lauantai 4. elokuuta 2012

Vapauden kaipuu


Olinpa melkein unohtanut yhden asian, joka piti myös tehdä heti muuton jälkeen. Aita!
Ehei, meillä ei ole koiraa. Ei ole kissaakaan, mutta pieni Tuure on. Se keskimmäinen niistä. Nyt kolmevuotias nassikka on jo tunnettu mies näillä kulmilla. Tuurella, eli näin meidän kesken Turrella taikka Taistolla on käsittämätön vapaudenkaipuu.
Viime kesä meni vahtiessa, tämä kesä ei enää niin paha.
Vai miltä kuulostaa päästään aitaan juuttunut poika, jonka muu vartalo on jo ulkouolella?
Kesämies oli yrittänyt ryömiä ali.

Remonttitaiturinne ja useaan otteeseen palkittu aidantekijänne joutui siis heti alkuun aidanrakennuspuuhiin. Innostus ja lompakko kesti noin 25 metriä. Sen jälkeen vaihtui valkea lauta-aita tilapäiseksi verkkoaidaksi.

Rautakaupat myyvät myös valmiita puusta tehtyjä aitaelementtejä kepeään 30-70e kappalehintaan.
Tuolla halvimmalla hinnalla tietenkin saa sen kaikken kauneimman ja kestävimmän.

Aidan pystyttelyssä on omat sääntönsä. Naapurien välinen aita on hyvä tehdä yhteisymmärryksessä. Kadun puolelta saa aitaa pystyttää 1,2m korkeuteen ilman lupaa. Siitä korkeammista aidoista pitää keskustella rakennusviraston kanssa. Aiemmin mainittu "x-metriä rajasta" -sääntö pätee myös tähän. Voit siis halutessasi ja ilman lupaa pystyttää vaikka 8 metriä korkean aidan, mutta sen pitää sitten olla kahdeksan metrin päässä rajasta.

Aidan materiaali on lauta. Pystytolpat kestopuuta ja tolpan jalat sinkittyä terästä.
Luottotoimittajani puutavarassa ja aitatarpeissa on Helsingin Puupalvelu Oy joka sijaitsee tietenkin Vantaalla.





Ensi kesänä, ehkä, koittaa tontin muiden rajojen lopullinen aitaus, mutta siihen asti mennään tilapäisellä verkkoaidalla, jota saa rautakaupoista. Hinta taisi heitellä 40e / 25m rulla.

Tontti pitää olla vielä aidattuna, sillä yrittäjiä riittää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti