Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

-Työnalle-

Tasa-arvoasiaa

  

Hyvää joulunalusaikaa rakkaat lukijat. 

Lunta ei tulla tupruta ja jo kohta se pukkikin sieltä kompastelee käymään.

Työnallen työkaveri ajatteli ääneen sellaista asiaa, että minkä takia kauppojen häälahjalistoissa on vain pellavapyyhkeitä, kahvinkeittimiä ja pölynimureita?

Hyvä pointti mielestäni. Aivan kuin näihin listoihin, siis niiden runkoihin, ei olisi koskettu sitten 70-luvun ja sen konseptin ovat koostaneet naiset.

Missä on ruuvinvääntimet, työkalupakit ja remonttiliivit? Mihin on unohdettu hallitunkit, ruohonleikkurit ja perhokalastusvälineet?

Ja kyllä, molemmat puolisot tarvitsevat uusia lakanoita ja tarjottimia, mutta tarvitaan niitä työkalujakin.

Työnalle korostaa olevansa tasa-arvon kannattaja ja lukeutuu feministiksi. Silti tässä joku epäkohta on?

Eipä silti, ei työnalle ole purjehtimassa avioliiton sumuiseen satamaan ainakaan ihan vielä ja jos onkin, niin lahjalistaa tuskin rustaan.

Oli miten oli, mutta näin on!

Työnallen horjahdus ja Risto-Matti Ratian lehtiteline. Kaiken voi korjata?

No mutta hyvää lauantai-iltaa teille kaikille lottoarvonnan parista.

Työnalle on kova urheilumies. Ainakin väittää niin. Jo useamman vuoden ajan Työnalle on käynyt jokakesäisessä miehisessä loppukesän mittelössä, jossa punnitaan se kaikkein kovin kunto ja jossa mitataan henkistä kanttia aina siihen viimeiseen vapinaan asti. Se on nimittäin Sexkampen, kuusinottelu, jossa on seitsämän yleisurheilulajia. Tietenkin.

Kokovartaloöljyttynä ovat raavaat uroot mittailleet toisiaan seuraavissa lajeissa: kiekonheitto, kuulantyöntö, korkeushyppy, 100m juoksu, pituushyppy, keihäs sekä 400m.

Sexkampen-organisaatio on pyrkinyt pitämään mittelöpaikan sijainnin salaisuutena aina viimeiseen asti, ihan jo siitä syystä, että paikalle soljuu usein satamäärin naisia.

Joka vuosi myös ottelupaikka vaihtuu ja se perustuu siihen, että voittajan paikkakunnalla kisaillaan seuraavan vuoden kisa.

Tänä vuonna mittelö oteltiin optimiolosuhteissa, Helsingin Pukinmäessä. Urheilupyhättöön kokoontuivat taas tutut kahdeksan loppuun asti trimmattua hahmoa, joiden pinkeitä lihaksia hiveli elokuinen lämmin lounatuuli. Mutta ei siitä kisasta sen enempää, sillä Työnalle ei voittanut.

Jälkipelit, eli pisteidenlasku ja loputon spekulointi tapahtui tänä vuonna Työnallen residenssissä. Ensimmäinen tunti meni tietenkin pelkästään tiluksia katsellessa ja Työnallen remontteja arvostellessa.

Tuon jälkeen siirryttiin grillaamisen ja itsensä palkitsemisen maailmaan.  Hiiligrillin kupeessa, eli rillin kuppeessa, Työnalle näytti parhaat puolensa ja grillasi urheiluväelle kuuluisia ribbsejään. Siis possun ribbsejä.

Myös muut olivat kantaneet kortensa kekoon, ja jokainen loppuun asti hiottu atleetti oli tuonut jotain syötävää ja juotavaa. Ruokailu, voittajan ja muiden palkitseminen oli tosiasia. Itseään itse kukin palkitsi hyvin.

No mutta, miksi tämä koko tarina remontti-blogiin? Noh, toisinaan voi käydä niin, että salskeimmankin uroon koordinaatiokyky ja keskittyminen saattaa herpaantua herkimmällä hetkellä. Sinä sokeana hetkenä jolloin sankarinne saattaa olla vieraan voiman vietävissä. Sinä hetkenä jolloin sitä vähiten odottaisi.

Sellainen hetki koitti Työnallelle tuona kohtalokkaana iltana. Nimittäin puoli pulloa olutta juotuaan ja saunanraikkaana hetken momentumissa leijaillessaan, Työnallen vasen jalka horjahti hiukan takavasempaan ja kohtalokkain seurauksin Työnalle kaatui Risto-Matti Ratian suunnittelemaan  järjettömän kauniiseen lehtitelineeseen. Tuon lehtitelineen Työnalle oli löytänyt Askosta, ja löytää niitä vieläkin sieltä.

Koko pointti tässä asiassa on nyt kuulkaa se, että ne eivät ole kovin vahvarakenteisia, ja Työnallea korpesi suuresti se, että kovanonnen lehtiteline meni rikki. Työnalle korjasi lehtitelineen.

Mutta mitä tekee Työnallen jälkikasvu muutamaa kuukautta myöhemmin? Kaatuu päälle. Ei tosin urheilukilpailun adrenaliinin ja palkintojen huumassa, vaan silkasta innostumisesta.

Työnalle huoltaa ja korjaa jälleen. Se on nimittäin sillä lailla, että jos Risto-Matti saisi tästä tietää niin varmasti kääntyisi haudassaan, ja kaveri ei ole edes vielä kuollut.

Tein lehtitelineeseen uudet, ylimääräiset tuet jo ihan sen takia, että vanhat liimaukset alkavat olemaan liian hauraita. Lehtiteline oli siis hajonnut ns. säpäleiksi Työnallen horjahduksen takia, ja ne ovat liimattu säikeinä kiinni.

Uudet osat maalasin mustalla spraylla. Kas kun en enää liikaa jaksanut säätää. Lopputulos on mielestäni ihan hyvä. Vaikka en ehkä heti huomenna aamuhesuria kalsareissa hakiessani jaksaisi tavata puuseppäneuvoston puheenjohtajaa, saatika itse herra Ratiaa. Melko varmasti saisin molemmilta lämmintä avokämmentä tai ainakin kunnon torut.

Mutta Työnallelle on omakotitaloasumisen myötä kasvanut sellainen mentaliteetti, että lähes kaiken voi korjata.

Rakkaat ihmiset, hyvät lukijat ja muu rahvas. Yrittäkää korjata tavaroita, esineitä ja suhteita. Kaikki on periaatteessa korjattavissa jos niin haluaa. Eivät ne välttämättä kauniilta näytä tai kuten uutena, mutta onpahan yritetty.

Pitäkää huolta tavaroista ja toisistanne. 

Ja vielä hatunnosto Risto-Matti Ratialle, liian vähän arvostusta saaneelle loisteliaalle taiteilijalle, jota Työnalle arvostaa suuresti.

Ja hei, nyt kun vielä kerran katsotte ensimmäistä kuvaa, niin se näyttää kääpiön Barcelona-tuolilta. Eikö?

Energiakulutuslukemia ja viinin hivelemää mieltä

Se on kuulkaa nyt sillä lailla että päivää taloon! 

25000 lukukertaa on paukkunut rikki ja seuraavaksi tavoitellaan 50 000.

Rakkaat lukijat, suositelkaa loistavaa blogia tutuillenne ja kavereillenne, Facebookissa ja Twitterissä, turuilla ja toreilla. Ja muistakaa myös mainostaa Työnallen Suurtapintaremonttia-blogia siinä sivussa.

Lunta ei nyt vaan pukkaa ja kyllä se olisi tervetullutta. Ihan jo sen takia että saisi valoa elämään. Toisaalta lumettomuus ja korkeammat lämpötilat tuovat säästöä lämmityskuluissa.

Säästetyt eurot voi sitten vaikka sijoittaa viineihin tai mihin ikinä haluaakaan. Mainostelin jossain aiemmassa kirjoituksessani vuoden viiniksikin valittua Yhdysvaltalaista Kungfu Girl Riesling 2012 valkoviiniä. Työnallella se ei kestänyt vuotta vaan yhden illan, mutta hyvää oli. Koska talvella kuuluu lipittää punaviiniä, on vain oikeus ja kohtuus että mainostan myös saman valmistajan, eli Charles Smith:in The Velvet Devil Merlot punaviiniä. Tästä en ole varma, saako tätä handelista, mutta Siljan laivoilta ainakin. Kannattaa napata mukaan. Menee seurusteluviininä mutta myös lihaisan ruuan kaverina. Muisti-nyrkkisäännöksi riittää molemmista viineistä niiden tavallisuudesta poikkeava, lähes sarjakuvamainen etiketin kuvitus.

Ja nyt jää jo toiseksi lämpöpattereidenkin napsuminen kun tilan valtaa Työnallen suu joka napsaa siihen malliin ettei muista enää mitä oli kirjoittamassa. Viinihammas se siellä naksuu, ihan ovat olut- ja kahvihampaan vieressä, kaikki nätissä rivissä.

Niin, se energiakulutus. Vuosipäiväkaffet juotiin taas vesi-ilmalämpöpumpun kanssa ja sain hiukan statistiikkaa ylös.

Ajalla 1.10.2011 – 30.9.2012 talomme kulutti sähköä kaiken kaikkiaan 14267 kWh

Ajalla 1.10.2012 – 30.9.2013 talomme kulutti sähköä kaiken kaikkiaan 14612 kWh

Sehän tarkoittaa sitä ettei mikään ole muuttunut. Jos Työnalle haluaa suurempia eroja näihin lukemiin on iskettävä rahaa tiskiin että säästämään päästään.

Yläpohjan eristäminen puhallusvillalla on melko varmasti seuraava askel tällä saralla. Kustannusarvio tälle on parin tonnin luokkaa.

Mutta jotta ette unohtaisi lämmitysjärjestelmän päivittämisen tärkeyttä, näytän teille vielä kahden eri vuoden tilastolliset palkit Helsingin Energian sivuilta. Tarkemmin ottaen Sävel+ -palvelun sivuilta.

Vuonna 2011 (yllä) näette että huhtikuun lopussa pesue on muuttanut taloon ja kiinnittäkää huomiota kesäkuukausiin. Tasaista pötköä pukkaa joka kuukaudelle. Eli kesällä on lämmitetty käyttövettä erittäin kalliisti, kesäkuukausien lämpimät ilmat eivät ole vaikuttaneet kulutukseen juuri mitenkään.

Toisessa kuvassa vuonna 2012 näette kesäkuukausien kulutusmäärien laskevan hyvin pienelle tasolle. Joskin esim. Joulukuussa on ollut suurempi kulutus. Tähän lienee vaikuttanut myös kylmempi talvi.

Eli, jos teillä on omakotitalo ja yösähköllä lämpiävä lämminvesivaraaja, niin harkitkaa lämmitysmuodon päivitystä.

Ja jos päätätte vaihtaa, niin muistakaa että pankista saa siihen puuhaan lainaa pienemmällä marginaalilla kuin muihin kulutusluottoihin.

Täällä Työnalle, Helsinki. Hyvää loppuviikkoa ja hei hei! (ja kippis)

Palovaroitin, ja niiden helevetin kalliit paristot

Aina ei remonttiblogi ole pelkkää remontointia. Myös talon huolto- ja turvallisuusasiat ovat tarkkailussa ja tänään menetetään hermot Prismassa. Työnallea aidosti kyrsii tuotteiden hinnoittelu ja turhan elektroniikkaromun tuottaminen. Korostan että kyse on periaatteesta ja pyydän valmiiksi anteeksi brutaalia, lähes luolamiehen tasolle ulottuvaa kielenkäyttöäni: Perkele!

Ja sitten itse tarinaan.

                                          

 Ja tapahtuipa niinä päivinä, että keisari Augustukselta tuli käsky lähteä Prismaan ostamaan palovaroittimeen uusia paristoja.

Työnalle osti taannoin palovaroittimet ja osti niitä vielä lisääkin, samaa merkkiä koska olivat siroja ja nättejä. Ja turvallisiakin.

Kaikki meni hyvin, aina lähes viiden vuoden ajan, kunnes paristot alkoivat loppumaan.

Tässä vaiheessa on hyvä valottaa Keva-pomojen lailla tilanteen taustoja kaikelle kansalle.

Prismoissa ja myös muissa kaupoissa on myynnissä Minipalovaroitin Housegard KD-128, optinen  –merkkinen palovaroitin. Se maksaa mm. Prismassa 12,95e

Pakettiin kuuluu palovaroitin sekä 3kpl CR2450 litium nappiparistoja.

Työnalle oli siis menossa ostamaan uusia paristoja, ja ne maksavat leppoisat 4,5e /kpl ja sehän tekee yhteensä 13,5e

Tästä hehkulamppuhuijauksesta innostuneena Työnalle laittoi S-ryhmään palautetta.

*Odottaa kaksi päivää*

No ei sitä nyt ole tullut. Kerron sitten mitä vastasivat.

Kaikesta huolimatta, hyvää keskiviikkoa kansalaiset!

Työnalle sai vastauksen. Kohtalaisen hyvä vastaus, mutta kokeilen silti edullisempia paristoja ensi kerralla.

HOK-Elannon asiakasomistajapalvelu

Ohessa laatu- ja ympäristöpäällikkömme vastaus palautteesenne:

"Kiitos palautteestanne.

Tehdasasennetut paristot harvoin sisältävät käyttöönotettaessa yhtä paljon varausta kuin myynnissä olevat paristot. Tämä johtuu siitä, että paristot ovat voineet joissakin tapauksissa olla laitteessa useita kuukausia, jolloin varausteho on laskenut alkuperäisestä. Siten palovaroittimiin tehtaalla asennetut paristot eivät ole verrattavissa myynnissä olevien paristojen tehoon ja käyttöikään. Joka tapauksessa paristosta saatava teho vaihtelee kuitenkin aina käytön ja käyttökohteen mukaan. Palohälyttimen käyttöiän jatkaminen uusilla paristoilla on ympäristön kannalta kuitenkin järkevintä.

Satu Kattilamäki
Laatu- ja ympäristöpäällikkö"

Työnalle kiittää vastauksesta HOK-Elantoa

Martat, tuo toivottavasti ei katoava luonnonvara. Uunin puhdistusta

Työnalle muistaa pikkutyttönä miettineensä Marttoja. Mielikuvissa he olivat 95 vuoden iän ylittäneitä, sammalta kasvavia, harmaita mummoja jotka keittivät puuroa ja odottelivat kuolemaa tai seuraavaa eläkettä.

En voinut käsittää miten joku halusi olla Martta ja vielä ylpeä siitä. Mikseivät he ajaneet BMX-pyörillä ja ampuneet ilotulitusraketteja fillarin tangosta vaakasuoraan?

Mikseivät he vain nousseet valmiiseen ruokapöytään ja poistuneet talosta siivouksen ajaksi?

Noh, kun ikää on Työnallelle tullut ja suihku entisestään heikentynyt, on ymmärrys tullut mukaan aatoksiin kauniisiin. Jokuhan ne kotityöt tekee.

Työnallekin on kova poika tekemään kotitöitä ja siivoaminen on yksi niistä.

Muistanette uunista tekemäni kirjoituksen, siis siitä miten se odotti asennusta ja miten nyt on uudet pelit ja vehkeet?

Kodinkoneisiin, aivan kuten kaikkeen pätee sama asia. Niitä pitää puhdistaa ja huoltaa. Useilla uusien talojen omistajilla on jostain lukemani mukaan sellainen mielikuva, ettei uutta tarvitse huoltaa tai puhdistaa.

Omakohtainen tarkkailu on kuitenkin todistanut tämän vääräksi. Vain vuoden vanha uuni oli likainen pinttyneestä ruokatahroista. Ei uusi uuni voi olla likainen. Voi se.

Liityin vuosi sitten Marttojen Facebook-sivujen faniksi ja sieltähän niitä neuvoja on sattunut Työnallenkin silmään tuon tuostakin. Ja lähes joka toisessa postauksessa vilahtaa ruokasooda. Taitavat autotkin pestä sillä kohta. Päätin viimein kokeilla jokin tovi sitten näkemääni Martta-vinkkiä ja ostin (ostatutin) ruokasoodaa. Suolaa ja vettä löytyikin jo valmiiksi.

Vinkki meni jotenkin näin: 2 rkl ruokasoodaa ja 2 rkl suolaa ja kuumalla vedellä sekoittaen tahnaksi. Se hierotaan uunin pintoihin (huom. jos on pyrolyysiuuni tai itsepuhdistuva takaosa, niin ei sinne!), kiiltäviin metallisiin pintoihin. Annetaan vaikuttaa pari tuntia tai yön yli. Valitsin yön yli-vaihtoehdon.

Aamulla karhea sieni, hiukan vettä rätti ja se oli siinä. Häkellyttävää.

Muistakaa tutustua uunin käyttöohjeisiin ja varsinkin siihen, mitkä osat ovat itsepuhdistuvia ja mitkä vaativat käyttäjän käsiä.

Martat, huikea ryhmä käytännön mammoja! Liittykää sivustoon! Tämä ei ole maksettu mainos, tämä on elämää! 

Pensasta lakoon ja tuijaa kehiin

Tänään muristaan miehisissä asioissa, jotka on verhottu yleensä stereotyyppisesti naisten hommiksi. Kaikki voittaa, paitsi puskat.

Meidän mökkihän oli siis alun perin yli 1300 m2 kirvesvarsitontti. Viekkaat välittäjät pistivät tontin kuitenkin myyntiin halkaistuna, kuten nykypäivänä on tapana.

Se tarkoitti käytännössä sitä, että iso takapiha kapeni pieneksi ja pieni etupiha kadulle päin ”suureni” isommaksi pihaksi. Siis etupihahan on aina ollut samankokoinen, mutta nyt etupiha on suurempi piha kuin takapiha, joka on pienempi. Joka oli siis ennen isompi. Mahtoi tulla selväksi?

Tontti on kuitenkin pieni, mutta nykypäivän standardeilla normaali Helsingin tontti. 631m2. Kansankielellä persreikätontti. (alle 1000m2)

Etupiha tulee ottaa siis paremmin käyttöön. Mutta koska etupiha on ollut aiemmin ei-niin-tärkeällä sijalla, reunustaa kadun ja etupihan väliä ainoastaan pensasaita. Pensasaidan etuja on helppohoitoisuus, mutta siinä ne edut sitten olikin. Pensas ei enää tuosta korkeutta kasva ja näin ollen ei koskaan tule tarjoamaan täydellistä näkösuojaa etupihalle uteliailta kadun tallaajilta.

Nykypäivänä on tullut muotiin istuttaa Tuija-pensaita. Havupuu joka ei tiputa vihreyttään talvellakaan. kasvaa nopeasti ja antaa täydellisen näkösuojan kaikkina vuodenaikoina.

Syy miksi en ole aiemmin kadun ja etupihan väliin istuttanut tuijia on se, että pensasaita pitää repiä pois juurineen.

Ja sitten alkoikin kiroilu ja hikoilu. Molemmat sopivat Työnallen pirtaan kuin lapio päähän. Ei muuta kuin lapio, rautakanki ja naapurilta lainattu talja (vinssi) käteen ja hommiin.

Varakkaampi olisi soittanut kaivurin paikalle, mutta ei Työnalle. Työnalle on itsepäinen ja ei niin varakas.

Kaikkia en jaksanut vaihtaa tänä syksynä, koska pitäähän tätä herkkua säästää ensi kesäksikin.

Mutta se siitä, kuvat puhukoon puolestaan.

Heipä hei!

Kodin kakkospölynimuri

Päivää taloon! Tänään juttua pölynimurista, siis kakkosimurista. Siis kakkosvaihtoehdosta pölynimurille. Siis toiseksi imuriksi.

Kuten huomaatte, kaksimielisellä ei aina ole helppoa.

Kun Työnalle pikkutyttönä muutti tsadiin, eli Stadiin eli Helsinkiin, elettiin maailmantalouden murrosvaihetta. Suuri lama koetteli maailmaa ja Titanic oli juuri uponnut, silloin kun kaikki oli mustavalkoista ja puhuminen hoidettiin kirjoituksilla tauluun. Kaikki liikkuivat nopeasti.

Ujo maalaispoika laukku kainalossa suunnisti kohti maamme suurinta kaupunkia ja asettui taloksi Mannerheimintielle, siis sen varressa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Voi pojat ne oli aikoja. Ensimmäisten päivien aikana lähdin myös kääntymään keskustassa. Menin raitiotievaunupysäkille ja odottelin. Tuli ratikka eli spåra. En hypännyt sen kyytiin vaan odotin seuraavaa. Tuli seuraavakin, mutta tuohonkaan en hypännyt. Kyytiin en hypännyt sen takia, että numero kertoi jotain, vaan sen takia että kaikki menivät väärään suuntaan. Hetken aikaa älykkömme vielä odotteli kunnes kylmän viileästi, ilmekään värähtämättä vaihtoi toiselle puolelle kiskoja odottamaan pysäkille spåraa ja heti tärppäsi. Suunta oli oikea.

Niin, mihin jäin? Muutin siis stadiin. Poikamiesnalleboksiin piti löytää myös pölynimuri ja kävin suurelta, lähes giganttiselta ketjulta ostamassa halvimman pölynimurin jonka löysin. Se maksoi 50mk. Eli ei kauhean paljon. Kyllähän sillä imuroi kun ei paremmasta tiennyt.

Myöhemmin, nykyisen mielitiettyni kanssa ostamani Philips onkin sitten jotain ihan muuta. Elo edelleen sen pölynimurin kanssa on kuin juhlaa vain. Jo pelkästään imurin ottaminen kaapista esille saa pelokkaimmat pölyhippuset hyppäämään suoraan putkesta sisään, niin hurja imuteho Philipsissä on.

Mutta nyt tullaankin itse tämänkertaiseen aiheeseen. Pölynimurin ottaminen siivouskaapista on loppujen lopuksi aika pieni taski. Ei sen kummempaa kuin ottaa laite pois kaapista ja töpseli seinään. Mutta siinä onkin melkein kaksi asiaa liikaa pieneen siivoukseen. Aina ei jaksa tai ehdi tai sitten unohtaa asian kun lähtee vaeltamaan kohti siivouskaappia. Ja tähän on keskuspölyimuri-ihmisten turha huudella mitään lisää, koska se on ihan yhtä vaivalloista.

Olen jo useamman vuoden ajan törmännyt niin mainoksissa, marketeissa kuin kotitalouksissakin Elektroluxin varrellisiin rikkaimureihin. Jokin juttu niissä täytyy olla, koska niitä myydään ja markkinoidaan vieläkin. Tarkoitan siis sitä, että yleensä tällaiset pienlaitteet ovat ohimeneviä buumeja. Kuten nyt vaikka tällä hetkellä myytävät Cupsolo-kapselikahvinkeittimet. Jos haluaa maksaa kahvikupillisestaan kotona noin 0,36e/kuppi sen sijaan että keittelisi kaffensa tavallisella keittimellä 0,04e/kuppi hintaan, niin anti mennä vaan, sano kahvihammas kun oluthampaan vierestä heräsi.

Kun itse hommasin kyseisen siivouslaitteen Veikon koneen poistomyynnistä, tein jotain hyvin epätyypillistä itselleni, eli ostin sian säkissä. Imuri myytiin puoleen hintaan, eli 179e imuri myytiin vajaalla 90eurolla. Myöhemmin silmiini osui samanmerkkisiä laitteita Prismoissa sun muissa 89e hintaan. Mieleeni juolahti heti että nyt on kusetuksen makua Työnallen karheassa kielessä. Oli aika ottaa selvää paremmin, mitä nämä kotitalouksien toteemipaalut pitävät sisällään.

Pääsin seuraavaan johtopäätökseen: halvemmat mallit, eli satasen molemmin puolin olevat imurit ovat varustettuja NiMH-akuilla ja käyttöaika on 12 minuuttia.

Kalliimmat 170-190e laitteet, eli niin sanotut ”plus” –mallit  ovat taas varustettuja Li-ion, eli litiumioni akuilla. Latausajaksi ilmoitetaan näille 12-35min. Sekään ei sinänsä ole mielestäni tärkeää, koska ei kukaan 10 minuuttia pidempään näillä imuroi. Näillä imurointi perustuu nopeaan keittiön puhdistamiseen, ei koko talon siivoukseen. Vaan tärkeintä tässä on se, että NiMH-akut, eli nikkeli-metallihybridi-akut kestävät lyhyemmän ajan. Eli kun uutena imuroit sen 12minuuttia, niin melko varmasti 3 vuoden jälkeen akku kestää enää 3 minuuttia, jos sitäkään. Ni-Mh akulla akuilla on myös suuri itse purkaus, eli purkautuvat ollessaan jouten.

Litium-ioniakut, eli Li-ion akut ovat taas parempia akkuja. En jaksa niistä sen pitempään selittää, katsokaa linkistä. Mutta varmaa on se, että Li-ion akku kestää huomattavasti useampi latauskertoja ja sitä saa latailla miten huvittaa, kapasiteetti ei alene.

Oli miten oli, niin sellaiset pölynimurit joissa on Li-ion akut, maksavat enemmän, mutta kestävät käytössä pidempään.

Nopealla googlettelulla huomasin, että halvemman, NiMH akulla varustetun imurin ostaneet eivät säästelleet kirosanoissa netin keskustelupalstoilla.

Sitten itse imurista ja sen käytettävyydestä. Kuten sanoin, imuri on tarkoitettu juurikin nopeaan siivoukseen ja sopii kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta pidettäväksi näkyvillä, yleensä keittiössä.

Lapset osaavat ja jopa haluavat sillä imuroida ja laitteesta saa vielä irrotettua erillisen pienen rikkaimurin ahtaisiin paikkoihin ja sohvan rakoihin sekä auton penkkejä varten.

Tyhjennys on helppo ja mikä kaikkein parasta, on jokainen puhdistukseen liittyvä asia mietitty loppuun asti.

Alla pyörivä harja irtoaa napin painalluksella. Harjaksessa on jopa ura, mitä pitkin voi saksilla tai veitsellä leikata ympärille kiertyneet hiukset poikki yhdellä viillolla.

Jopa suulakepään reunoilla olevat pienet apupyörät saa, tadaa, vääntämällä pienellä esineellä akseleineen irti puhdistusta varten. Tiedättehän sen ärsyttävyyden, kun lelun tms. pyörän akselin ympärille menee hiuksia, joita saat sitten pienellä veitsellä tai ruuvimeisselillä vääntää väkisin irti ja lopputuloksena on se, että akseli tai rengas tai muovi sen ympärillä lohkeaa rikki. Esimerkkinä hyperärsyttävät Zhu Zhu Petsit. Niin menee hermot kun mietinkin asiaa.

Pölysäiliön suodatinkin voidaan ”napsautella” vetämällä puhdistusvaiheessa puhtaaksi.

Lyhyesti sanottuna loistava laite, kunhan akun valitsee oikein.

Tässä on mietitty kerrankin kaikki käytettävyys loppuun asti, eikä sitä ole sysätty kuluttajille.

Ainoana miinuksena on tuo akun selvittäminen. Monessa liikkeessä asiasta ei edes tiedetty.

Muistutettakoon että ne ovat merkitty siis ”plus” –merkinnällä ja jos niissä on Li-ion akku, niin se kyllä mainitaan pakkauksessa.

Jos vielä lopuksi pitää perustella itse laitteen hankintaa, niin se on juuri näppäryys ja ketteryys. Tämä korvaa lattiaharjan, mutta ei varsinaista pölynimuria.

Paremmin tämän tarpeellisuutta ei voi kuvailla, mutta voisin melkein väittää että kun olet kuukauden sitä käyttänyt, niin ymmärrät sen mainiouden.

Eipä sitten muuta kuin varresta kiinni… kaksimieliset, ja muutkin. Ensi kertaan!

Syksy tuloo. Ovien ja ikkunoiden tiivistäminen

Hyvää perjantaita keskiluokka!

Työnallella on pitänyt kiirusta muiden kuin remonttiasioiden kanssa ja siksi ei lyyristä ilottelua ole näkynyt blogissakaan pieneen toviin.

Edellinen kirjoitus remontin ja parisuhteen harmoniasta aiheutti oikein mukavan lukijaryntäyksen ja jaettiin tuota linkkiä facebookissakin kohtuullisen paljon.

Hyvä näin.

Syksyhän tuossa antoi odottaa itseään oikein huolella ja aurinkohattuun ja bermuda-shortsheisin verhoutunut Työnalle olikin jo unohtaa täysin kaiken siihen liittyvän puuhastelun, kunnes mainittu syksy osoittikin sitten oikein huolella olemassaolostaan.

Vettähän tuossa yksi ilta tuli kuin saavista kaataen ja kuin varkain huomasin että rännit ovat täynnä vettä ja sitä tulee myös yli äyräiden. Pienen hetken miettimisen jälkeen ymmärsin, että vaikka pihakoivut ovat vielä vihreänään lehdistä, on keltaista lehteä tippunut katoille, ja sitä myöden ränneihin jo luvattoman paljon.

Jostain luin vinkin, että puhdista rännit kun kaikki lehdet ovat varisseet puista. No, jos pihalla on puolitoistametrinen omenapuun verso, niin vinkki on enemmän kuin oivallinen. Jos pihalla on taas 4 isoa koivua, puhdista useammin!

Lehtiä oli nimittäin rännit täynnä ja tukkeutuivat täysin lehtien ja veden massasta. Ja mainitut pihakoivut ovat vielä lehtiä vihreitä lehtiä täynnä.

Pihakalusteet pitää pikkuhiljaa purkaa ja muutenkin piha sekä talo pitää saattaa talvikuntoon.

Tänä syksynä prioriteettilistan ensimmäisen sijan valtasi nopeasti tiivistäminen. Nimittäin syksyn lähes subtrooppisista lämpötiloista hypättiin erittäin pikaisesti loppusyksyn kylmiin ilmoihin ja nuo ilmamassat pitivät huolen siitä, että Työnallen varpaita, vai pitäisikö sanoa tassuja alkoi paleltaa yllättävät nopeasti.

Halvin ja nopein tapa parantaa energiatehokuutta on varmistaa että ovien ja ikkunoiden tiiviys on kunnossa.

Työnallen kartanossa on kohtuullisen tuoreet ikkunat ja niiden tiiviys on vielä kunnossa, mutta ovet ovat edelleen alkuperäisiä ja niiden tiiviys on ollut jo vuosia miten sattuu.

Vaikka tämä on varmasti monelle lukijalle ja muuten vaan paikan päälle eksyneelle perusasioita, niin kerron silti sanoin ja kuvin mitä kannattaa tehdä. Ties vaikka saisitte inspiraation.

Ota lasi viiniä, tai olut. Juo se.

Ja sitten siihen tiivistämiseen. Mene sukkasiltaan tai ilman sukkia oven viereen. Jos lattia tuntuu kylmältä tai varpaissa tuntuu vetoa kannattaa tehdä jotain. Jos et energialaskun hintaa pohdi, niin ainakin lattian vetoisuus saattaa ärsyttää niin paljon että jotain tarttis tehrä. Simmottis.

Työnallen residenssissä tällainen vetoisuus oli huomattavissa terassin ja kodinhoitohuoneen ovien kohdalla. Pääoven tiivistäminen oli vielä kunnossa edelliseltä syksyltä.

Sitten ei muuta kuin rautakauppaan ja tiivistettä ostamaan. Tiivistemuotoja on monia, mutta yleisimmät ovat varmaankin E, D ja P-tiivisteet. Kirjaimista voi päätellä hyvinkin paljon, minkä muotoisista tiivisteistä on kyse. Eli P-profiili on tiivisteen poikkileikkauksen muotoinen.

Yleisimmät värit ovat ruskea ja valkoinen. Määrät rullissa ovat yleensä 10m, 25m ja 100m. Metrihinta määräytyy ostettavan määrän mukaan. Itse suosin 25m rullia, koska 10m jää kuitenkin vajaaksi jos ovia tai muita tiivistettäviä pintoja on useampia. 25m rulla alennuksineen maksoi 15,55e nimeltä mainitsemattomassa rautakaupassa.

Asennus kannattaa tehdä päiväsaikaan ja aloittaa homma siten että pidät oven kiinni ja pimennät sisäpuolelta huoneen. Räikeimmät vetokohdat näkyvät visuaalisesti aukkoina. Pienemmät raot tunnet jaloilla ja käsillä.

Sitten vaan ovi auki ja kiinni niin usein että näet kohdan mihin tiiviste kannattaa kiinnittää.

Puhdista pinta johon tiiviste tulee, koska muuten tiivisteen tarrapinta ei pysy karmissa kovin pitkään.

Näin ollaan sitten mainoskatkon aikana saatu ovet tiivistettyä. Kannattaa vielä tarkkailla ovia muutama päivä ja tiivistää tarvittaessa lisää.

Tiivistäminen todellakin on helppoa ja halpaa puuhaa. Energiakulutus vähenee ja ennen kaikkea asuinmukavuus paranee tällä hommalla helposti.

Ja vaikka nyt kirjoitankin 60-luvun talon tiivistämisestä, niin kyllä ne uudemmatkin talot saattavat kaivata tiivistämistä.

Ensi kerralla kerron pensasaidan repimisestä, kiroilusta, voivottelusta ja tuijien istuttamiseta.

Heikää nyt!