja.

Akkunan kuivuttua oli aika sovittaa ikkuna oven yläpuolella sijaitsevaan aukkoon ja asennus uretaanilla, kiiloja apuna käyttäen kuten ovenkin kanssa.

Ja sitten olikin aika menettää hermot. Voi v…tu s…tana per..e, v¤¤#tup..llu-puupallo.

I never learn. Jos ja kun uretaania laittaa liikaa (muistin kertoa jopa oven asennuskirjoituksessani että uretaania ei saa laittaa liikaa) niin sitä ei, siis EIEIEIEIEIEI kannata pyyhkiä märkänä pois. Siitä ei tule kuin liuta uusia kirosanoja ja armoton tatti otsaan. Yhdessä alla olevasta kuvasta näette mitä käy kun sitä pyyhkii pois märkänä.

Eli jos sitä tulee liikaa, antaa sen pursuta pihalle ja kuivuttua sen voi puukolla leikata pois. Kun sitä pyyhkii märkänä, niin se leviää ja tarttuu kuin purkka tukkaan.

Tämän jälkeen Työnalle sitten hioi ikkunan ulko-osia osittain uudestaan ja maalasi myös kohtia uudestaan.

Lopputulos silti on silmiä hivelevä ja oviaukon umpeenlaitto onnistui yli odotusten.

Listoja sun muita heloja en vielä ole laittanut, ne laitetaan sitten seuraavan 30 vuoden sisällä.

Ovi tietenkin tarvitsi myös lukon ja kahvan.

Heti oven kiinnittämisen jälkeen marssin rautakauppaan, vain jälleen kerran todetakseni, ettei se ole vastaus kaikkeen onneen ja auvoon.

Olin nimittäin siinä uskossa että samallahan ostan modernit lukot oveen ja uusin muihinkin oviin lukkoja sitä mukaa kun ovia uusin.

Kävi ilmi että rautakaupoissa on myynnissä ainoastaan perus Classic-avaimilla varustettuja lukkopesiä.

Vanhat classic-sarjan lukothan oli talossa muuallakin, mutta on mielestäni järkevää päivittää lukitusjärjestelmä tälle vuosituhannelle kun siihen kerran on mahdollisuus ja sopiva hetki.

Rautakauppias kertoi naama pokkana että heiltä löytyy vain classic –sarjan lukkopesiä ja jos haluaa joitain tuplaura-avaimilla varustettuja lukkoja, niin on käännyttävä lukkoliikkeen puoleen. Tämän minä vielä uskon mutta kun kysyin mitä tällaiset muut-kuin-classicit maksavat, sanoi hän niiden olevan useampia satasia.

Kansan kielellä sanottuna: alko vituttaa

Odotin kuitenkin maanantaihin ja marssin valtuutetun abloy-lukkoliikkeen luokse ja kävelinpä vielä sisäänkin.

Kävi ilmi että classic lukkopesä maksaa 120e ja Sento (eli se uusin, jossa patenttiakin vielä jäljellä) maksaa 150e.

Useampia satasia in my ass.

Huomatkaa kuvassa olevat avaimet. Siinä siis uusi Sento-avain sekä eroottissävytteinen classic- avain. Grrrrrrr

Uusia avaimia Sentoon pystyy teettämään vain viemällä pakkauksen mukana tullut kortti liikkeeseen jossa avain ja lukko identifioidaan ja tilaus lähetetään tehtaalle. Uusille avaimille tulee hintaa muistaakseni noin 30e toimituskuluineen.

Sehän tarkoitti sitä että ei muuta kuin sentoa oveen ja se on siinä.

Asennus oli kohtuullisen helppoa ja mukana tulleet ohjeet olivat riittävät. Hermot eivät menneet.

Tuuletuspaalu

No mutta hyvää viikon alkua teille kaikille siellä ruudun toisella puolella.

Kesä taitaa olla lopullisesti ohi, sillä vettä tulee kuin aisaa ja kylmää on eskimon pyllyssä.

Viime viikonloppuna oli taasen joka kesäiset urhojen mittelöt eli legendaarinen Sexcampen oli jälleen tosiasia.

Jostain syystä kuitenkin suuren yleisön huomio keskittyi joihinkin toisiin kisoihin Zürichissa. Aivan sama, nyt on joka paikka kipiänä.

Kaikkein himokkaimmat ja innokkaimmat lukijat varmasti muistavat takavuosien kirjoitukseni alapohjan tuuletuksesta. (aina meinaa tulla vahingossa, etenkin puheessa, freudilainen lipsahdus ”alapään tuuletus”)

Tässä luvussahan käsittelin ala.. alapohjan tuuletusta ja sitä että jouduin suojaamaan aukot pienisilmäisellä teräsverkolla koska talomme alapohja oli suosittu talviasumiskohde pieneläimille.

Talomme etupihalla olevat tuuletusaukot ovat olleet puutteelliset ja ongelmalliset aina mutta ovat kuitenkin toimineet tähän asti. Kahdessa kohdassa maan pintaan tulee teräsputket jotka toimittavat tuuletusaukkojen virkaa. Nämä jouduin suojaamaan myös teräsverkoilla, ei jyrsijöiden takia vaan lasten takia. Kas kun ne olivat mitä mainioimmat aukot täyttää aina hiekalla ja kivillä.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin nyt sitten talon sisäänkäynnin vieressä sijaitseva tuuletusaukko joka oli maanpinnan alapuolella.

Olin kikkaillut aukon eteen tiilistä ”seinämät” jotka estivät soran valumisen aukon eteen.

Tänä kesänä sateiden alettua huomasin kuitenkin että sadevesi oli valunut aukosta kellariin. Maa kun vielä viettää seinään päin tässä kohtaa.

Viimeinen niitti taisi olla siinä kun rakensin uuden sisäänkäyntiterassin pääovelle ja näin ollen jouduin muokkaamaan maanpintaa entisestäänkin.

Noh, vesi kellarissa on harvemmin hyvä asia. Asiaan oli tultava muutos.

Mennä ostaa pätkäytin Vilpen valmistamat Ross tuuletinpaalut. Yksinkertainen ja loistava keksintö. Näitä paaluja käytetään sekä uudiskohteissa että saneerauskohteissa. Internetin hakukoneita apuna käyttäen löydätte varmasti näillä hakusanoilla tietoa eri malleista.

Tässä nimenomaisessa kohteessa toimittiin siten, että kaivoin maata reilusti auki aukon kohdalta ja tarkoituksena oli kaivaa iso ja syvä kuoppa.

No en sitten kaivanut koska talon sähköjohdot tulivat vastaan. Mutta sen verran sain maata auki että pääsin asentamaan tuuletuspaalun paikalleen.

Tämän jälkeen edellisestä remontista ylijäänyttä 6000 betonia aukkoon ja kuivumisen jälkeen leikkelemään sopivaa bitumihuopaa läpiviennin kohdalle. Tässä vaiheessa täytyy kiittää nöyrästi naapuria joka ”lainasi” bitumikaistaletta pienen pätkän ja tuli vielä kosaanilla polttamaan bitumin kiinni seinään. Kas kun Työnallella ei kaasua ole sen enempää kuin kosaaniakaan. Ja naapuri oli kärytellyt juuri omaan taloonsa metritolkulla samaa tavaraa sokkeliinsa. Kiitokset vielä!

Kun bitumi oli paikallaan niin ei muuta kuin maata päälle ja tällä kertaa muokkasin maanpintaa niin että runsaan veden tullessa hoodeille, valuu ainakin suurin osa poispäin talosta, tai ainakin välittömästä läheisyydestä. Bitumikaistale läpiviennin kohdalla kuitenkin pitää veden erillään läpiviennin kohdalta, ja mahdollinen vesi valuu sokkelia pitkin alas maaperään. Tärkeäähän tietysti on ettei sokkeli maan alla joudu kokonaan olemaan veden kanssa kosketuksissa pitkiä aikoja. Tähän vaikuttaa jälleen kerran maanmuokkaus radikaalisti.

Näihin kahteen putkenpääviritykseen pitää vielä keksiä miten saan tuuletuspaalut niihin asennettua, mutta eiköhän se meikäläisen kaltaiselta kylmäpäiseltä mestarila onnistu käden kääntessä ja hermoja menettämättä

Lopputulos on silmiä ja mieltä hivelevä. Suosittelen Vilpen tuuletuspaaluja kaikille tahoille. Alap… alapohjan tuuletuksen kanssa kannattaa olla tarkkana.

Ensi kertaan sanoi Smurffi!