Ave Caesar höpönassut!
Naapureitahan Työnalella oli juu. Yksi heistä on kohtuullisen tuore tapaus ja rakentaa tuohon viereen, etten sanoisi, kohtuullisen hienoa kivitaloa. Talo tupsahti ns. takapihalle. Ja meidän pesuehan ehti asua tässä residenssissä jo vuoden ennen heidän rakentamistaan. Sehän tarkoittaa sitä, että Työnalle on tottunut vipeltämään talossa niin kuin kotonaan. Hetkinen, tämähän on koti. No mutta kuitenkin.
Kotonaan oleminen tarkoittaa yleensä aika vapaata olemista. Jossain lehtijutussakin sanottiin, että koti ei ole koti, ennen kuin siellä on oltu alasti.
Työnalle hoiti tuonkin taskin alta kuleksimasta jo muutamassa viikossa. Taisi muuten olla sen puolikkaan saunaoluen jälkeen.
Noh, nyt kun talo on jo harjakokeudessaan, niin sieltä usein näkyy naapurin miehet töissä. Sehän jo itsessään on ihan ok Työnallelle. Eli siis se, että voi vain katsella kun toiset tekee töitä.
Mutta eipä nuo tunnu kovin paljon kiroilevan ja menettävän hermojaan ja tähän piti saada joku roti.
En siis alkanut suututtamaan naapureita siinä määrin, että he alkaisivat kiroilla, vaan otin lapset ja suuntasin kokan kohti erittäin pientä ruotsalaisyritystä. Ihan on kivijalkakauppa. Nelikirjaiminen, sinistä ja keltaista.
Ostin ikään kuin väliaikaisratkaisuksi puisen sälekaihtimen terassin oveen. Hinta on kohtuullisen halpa, varmaan aarniometsästä hakatusta puusta?
Asentaminen oli sen sijaan silkkaa juhlaa. Olin nähkääs tänään jo koetellut hyviä hermojani mainitun liikkeen lisäksi toisessa isossa tavaratalossa siten, että Tuure, tuo säysein kaikista, makasi pitkin pituuttaan käytävillä.
Vanha kunnon "hei hei sitten" -kikka osoittautuikin juuri päinvastaiseksi kuin missä päinvastaisessa psykologisessa kikassa on kysymys. Poika otti ja lähti. Myyjän kanssa etsittiin ja siellä se oli, puutarhatuolin alla makaamassa.
Kun nassikka oli saatu ruotuun ja ruuat ostettua, niin oli hetki aikaa kotona. Mitä tekee valveutunut ja hyvin väsynyt Työnalle? Alkaa asentamaan niitä sälekaihtimia. Sattui "jotain vain" ruuveja käsiin ja aloin asentamaan.Väärään paikkaan meni. Ruuvasin irti ja kokeilin uudestaan. Muuten hyvä, mutta kannatinosat olivat väärin päin. Ilmeisesti Työnalle on vähän päässyt repsahtamaan tarkkaavaisuudessaan, koska kysyin itseltäni jotakuinkin näillä sanoilla "miten mä saankin nää näin päin helevettiä?" Ja tämä koko komaus kuorruteltiin kaikillä nykypäivän kirosanoilla. Piti mennä autotalliin, koska lapset olivat kotona. Siellä on hyvä kiroilla.
Usean reijän jälkeen sain kuitenkin kaihtimet paikalleen ja nyt saa syksy saapua ja naapurit kuikuilla. Työnalle on kuin kotonaan, kotonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti