Leikkimökki, leikkimäkki, leikkicarrols?

Päivää hipit!

Joko joku tihutyöntekijä (tai minä) käy painelemassa päivitysnappia tämän blogin etusivulla niin, että sivunkatselukerran laskuri kasvaa koko ajan, tai sitten tätä blogia käy joku oikeasti lukemassa. Eikö teillä tosiaan ole parempaa tekemistä? Ei se mitään.

Seuraajiakin alkaa olla, jo neljä. Saas nähdä saadaanko kymmenentuhatta täyteen. Luin jostain toisesta blogista, miten joku toiveikkaasti mutta vaatimattomasti hekumoi yllä olevalla tavalla. Ajattelin laittaa tavoitteet kerralla kuntoon.

Muistelin tuossa sitä päivää kun ostimme edellisen asuntomme, eli tuon aiemmin mainitun kerrostaloasunnon. Kävin silloin ensi töikseni rautakaupassa ostamassa itselleni Blåkläder–merkkiset työhousut. Se jo itsessään nostaa epävarman nikkaroijan itsetuntoa kummasti. Samassa pakkauksessa tuli myös vyö sekä t-paita johon oli painettu naseva teksti ”Not afraid to get dirty” Pitää yrittää muistaa olla laittamatta juuri tuota paitaa päälle jos päätän piipahtaa remonttipäivän päätteeksi Nalle-pubissa, vanhempien rouvien puumatansseissa tai oikeastaan missään. Varattu mies kuitenkin.  En nähkääs halua antaa sekoitettuja signaaleja.

Viime vuoden loppupuolella alkoi olla ns. veto loppu sankaristanne ja tarvetta kuitenkin oli leikkimökille. Tähän mennessä olin siis toteuttanut seuraavat korjaus- ja rakennushankkeet: Terassi, lämmitysjärjestelmä, keittiö, kodinhoitohuone, työhuone, satunnaisten huoneiden pintamaalaus, tuulikaapin maalaus ja laatoitus, hermojen menetys sekä yläpohjan tuuletuksen parantaminen. Mutta leikkimökille oli edelleen tarvetta. Ja olihan meidän tundralla vielä tilaa, joten mikä esti? Jos muistatte Pulttibois-sarjan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän urheilijan, Tomi Ekblomin, niin sitten tämä siteeraus on teille tuttu: mutta kun minen jaksa!

Silloin kun ei jaksa, niin apukin on lähellä: Joulupukki. Tuo pullea partasuti nähkääs lupasi tuoda lapsille ihka uuden leikkimökin keväällä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että isovanhemmat sen kustansivat. Oletan että kun lapset osaavat lukea ja jaksavat lukea tätä blogia, niin he eivät enää usko joulupukkiin.

Kun tonttu viimein keväällä toi leikkimökin pihaan, niin kyseessä olikin oikein kunnon tonttu, sillä hän toi väärän leikkimökin. Materiaalin piti olla lämpökäsiteltyä puuta. Lämpökäsitellystä puusta sen verran, että siinä puumateriaalin lämpötilaa nostetaan pikkuhiljaa tuommoiseen pariin sataan asteeseen ja näin ollen puulle tulee parempi lahonkestävyys ja alhaisempi kosteuseläminen. 

Ilmoitin ystävällisesti korvatunturille ilman kirosanoja että nyt tuli väärää tavaraa. Muutaman viikon kuluttua toinen tonttu toikin sitten oikean mökin ja vanha vietiin pois pari viikkoa siitä. Napapiirillä oltiin tästä asiasta pahoillaan ja joulupukki lähetti vielä 40 euroa takaisinkin. Lahjasta. Reilu ukko.

Pukki oli myös tuonut lahjan vanhemmille. Lahjakortti oli kylpylään ja se piti sisällään lastenhoidon kylpyläreissun aikana. Keväällä kun väsymyksen ja remontin murjoma raksahemmonne lähti mielitiettynsä kanssa tätä lahjakorttia käyttämään, sattui tuo leikkimökki ilmaantumaan pihaan. Delegoin kylmän viileästi homman eteenpäin isovanhemmille. Kävi ilmi, että homma oli kohtuullisen helppo. Huopakatteen asensin itse jälkikäteen ja tuuliviirin olin saanut aiemmin isäukkoni työpaikalta niin sanottuna firabelina eli firiksenä. Tähän väkersin Ikean verhotangosta rungon ja koulun pihalta hylätystä pyörän etuvanteesta askartelinpaskartelin viirille pyörivän alustan. Se toinen naapurin setä heppasi, eli hitsasi akselin kiinni pyörän keskiöön ja sehän oli sitten siinä.

Huomatkaa katoksen alla olevat kukkaistutuslaatikot. Ne tehtiin noin viidessä minuutissa jotta saatiin sitä kesän kukkaloistoa.