Energiamittari ja synttärikaffet pumpun kanssa

 Hyvää alkanutta loppukesää netissä roikkujat. Nyt kun Facebookin kaikki tökkäykset, maatilapelit ja siskon mummon kahvinkeittokaverin veljenpojan statukset on käyty läpi, sekä iltalehden kaikki ne turhimmatkin linkit, kuten ”katso Kate Perryn pylly” ja ”Ronn Moss lähtee kiitämään” –aiheiset uutiset on klikattu, on aika lukea vasaranpyörittäjän turhanpäiväisyydet. Sitten alkaakin olla päivä pulkassa ja mitä jäi käteen? Ei mitään!

Aiemmin kerrostaloasukkaana oli kiinnostus energia-asioihin aika lähellä nollaa. Vaikka edellisessä taloyhtiössä istuinkin taloyhtiön hallituksessa, huomasin pian, ettei suurempiin muutoksiin ja säästöhommiin ollut taloyhtiöllä juuri innostusta sen enempää kuin rahaakaan. Edelleen luen mielenkiinnolla artikkeleita kerrostaloyhtiöiden energiatehokkuudesta ja korjaustarpeista. Ja mitä enemmän näistä luen, sitä kiitollisempi olen siitä, että asumme nykyään omakotitalossa.

Omakotitaloasukkaana pääsee narisemaan kaikesta ja mikä parasta: läheisilleen. Tuskin maltan odottaa että lapset ovat teini-iässä.

Sinä hetkenä kun muuttoperäkärry pysähtyi uuteen osoitteeseen, alkoi voivottelu ja valittelu siitä, miten kaikki maksaa. Kerrostaloasukkinahan sitä sai kaiken verhoiltua yhtiövastikkeeseen, aina lämmityksestä pihakukkiin asti. Sehän toisaalta johti siihen, että välinpitämättömyys kasvoi. ”Kyllä ne sitten korjaa asian” -asenteella toimii yllättävän moni kerrostaloasuja. Pienempien taloyhtiöiden kanssa asia tietysti luonnollisesti hiukan muuttuu.

Esimerkiksi edellisessä asunnossamme jaksoin ensimmäisen puolen vuoden ajan olla kiinnostunut vedenkulutuksesta, mutta joka kerta kun se 18 euroa /asukas lähti Sveitsin tililtäni, alkoi ekologisuus liukenemaan ja turhautuminen lisääntymään. Miksi minä tässä vettä säästäisin kun naapuri lorottelee suunnilleen työkseen vettä. Tämä asenne ikävä kyllä nousee helposti esiin, varsinkin isommissa taloyhtiöissä. Joissakin taloyhtiöissä on otettu huoneistokohtaiset vesimittarit käyttöön, ja se on mielestäni askel parempaan päin.

Huoneiston lämmityksestä nyt en edes viitsi puhua liikaa, ettei tule kiihdytettyä itseään tarpeettomaan raivoon, joka toisaalta on välillä ihan kivaa sekin.  Kaukolämmöllä lämpenevissä kerrostaloissa vaan tuppaa olemaan niin, että vaikka siellä suunnilleen kaikki pitävät talvella ikkunat kiinni, niin aina löytyy muutama jotka ”tuulettaa”. Ja vaikka se kuulostaa ja tuntuu pieneltä, niin näistä energiatuhlauksen puroista se kallis hinta muodostuu.

Mutta se omakotitaloasumisen autuus? Tässä asumismuodossa on se hyvä ja huono puoli, että olet isännöitsijä, hallitus, (<- en lähde tähän emäntä-henkiseen sukupuoliansaan vaikka miten mieli tekisi) talonmies ja asukas, kaikki kerralla. Pystyt tekemään tarpeen vaatiessa muutoksia, päätöksiä, suunnitelmia ja ratkaisuja kohtuullisen nopeasti ja ilman byrokratiaa. Kerrostaloasukkina muistan, että esimerkiksi ulkovalon polttimon vaihtaminen toiseen malliin vaati noin vuoden päivät.

Otan esimerkiksi seuraavanlaisen asian. Viime syksynä lämmitysjärjestelmän päivityksen jälkeen, soitin ensimmäiseksi pankinjohtajalle ja pyysin häntä ottamaan talikon mukaansa ja menemään pankkiholviin tekemään tilaa, sillä kohta Työnalle säästää niin paljon rahaa, että konttorin pikku holvi alkaa pullistella seteleistä.  

Mutta silti, kovien pakkasten alkaessa rapsutella talon nurkkia, alkoi pikku avantouimarinne jalkoja kipristellä. Kylmähän se sieltä pukkaa. Hyvissä ajoin tiivistin ovien ja muutaman ikkunan karmit. Uudemmat ikkunat olivat niin hyvin tiivistettyjä, ettei niille ollut tiivistystarvetta.  Mutta edelleen tahtoivat nurkat olla kuurassa. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä.

Nokkela koti-Piisinen otti pienet irralliset lämpömittarit ja laittoi ne epäilemiinsä nurkkiin lattialle. Tulos oli häkellyttävä: toisessa nurkassa +7 astetta ja toisessa +4. Maitopurkin olisi siis voinut laittaa jääkaapin sijasta keittiön nurkkaan. Pienimuotoinen googlettelu tuon ikäisistä kivi-taloista paljasti, että tiivisteet ovat vuonna 1960 olleet yhtä hyvää luokkaa kuin homojen oikeudet Venäjällä. Seinäelementin ja lattianraot tiivistemateriaalina näytti olevan aaltopahvi(!!) Saattoi siellä jossain joku suikale villaakin olla, mutta meno oli selvä. Elementin liikkuessa vuosien varrella on nurkkiin tullut pieni halkeama ja taas ovat huippuvuorten tuulet muistaneet vierailullaan remonttipelleänne. Tiivistystä kaipaavat nurkat olivat vielä talon vastakkaisissa kulmissa, joten läpiveto oli tosiasia.

Kovin pitkään en tätä menoa katsonut, vaan kyllä: K-rautaan tieni vei. Uretaani-vaahto oli liian tuuheaa tavaraa näihin aukkoihin, joten ensihoidoksi valitsin Sikaflexin Skiacryl -S -massaan. Hinta oli leppoisat 2e/tuubi. Jalkalistat pois nurkista, muovimatto sivuun ja sika laulamaan. Laulelun ohessa laitoin myös tiivistysmassaa nurkkiin.

Seuraavan pakkasyön jälkeen näytti mittarit +15 ja +17 astetta. Tätä voisi sanoa kohtuullisen halvaksi ja helpoksi eristystoimenpiteeksi.

Ja taas kerran toistan itseäni: mihin helevettiin jäinkään?

Niin, tarkoitan tällä sitä, että jos olisin havainnut vastaavanlaisia epäkohtia kerrostaloasunnossa, niin korjausehdotukseni olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä vieläkin väsyneen isännöitsijän ”to do or not to do” –pinossa tai taiteltuna lennokiksi. Epäilen myös vessapaperin korviketta mahdolliseksi käyttökohteeksi.

Kaiken kaikkiaan pointti tässä horinassa on se, että kun itse maksat kaikesta kulutuksesta ja mitä teet tai jätät tekemättä, niin kiinnostus kasvaa kummasti niin energiankulutukseen kuin korjaamiseen ja säästämiseen. Tosin pitää muistaa ihmisten eri elämäntilanteet. Kaikkia ei kiinnosta tai eivät enää pysty tai jaksa puhdistaa vesikouruja tai säätää lämmitystä ja luoda lumia joka talvi.

Lämmitysjärjestelmän uusimisen jälkeen päätin myös hommata energiamittarin, jotta saan tavoitellun arvonimen kyylä. Tällä hetkellä tarjolla on muutamia vaihtoehtoja, joista näkyvimmin on mainostettu Fortumin kotinäyttö jonka saa hintaan 169e. Fortumin asiakkaat taitaa saada sen hintaan 129e. Olin jo kallistumassa tähän, ehkä sen parhaan ominaisuuden vuoksi, värinäytön takia, mutta tarkempi tutkiskelu ja asiakaspalveluun soitto paljasti, että tämä mittari näyttää vain sen hetken kulutuksen ja pidempää kulutuslukemaa sillä ei pysty seuraamaan.

Enston eVahti taasen oli pistää meikätytön aivan sekaisin speksien valossa sekä ulkoisella olemuksellaan. Hinta saikin sitten puimaan sitä nyrkkiä.

Päädyin kohtuuhintaiseen EnviR -laitteeseen, jolla saa nettipalikan mukaan ostettaessa sähkönkulutuksen nettipalveluun. Toki sillä saa myös itse laitetta vilkaistessaan hetkellisen kulutuksen, mutta nettipalvelu näyttää kulutuksen viikon taaksepäin tarkasti.

Tällä pystyy seuraamaan yksittäisen sähkölaitteen kulutusta siten, että esim. katsoo sen hetkisen kulutuksen mittarista. Napsauttaa hellan päälle ja katsoo uudestaan.

Asennus on helppoa, optinen lukijalaite laitetaan sähkömittarin vilkkuvaan valoon tarralla ja synkataan samaan tasoon kodin sähkömittarin pulssien kanssa. Määritellään kilowattitunnin hinta, sekä siirto- että sähkön ostohinta, ja sitten vaan aletaan haukkomaan henkeä. Laitteeseen on mahdollista liittää myös erillisiä sähkölaitteita, kuten vaikka lämpöpumpun. Näin voit tarkistella laitteiden erillisiä kulutuksia.

Lokakuussa tulee lämpöpumpulla vuosi täyteen ja sitten saan talon vuosikulutuksen ensimmäiseltä vuodelta. Ajattelin kattaa pumpun viereen pienen pöydän ja serpentiiniä. Muumi mehumukit sekä pikku kakku yhdellä kynttilällä. Siinä sitten lämpöpumpun kanssa kilistellään vuosipäivän kunniaksi pienet paperihatut päässä. On siinä naapurilla taas ihmettelemistä.

Ensi kertaan ja töihin siitä!