Vaatteet järjestykseen ja Avant en!

Syyskuista iltapäivää valtiovieraat ja rahvas.

Habitaren innoittamana Työnalle sitoi kaulahuivin kaulaan ja laittoi Buddy Holly -lasit päähän ja päätti tänään turinoida sisustusasiaa.

Tiedättehän tunteen kun keväällä päätetään kohentaa kuntoa ja tehdään periaatepäätös että nyt bikinikuntoon, maksoi mitä maksoi? Yksi vaihtoehto, joka on sivusta seuraavan Työnallen suosikki-päähänpisto, on että ostetaan kahden vuoden kausikortti kuntosalille, mielellään todella kalliille kuntosalille. Sitähän mainostetaan tyyliin ”vain euron tunti” tms. eli sitten todellinen kk-hinta on jotain 720e luokkaa. Tai miten sitä nyt itseään haluaakaan huijata.

Ai niin, saahan sieltä mokkalattea ja cappucinoa ja varmaan voisarviakin, niin maksaahan se itsensä takaisin. Loogista on. Kuntosalille mennään sitten autolla!!!

Työnallehan ei kuntosalilla käy, vaan vetää isoisänsä vanhat punaiset painitrikoot päälle ja hakkaa halkoja, mielellään lumisateessa ja pakkasella.

Toinen huikea ja ehdoitta käytetyin kuntoremontti, tai sen aie, on ostaa kuntopyörä. Jos oikein haluaa herkutella, niin tilaa sen kotisohvalta tv-shopista oluttölkki kädessä. Nykyään tosin on tullut sotkemaan asioita myös stepperi vai mikä se nyt on? Se hauskan näköinen, vielä isompi laite jossa on kaksi stongaa pystyssä. Tiedättehän? Siis se joka on todella helppo sujauttaa vaikka sängyn alle. Käsittääkseni paljon vaikeampaa se on saada sieltä pois.

Työnallehan ei stepperöi kuin tikapuita ylös, kevytsoraharkot selässä painoina ja samoilla painitrikoilla totta kai. Alas tullaan hyppäämällä, voltilla.

Johan tässä alkaa itse Työnallekin kaivata sitä kuuluisaa punaista lankaa tähän teksti-iloitteluun.

Nyt kun ollaan sitten rahdattu se kuntopyörä tai stepperi sinne olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen kuntosalikortti takataskussa, niin siitähän tulee aivan todella loistava vaatteiden säilytyskapine. Stepperissä on vielä se hyvä puoli, että niihin stongiin saa nostettua monta vaatetta ja jo muutaman viikon kuluttua itse laitetta ei edes enää näy vaateröykkiön alta. Ja kun sitä ei enää näy, niin sitä ”unohtaa” kuntoilla. Tai sitten se on niin raskasta.

Työnallukalla on tähän ratkaisu. Myydään ne laitteet helv... pois ja ostetaan verhotanko. Kyllä, verhotanko. Ei maksa juuri mitään ja on helppo asentaa. Jos on betoniseinä, niin suosittelen katsastamaan aiemman tekstin poravasarasta.

Työnallen kodissa vaatteet lepäävät harmoniassa seinän vierustalla ja kun röykkiö kasvaa liian suureksi, niin on aika laittaa jotain pesuun tai takaisin kaappiin.

Ja jos on taiteellinen kaunosielu ja multi-talentti kuten Työnalle, niin aina voi aamun aloittaa attitudella ja jatkaa sulavasti pliellä sekä port de brasilla. Ennen aamuaskareita homma lopetetaan Pas de ciseauxiin. Ja voinette kuvitella miten Työnalle pukeutuu balettihommiin.

Ensikertaan, Au revoir!

 Kaikkia ei baletti kiinnosta, hän lopettaa hommat.