Viikon alkua immeiset. Työnallella on mieli maassa kun pitkäkyntiset ovat vieneet arvokkaan ja tunnearvoltaan mittaamattoman kallisarvoisen kitaran treenitiloista. Kävin Paateron kanssa kaffella ja sovittiin, että hän valjastaa kaikki mahdolliset partiot selvittämään asiaa. Karhuryhmä (työnallen suosikkiryhmä) on tälläkin hetkellä pölyttämässä sormenjälkiä rikospaikalla ja punaiset pisteet vaeltelevat seinillä. Toivottavasti kitara löytyy, sillä asialla on suora vaikutus Työnallen blogi-kirjoituksiin.
Ja muistutukseksi vielä: kun lähdette varastamaan tavaraa, niin jättäkää kitarat rauhaan, ne ovat niin henkilökohtaisia asioita että niihin ei saa koskea!
Koska työinto ei yllä mainitusta asiasta ole herännyt, ei myöskään kovin suurta remonttipäivitystä ole tiedossa. Mutta asioista pitää aina löytää positiivisia puolia. Tämänkertainen positiivinen asia on se, että meidän taloon ei ole vielä hankittu todella kallista parkettia ja se on hyvä se, koska Tuure päätti eilen itse lakata kyntensä äidin kynsilakalla.
Huomioitavia seikkoja olivat: Kynsilakka ei lähde lattiasta kynsilakanpoistoaineella, puhdistusaineella, tärpätillä eikä poikkeuksellisen voimakkaalla kiroilulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti