Jäniksiä, oravia, hobbitteja. Eli miten syksyyn varaudutaan

Syrjäytymisestoista tiistaita pallerot!

 

Tänään Työnalle heitti hyvää putkimiesten kanssa. Se ja hevospoolo ovatkin Työnallen suurimpia huvituksia, jos remontoimista ja mielitietyn leuan alta kutkuttamista ei lasketa.

Työtaso on nyt paikallaan. Uuni ja liesi pelittävät paremmin kuin hyvin. Kattava reportaasi tulossa tästäkin samalla bat-kanavalla.

 

Tänään katselin syksyisessä auringossa kellariin vievää luukkua ja sen ajan patinoimaa peltikatetta. Ruma on kuin mikä. Puuosat olivat lahonneet ja homeessa. Aloin kylmän viileästi puuhaamaan siihen uutta luukkua ja kuvakollaasi olisikin muuten valmis, mutta pimeä, tuo viekas illan tummentaja pääsi yllättämään Työnallen. Jouduin nähkääs iltapalapuuhiin ja nukuttamaan sen kaikista kiivaimman tulevan työnallen. Ja ennen kuin tämä kaveri oli haastamassa riitaa Nukku-Matin kanssa, oli pimeys ja leijat laskeutuneet Helsingin ylle ja sain viimeisteltyä homman niin myöhään, että en saanut otettua loppukuvaa. Siksi säästän teidät toistaiseksi tältä ilottelulta ja kerron, mitä muuta ehdin puuhata tänään ja tässä männä viikoilla.

 

Aitahan me ollaan saatu kondikseen tontin toiseltakin laidalta. Sitä olen ruuvaillut aina kun olen ehtinyt. Tänään ruuvailin viimeiset aidan alla olevat tyhjät tilat täyteen verkkoaitaa, jotta lapset, maahiset, koirat, kissat ja hobbitit eivät pääse tontille saatika tontilta pois.

 

 

Koska ylimääräistä verkkoaitaa on reilunlaisesti ja Työnallen tilille ei kukaan omalaatuinen miljonääri, siis sellainen joka päättää lahjoittaa miljoonan ensimmäiselle tapaamalleen merimiesasuiselle ankalle, ei ole vieläkään lahjoittanut rahaa, on kaikki käytettävä hyväkseen. Tein siis myös omenapuun taimelle oman suojaverkon talven taisteluita varten. Jos olen oikein ymmärtänyt, jänikset tykkäävät mutustaa nuoria kasveja talvisaikaan. Tästä päästänkin sellaiseen aiheeseen, että oravien kanssa olen täydessä sodassa. Voisin oikeastaan omistaa oman tekstin pelkästään näille porsaille, joten en kohota nyt turhaan verenpainettani.

 

Kävin vielä nappaamassa fotot tomaateista, jotka vihdoin ja viimein suostuvat kypsymään. Työnallen ensimmäinen testivuosi tomaattien kasvatuksessa alkoi kokea kovia itsetunnon kolauksia, koska kasvihuone on ollut jo kauan täynnä vihreitä palloja kuin tennispallotehtaalla konsanaan. Työnallen mielitietty on antanut vihjaavia katseita sen takia, ettei luvattuja tomaatteja olekaan kannettu pöytään ja lähimarketista pöytään tuodut puolalaiset tomaatit ovat aiheuttaneet kyräilyä. Joku roti.

Paprikan kasvatuksen aloitin aivan liian myöhään, mutta kyllä sieltä sellaistakin vielä kasvaa.

 

Mutta nyt, nyt vihdoin alkaa väriä pukkaamaan pintaan kuin nappiveikolla ennen pullistelukisoja konsanaan.

Olen myös lämmittänyt heitä öisin keinoilla millä hyvänsä. Jos tämä ei ala toimimaan, niin sitten pitää ilmeisesti poimia ne pois ja ottaa avovuoteeseen nukkumaan, se kuulemma auttaa myös. Kypsyvät myös sillä tavalla. Siitä en kuitenkaan ajatellut ottaa kuvia.

Mutta nyt Työnalle repii märän hihattoman paitansa auki kuin Janne Kataja konsanaan ja menee maate. Ensi kertaan!